Tigerin mustat kierrelehtiöt

Muistelin, että edelliset kierrelehtiöni ovat loppumassa mutta niitä onkin vielä yksi näköjään. Kuitenkin tallustelin tänään Tigerin läpi ja jotain piti sitten ostaa. Pirun skandinaavit, kun tekevät niitä kauppojaan, joista ei pääse kiertelemättä ulos!

Tgr

Viisi kappaletta muistilehtiöitä maksoi 2 euroa. Jokaisella on erivärinen kuminauha. Tarvitsen näitä lehtiöitä toisessa työssäni, ja tärkeimmsintgrät vaatimukset ovat, että ne ovat kierrelehtiöitä ja että niissä on kova kansi, jota vasten voi tarvittaessa kirjoittaa. Nämä ovat nyt kyllä pienempiä kuin ne edelliset Tigeristä ostamani lehtiöt ja se harmittaa. Nämä uudet ovat siis 7 x 13 cm kun vanhat olivat 10,5 x 15 cm. Vanhassa lehtiössä on 61 lehteä ja uudessa 60.  Aika pieni ero mutta kun koko on merkittävästi pienempi niin olisi voinut olla edes enemmän sivuja. Enää en muista, että oliko vanhoja lehtiöitä kolme vai neljä kappaletta paketissa, luulisin että neljä. Olisin mieluummin ottanut neljä isompaa kierrelehtiötä kuin viisi pientä. Ainakin uudet lehtiöt on tehty Kiinassa ja se taitaakin olla ainoa mitä näistä selville saa.

Tiger on tanskalainen krääsäketju. Vähän kuin Tiimari mutta pienemmässä tilassa. Tavaroiden vaihtuvuus on varsin nopeaa ja tuotteet maksavat yleensä pari euroa kappale tai pari tai paketti. Suurin valtti kaupassa on tietenkin se, että liike pitää kiertää kokonaan läpi ja tavaroita voi hypistellä. Yksi söpö juttu maksaa vaan sen pari euroa ja äkkiä niitä parin euron söpöjä juttuja onkin monta.

Tiger leviää tällä hetkellä hyvin aggressiivisesti joka puolelle maailmaa, nettisivujen mukaan uusia liikkeitä avataan joka viikko kolmisen kappaletta. Palkintojakin firmalle satelee. Tiger julistaa myös sosiaalista vastuutaan ja heillä on nollatoleranssi lapsityövoimalle, pakkotyövoimalle, kuritukselle ja ikävä kyllä myös työterveydelle ja ympäristölle. On mahdollista, että tuon tekstin kirjoittajalle on sattunut pieni moka ja Tigerin omistava Zebra (josta suurimman osan omistaa EQT Partners, jonka emoyhtiö on Investor AB, jonka omistaa Wallenbergin suku (jonka perusti Jacob!)) haluaakin sanoa, että työterveyshuolto ja ympäristöasiat ovat ehdottoman tärkeitä seikkoja, kun he valitsevat alihankkijoitaan. Mutta sinne Ruotsin pohatoille meni tällä kertaa hituset kahdesta eurostani.

Haglöfs Corker ja hiusklipsi

Viime viikonlopun retkeilyreissulla kävi sitten niin, että jo kymmenisen vuotta mukanani reissannut reppu hajosi. Toinen olkahihna alkoi repeytyä irti ja repi samalla sauman auki sinne säiliöosaankin. Välillä repun kangasta on myös jäänyt vetoketjun väliin kiinni ja vetoketjun kanssa on sitten saanut taistella taskun herruudesta. Kävin kaupassa katselemassa paria reppua ja päädyin sitten mietiskelyjen jälkeen Haglöfsin Corkeriin. Näitä näkee aika monella nykyisin. Ostin reppuni Intersportista, jossa se maksoi 69,90. Reppu oli tarjouksessa, normaali hinta olisi ollut 84,90. Tämä tarjous lienee jokin Haglöfsin itse asettama, koska mm. Partioaitassa on tällä hetkellä sama tarjoushinta. Varuste.netistä olisi saanut vielä halvemmalla, tällä hetkellä 59 euroa.

