Kotimainen lasi

Tiedän olevan hyvää ja kaunista enemmän kuin unelma onnesta. Joskus se hyvä ja kaunis on tavara. Kävi tässä jokin aika sitten niin, että töistä maksettiin tulospalkkio viime vuoden hyvän tuloksen perusteella. Luulin sen olevan ehkä pari kymppiä mutta sehän olikin sitten useamman satasen. Tällaiset yllättävät rahamäärät pitäisi ainakin minulta kieltää, ne pitäisi luovuttaa vähitellen tai ainakin varoittaa hyvissä ajoin etukäteen suuruusluokka. Tulospalkkiosta oli töissä puhuttu mutta summaa ei osattu etukäteen arvioida. No saman tien kun tieto rahoista tuli, tiesin että nyt voin ostaa Iittala uuden Ruutu-maljakon. Vaikea oli vain päättää että mikä väri ja koko. Samalla tajusin, että toisaalta voisin ostaa myös Oiva Toikan Kuukuna-valaisimen. Toisaalta oli hyvin epävarmaa, että jatkuvatko työt, joten päätin odottaa. Lasia kun ei kovin mielellään syö.

Jokin aika sitten sain tiedon, että minut vakinaistetaan ja tämä ratkaisi asian. Saan ostaa! No, kun kauneutta kaipaavalle kerran annettiin rahaa ja annoin itselleni luvan, niin ostin sitten molemmat! Iittalan myyjä oli hieman hämmentynyt mutta ainakin sain palvelua. Lasiesineet pääsivät myös turvassa kotiin. Aloitetaan Ruudusta. Tässä ensin kaunis esittelyvideo.

Ruutu by Ronan & Erwan Bouroullec for Iittala, 2014 from Ronan & Erwan Bouroullec on Vimeo.

Ronan ja Erwan Brourroullec ovat minulle aika tuntemattomia suunnittelijoita. Kuitenkin he ovat tehneet jo varsin paljon töitä ja isoille valmistajille, voittaneet palkintoja jne. Kun näin ensimmäiset kuvat Ruudusta, ensinnäkin oletin kuten monet muutkin, että maljakko on muodoltaan neliö. Näin ei ole, vaan maljakko on tosiaan salmiakkikuvion muotoinen. Toinen ajatus oli että no nyt, viimein! Haastaja Aalto-maljakolle. Päädyin lopulta toiseen pienimmistä maljakoista, ruskeaan. Tosin maljakon väri ei ole ruskea, vaan “aavikko”, mutta minusta se kyllä kovasti näyttää ruskealta.  Jos maltoitte katsoa videon, niin siinä näkyy miten näitä valmistetaan, eli suupuhaltamalla Iittalassa. Pienin Ruutu maksaa 79 euroa ja kun käy kaupasta itse hakemassa saa valita mieleisen. Minulle esiteltiin kahta, toisessa oli vähän valumia ja tässä minkä otin on enemmän kuplia. Värisävyissä siis voi olla vähän eroja ja ehkä joku toinen olisi nimenomaan halunnut ne valumat.

Kuukuna on myös valmistettu suupuhaltamalla ja sen on suunnitellut Oiva Toikka. Toikka tunnetaan lähinnä lasilinnuistaan, ja ne eivät taas ole ikinä viehättäneet minua. Ymmärrän että ne ovat joistakuista kauniita ja ymmärrän että nekin ovat vaativia tehdä mutta jostain syystä ne linnut eivät vaan ikinä ole ihastuttaneet. Toikka on edelleen aktiivinen taiteilija, viimeksi hänellä oli näyttely vuodenvaihteessa.

Näin jossain lehdessä varmaan ekan kerran kuvan tuosta Kuukuna-lampusta kun se nyt otettiin uudestaan tuotantoon ja olin aivan myyty. Mutta toisaalta olenkin aina ihaillut sienten muotoja. Sienten nimet ovat myös suomeksi erittäin kiehtovia, kuten esim. tässä tämä ukonkuukunen. Kuukuna-lamppua on valmistettu aiemmin siis 80-luvulla. Oiva Toikan verkkomuseosta löyty kuva 80-luvun Kuukunasta. Vähän on eri näköinen kun vertaa tähän nykyiseen, joka kuvattu siis hämärissä olosuhteissa nurkassaan ilman salamaa.

k

Tämä on siis pienempi Kuukuna, ja se maksoi 299 euroa. Johtoa tällä lampulla on reilusti, 2,5 metriä. Jouduin tunkemaan sitä tuonne pöydän taakse, koska pistoke on ihan vieressä. Kaupassa myyjä tarkasti kuvun huolellisesti ja kun osoitin jotain omituisen näköistä kohtaa, se vielä pyyhittiin ja kyseessä oli todellakin vain sormenjälki, eikä mikään kolhu. Kun sytytin valon, on kuvussa jonkinlainen “raita”, se saa lampun näyttämään vähän joltain avaruusolion munalta. Tai sitten vaan sieneltä.

Erittäin omituinen ristiriita tulee taas kun tutkimme lampun myyntilaatikkoa ja nettisivuja. Nettisivuilla nimittäin sanotaan, että käytettävä lamppu voi olla enintään 60 W kun taas laatikossa lukee max 40 W. Ostamani valo on 42 W, joten toivon että Kuukunani ei nyt hajoa tästä kahdesta ylimääräisestä watista – jos ne siis ovat ylimääräisiä ollenkaan. Olen vain niin tyytyväinen nyt. Voisin vain makoilla tuolla sängyllä ja paistatella lampun valossa.

Mutta eihän tämä olisi postaus eikä mikään ilman postikortteja! Nimittäin sain kaupassa vielä oikein luvan kanssa ottaa myyntipöydästä Ruutu-postikortteja. Eikä tässä vielä kaikki! Koska olen kanta-asiakas, saan kiitokseksi tästä suuresta rahankäytöstä 20 euron lahjakortin sitten postissa jossain vaiheessa. Mutta nyt ihastelemaan kauniita tavaroita!

p

Advertisements

2 thoughts on “Kotimainen lasi

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s