Poistuvia postikortteja

Yksi harrastuksistani on Swap-bot. Siellä jäsenet vaihtavat keskenään erilaisia tavaroita, mm. postikortteja, tarroja, papereita, kirjeitä, askarteluja, oikeastaan mitä mieleen juolahtaa. Olen ollut mukana vuodesta 2010 lähtien ja lähinnä vaihdan postikortteja, paperia ja muita askartelutarvikkeita. Ehkä kivoin vaihto, jossa olin mukana, oli neulegraffitivaihto. Lähetin kolme neulomaani tai virkkaamaani graffitia vaihtokaverille, ja sitten joku muu lähetti minulle kolme, jotka kiinnitin sopiviksi katsomiini paikkoihin, otin niistä valokuvat ja lähetin sähköpostissa graffitien neulojalle. Aina vaihdot ei onnistu, kumppani ei ikinä lähetä mitään, tai sitten saa jotain mistä ei yhtään pidä tai tarvitse. Kerran lähettämääni pakettia ei haettu postista ja sain sen takaisin. Sekin oli aika kurjaa. Enimmäkseen minulla on kuitenkin vain positiivisia kokemuksia.

Tällä kertaa kyseessä on yksinkertainen postikorttivaihto. Yhdelle kumppanille lähetetään viisi postikorttia. Luin vastaanottajani profiilin läpi, ja valitsin hänen mieltymyksien perusteella seuraavat kortit:

kortitSammakko on varmaan tullut minulle Swap-botin kautta. Hvitträskin ostin toissa viikolla Hvitträskin kaupasta hintaan 10 senttiä. Majakan alkuperästä ei ole käsitystä, mutta minulla on ollut niitä kaksi, joten olen varmaan ne itse jostain napannut. Talvinen mökki on Helsingin vanhin puutalo eli Ruiskumestarin talo, kortin olen ostanut kaupungin museon kaupasta ja sekin taisi olla 10 senttiä. Mustavalkoinen kortti on samalta kierrätyskeskuksen reissulta kuin Afrikan tähtikin. Oisko nekin kortit ollu 10 senttiä kappale.

Mutta ei päästetä kortteja vielä näin helpolla! Majakka on korteista ehkä mystisin, koska sen taustapuolellakaan ei ole mitään, vain valkoista. Onneksi Googlen kuvahakuun voi ladata myös kuvia, ja sieltä paljastuu että kuvassa on Lindesnesin majakka.

Sammakko on punasilmälehtisammakko. Mitä, etkö muka olisi itse arvannut? Kortin kuvan on ottanut Edwin Giesbers, hollantilainen luontokuvaaja. Hän on ottanut sammakot sydämen asiakseen. Viime vuonna hän aloitti Frogs life -kampanjan, jonka tarkoitus on tietenkin suojella sammakkoeläimiä. Giesbers lahjoittaa osan tuotoistaan sammakkoja suojeleville ja tutkiville järjestöille. Lisäksi tietenkin valokuvat ja artikkelit lehdissä lisäävät sammakkotietoutta maailmalla. Kortin on painanut hollantilainen ChromaZone publishing, niille voi kortin tietojen perusteella laittaa kirjepostia tai vaikka soittaa. Mutta jospa jätän tällä kertaa väliin.

Sitten Ruiskumestarin talo. Kaupunginmuseon kortti, heidän yhteystiedot, Helsingin vaakuna, ja kuvaaja: Eija Hiltunen. Oletan että kuvaaja on sama henkilö kuin linkin takaa löytyvä kuvaaja. Pidän Hiltusen ottamista muotokuvista, ihmiset näyttävät aidoilta omilta itseltään. Eija Hiltunen onkin kuvannut paljon ihmisiä tekemässä työtä. Painopaikkaa korttiin ei ole merkitty, joten arvoitukseksi jää mistä kaupunginmuseon kortti on putkahtanut maailmaan.

Hvitträskissä sentään on merkintöjä avainlipusta lähtien. Kuvan on ottanut ja kortin julkaissut Pentti Harala. Google löytää lähinnä muita Pentti Haralan postikortteja eikä oikein mitään muuta varmaa. Kortti on painettu Frenckellin kirjapainossa Espoossa. Kyseinen yhtiö meni konkurssiin vuonna 2008 mutta siihen asti se oli Suomen vanhin yritys, perustettu vuonna 1642. Yhtiö oli saman suvun omistuksessa yhdeksän sukupolvea. Siinä voi koettaa pistää paremmaksi.

Viimeinen kortti onkin sitten aitoa vintagea DDR:stä. Kyseessä on ensinnäkin “Echt Foto”. Hinta on joskus ammoin ollut 0,25 (Itä-Saksan) markkaa. Kuvat ovat Eisenachista, joka on kaupunki aika lailla keskellä nykyistä Saksaa. Kuvissa komeilee tietenkin kaupungin ykkösnähtävyys (ei, se ei ole Wartburgin tehdas vaan) Wartburgin linna. Linna on Unescon maailmanperintökohde ja täyttää ihan muutaman kymmenen vuoden päästä 1000 vuotta. Kortin on painanut VEB Foto-Verlag, lisätietona on 9658 Erlbach i. Vogtl. Alalaidasta löytyy vielä mystinen numerosarja: K1/79 III/23/32  07 09 03 038. Netin keräilysivustoilta löytyi jotain saman firman kortteja ja varmaan saman ikäisiäkin ja hintapyynnöt olivat nelisen euroa. Jännä tapaus.

Kortit on tarkoitus lähettää kuoressa ilman merkintöjä ja mukaan liitetään vielä viesti, että vastaanottaja tietää mihin vaihtoon kyseiset kortit kuuluu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjekuori on myös Kierrätyskeskuksen reissulta (kyllä, hullaannuin siellä kirjekuorista ja postikorteista). Nippu noita kukkakuoria maksoi euron. Kortti on myös kaupunginmuseosta ja sekin oli jossain alessa koska se on vähän pöhkö. J.E. Lindhin maalauksissa vuodelta 1829 komeilevat senaatin kopisti, myöhemmin postihallituksen reistraattori (rekisteröijä?) Mathias Weckström ja hänen vaimonsa Alexandra o.s. Uschakoff. Entisiä stadilaisia siis.  Korttiin ei ole englanniksi kirjoitettu postihallituksen reistraattorina toimimisesta mitään, sehän on tärkeä homma!

Kirjekuori on painettu Norjassa ja se on kierrätyspaperia. Valmistaja on firma nimeltään Hippopotamus, joka on perustettu 1986, mutta on sittemmin fuusioitunut Døvigenin kanssa vuonna 2006. Hippo-merkillä kuitenkin myydään edelleen kuluttajille ympäristöystävällisiä paperitarvikkeita.

Sinänsä hassua että kirjekuorikin on Norjasta, kuten se majakkakin, koska nämä postit matkaavatkin Norjaan 🙂

Advertisements

One thought on “Poistuvia postikortteja

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s