Haglöfs

Ostamani reppu on tosiaan keskikokoinen, tilavuudeksi ilmoitetaan 18 litraa ja repun paino on 820 grammaa. Repun juju on se, että se aukeaakin sivulta eikä päältä. Tällä tavoin kaikkeen sisältöön pääsee helposti käsiksi kun ei tarvitse nostella ylempänä olevia pois tieltä, jotta saa ne pohjalla olevat tavarat käyttöön. Sivulle aukeavien taskujen ansiosta reppu on myös helppo päästää vain toisen olkaimen varaan, pyöräyttää etupuolelle ja sitten pääseekin kaivelemaan taskujen sisältöä ilman, että reppu täytyy tiputtaa esim. märkään maahan.

Repussa on sekä rinta- että lantiohihna. Lantiohihnan saa otettua pois, kiinnitys on klipseillä. Rintahihnassa on toinen puoli kuminauhaa, joten se myötäilee liikkeitä kävellessä. Kumiremmiviritykseen repun ulkopuolelle saa laitettua vaikka pyöräilykypärän. Taskuja on ison säiliön sisällä, yksi tasku repun päällä ja vielä useampaan lokeroon jaettu sivutasku. Otin kuvat tuolta sisältä koska nettikaupoissa ei noita sisuskuvia ole, ja ne on myös tärkeitä. Siksi meninkin kauppaan käpälöimään reppuja, jotta pääsin selvyyteen taskuista ja vetskareista.

haglöfs     haglöfs

Corker on valmistettu kierrätetyistä tai helposti kierrätettävistä materiaaleista. Tässä tapauksessa puuvillasta ja muovipulloista. Haglöfsillä on tuotteissaan oma Take Care -lätkä, ja Haglöfsin ympäristöstrategiajuttuihin voi tutustua tässä linkissä. Haglöfs on ruotsalainen yhtiö mutta nykyään sen omistaa Asics. Haglöfsin tuotteita valmistetaan monessa eri paikassa, ruotsinkielisen Wikipedian mukaan Virossa, Puolassa, Romaniassa, Vietnamissa ja Kiinassa. Vähän harmittaa, ettei repussa tai hintalappupahvilätkissä lue valmistusmaata missään.

Alustavasti olen tyytyväinen. Pitää vähän säädellä hihnoja ja muuta semmoista, että reppu asettuu. Vähän nyt ehkä mietin että onko reppu minulle sittenkin liian pitkä, mutta ehkä vaan ne hihnat on vielä hassusti. Katsotaan miten se asettuu käytössä, mukana on varmasti vielä uudenkarheuttakin.

Sitten vielä lopuksi se hiusklipsi. Löysin tämän Elielinaukiolta eilen ja se tulikin sitten tarpeeseen. Kävin lyhentämässä tukkaa vähän ja vaikka kasvatan otsatukkaa pois niin sitäkin on ihan hyvä lyhentää ettei ala haaroittumaan. Lyhentämisen jälkeen tukka ei enää pysynytkään korvan takana mutta klipsi pelasti, ei tarvinnut syödä kahvin ja mustikkapiirakan kanssa omia hiuksia.

klip

Pöllötarroja ja pöllökortti

Sain eilen postissa tarravaihdon tarrat. Tässä isompi otos saaliista.

Osa tarroista on taas vtaraihteeksi ihan kamalia ja outoja mutta joukossa on kuitenkin myös tosi kivoja. Koska sain kokonaisen arkin noita pöllötarroja, selvittelen tarkemmin sitä. Muistaakseni olen saanut vastaavanlaisen arkin swap-botista aiemminkin mutta olen tainnut laittaa sen eteenpäin jossain vaiheessa. Tai sitten ne oli jotain ihan muita pöllötarroja. Arkin alalaidassa lukee valmistajan nimi, Greenbrier International, Inc. Se sijaitsee arkin mukaan Cheasepeakessa Virginiassa. Joku muukin on kyseistä firmaa haeskellut, ja kyselee että kuka sen oikein omistaa. Ilmeisesti sen omistaa sitten Dollar tree, joka on siis semmoinen halpakauppatyyppinen ketju, jossa kaikki maksaa dollarin tai vähemmän kappale. Söpöjä pöllöjä halvalla.

Tarrojen mukana tuli kortti, joka ilahdutti jo siinä vaiheessa kun vasta avasin kuorta ja ensimmäinen pikku pöllö vain pilkisti paperin reunan alta.

owl

Niin hieno! Kortin on julkaissut Bug Art Ltd. Kyseessä on englantilainen yhtiö ja kortin on suunnitellut Jane Crowther ja se on julkaistu vuonna 2012. Nämä kaikki tiedot selviävät kortin takaa. Jane Crowther on myös yhtiön perustaja. Crowther suunnitteli ensimmäiset korttinsa parikymmentä vuotta sitten vain saadakseen vähän lisätuloja. Pikku hiljaa yritys on kasvanut vaikka ilmeisesti se on vieläkin suht pieni. Nettisivujen mukaan kaikki kortteihin liittyvä työ; suunnittelu, painatus, pakkaus jne. tehdään 50 mailin säteellä Nottinghamista. Bug Artin nettikauppa myy tällä hetkellä yksityisille vain Britanniassa, mutta Suomessa Bug Artin kortteja välittää Putinki.

Vielä Swap-botiin liittyvänä juttuna kerron, että ostin niitä korviskoukkuja Sinellistä maanantaina. Pussissa oli 24 kappaletta koukkuja ja hinta oli 1,20.

Kansallispukukankaisia

Olin vähän retkeilemässä luonnossa ja siksi olen näinkin monta päivää ollut hiljaa. Asemapaikkani oli pari päivää Jyväskylä ja lauantaina ennen paluumatkaa kävin vielä Suomen käsityön museon kaupassa. Ostin sieltä nämä korvikset.

Korviksissa on Euran kansallispuvun kangasta. Samaa kangasta käytetään puvussa sekä liiviin että hameeseen. Tässä on kuva Euran puvusta lapsella, näyttäisi siltä että tämä on mahdollisesti Vuorelman kuvastosta napattu (koska kuvan malli näyttää tutulta ja Vuorelman kuvastoja on tullut muutamaan kertaan selailtua). Valikoimassa ei ollut oman puvun kankaasta tehtyjä asioita, joten otin sitten nämä korvikset, koska ne miellyttivät eniten. Korvikset maksoivat 14,20 euroa ja olin ensimmäinen, joka käytti museon korttipäätteen etälukutoimintoa. Korvikset on valmistanut Anita Grönlund, tai Ansku vaan. Nettisivuilla korvakorujen hinnaksi ilmoitetaan 10 euroa. Museo siis otti tuon nelisen euroa katetta mutta ihan mielelläni tuen käsityön museota, kun se joka vuosi vissiin saa olemassaolostaan taistella.

Minulla on toinenkin kansallispukukankaasta valmistettu asia, ja tässä on minun oman pukuni kangasta. Äiti on tehnyt minulle joululahjaksi tällaisen kukkaron. 

Kukkarossa on Etelä-Pohjanmaan puvun hamekankaan etukeskiosaa. Kansallispukujen hameissa voidaan joissain tapauksissa edessä keskellä käyttää halvempia lankoja, kuten tässäkin tuollaista viininpunaista kirkkaanpunaisen sijaan. Etukeskiosa jää aina esiliinan alle piiloon ja siksi siihen pystyy laittamaan niitä vähän halvempia lankoja, kun ne ei näy. Käytän tätä kukkaroa yleensä semmoisen käsilaukun kanssa, missä ei ole mitään pienempää taskua. Kukkaroon voi sitten laittaa huulipunan tms. pikkutavaraa ja sitten ne löytyvät kassin pohjalta helpommin.

Muki-muki-maa

Olen ollut vähän sairas tässä viime päivinä, joten postaus tuolta toisesta blogista parin vuoden takaa.

Tilassa

Meillä on aika monta mukia. Enkä varmaan ole ainoa. Laskin joskus että mukeja oli kahdelle hengelle 21 kappaletta. Lisäksi on pari kuumalle juomalle tarkoitettua lasia. En muista ostaneeni itselleni ikinä yhtään mukia. Kaikki on siis saatu lahjaksi tai jotain muuta kautta. Kaikki. Laatikollinen vähemmän käytettyjä mukeja jäi laatikkoon jonnekin kaappiin muuton yhteydessä. Toisessa pahvilaatikossa laatikossa on viisi tai kuusi lasikuppia. Kotikotona on myös jotain lahjaksi saatuja mukeja, joista en koskaan välittänyt.

Yksi muki on kuitenkin saanut erityistehtävän. Se on Finrexin-muki. Olin pari viikkoa sitten vaihteeksi kipeä, joten tulin mukiakin taas käyttäneeksi ja suhdetta siihen ajatelleeni. Muilla mukeilla ei oikeastaan ole mitään tiettyä funkiota, että miten tälle sitten on tullut tehtäväksi olla Finrexin-muki? Ensinnäkin  haluan sanoa, että Finrexiniä olen juonut lapsesta asti aina kun olen ollut flunssassa ja se on osa parantumistani. Halusin pienenä juoda sitä Tsaikka-lasista, koska Finrexin-paketissakin oli Finrexiniä Tsaikassa. Nykyään paketissa taitaa olla Paula.

Mutta nyt käytössä…

View original post 152 more words

Tarroja

Tarravaihto lähtee tosiaan tässä nyt käyntiin kuten tuossa aiemmin varoitin. Tällä kertaa lähetetään vain 50 tarraa ja tässä about kauheimmat mitä mun varastosta löytyi, mutta niiden pitäisi kuitenkin olla vastaanottajalle mieluisia.

tar

Tarroista voi lukea lisää vaikka tästä Wikipedian artikkelista. Jos jotain tarroja haluaisin ehdottomasti, niin semmoisia tarroja, missä on minun osoite painettuna. Olen jotain katsellut Etsystä mutta en ole sitten löytänyt mieluista tai sopivan hintaista.

Viikonloppuna meillä oli talkoot ja pihassa oli roskalava. Poistin taloudestamme yhden metallisen ruostuneen pihapöydän ja rautalangasta tehdyn korin tms. Nämä oli siis anoppi jättänyt tänne meille enkä ole niitä tarvinnut joten he saivat nyt poistua.

Poistin myös yhden kappaleen Orthexin muoviämpäreitä. Se oli oranssihtava tai jotain beigen ja oranssin väliltä, siinä oli musta kahva. Ostin sen Vaasan Minimanista ensimmäiseen omaan asuntooni lattianpesusangoksi. Yritin etsiä kuvaa, jossa soitan kyseistä ämpäriä Vaasan torilla, kyseessä oli jokin psykan kokeen tempaus jossa kyseltiin ihmisten mielipiteitä katusoittamiseen 😀 Kuva lienee kadonnut jonkin tietokoneen hajoamisen yhteydessä. Ämpäri joutui kuitenkin tässä jokin aika sitten olemaan polkupyörän ketjun pesuastiana ja sitten kannoin siinä hiekkaa ja kiviä, joten sangon reunoihin tarttunut öljy kuorruttui hiekalla. Totesin ämpärin näin ollen käyttökelvottomaksi ja se sai mennä.

Viola-lasit aka feikki-Kartiot

Vähän ennen vappua fb:n kirppissivulle tuli ilmoitus kartionmallisista violeteista laseista, 5 kpl 10 euroa. Olin eka ja lasit muuttivat meille. violaNämä lasit eivät siis ole niitä suupuhallettuja Kartioita vaan näissä on myyty Viola-tuorejuustoa. Perustan arvioni Designlasi.comin tietoihin. Tästä linkistä pääsee katsomaan kuvaa vastaavista laseista etiketin ja kannen kera.

Mikä ihme se Viola sitten on? No se on Valion valmistamaa tuorejuustoa, ja sitä myydään edelleen. Viola lanseerattiin Neuvostoliitossa vuonna 1956 ja Venäjällä tuo Viola-neito on vieläkin purkeissa, kertoo Wikipedia. Suomessa neitosta ei enää pakkauksissa nähdä. Lasia pakkaukset eivät ole olleet varmaan vuosikymmeniin. Milloinkohan näissä siirryttiin muovirasioihin?

Lasit ovat minusta ihanat. Tykkään violetista väristä ja nuo ovat niin unelman ohuita. Tykkään katsella ja pyöritellä noita laseja kädessä, kuplia ja valumia ja valon kulkua niiden läpi on kiva tutkia.