Nokian akku BL-4U

Jo jonkin aikaa puhelimeni akku on ollut vähän rasittava. Puhelun jälkeen akku on yleensä aika finaalissa, talvella puhelinta ei ulkona voinut käyttää lainkaan, koska akku loppui välittömästi. Sunnuntaina tähän meni hermo, joten maanantaina klikutin nettikaupasta uuden akun tulemaan.

Katselin vähän akkujen hintoja ja mietin jo halpisakun ostoa, kunnes näin jossain kommentin, että halpisakku ei ollutkaan ollut samankokoinen kuin vanha ja puhelimen kansi ei mennytkään sen kanssa kunnolla kiinni. Tämän perusteella päätin tilata Nokian oman akun. Kaikkien hinta oli noin 14 – 16 euroa + postikulut päälle, otin kuitenkin sen halvimman. Tilasin akun Matkapuhelin Storesta. Sivut ovat yksinkertaiset ja nimi ehkä vähän outo (mikä nyt sitten toisaalta olisi normaali nimi…) mutta yhteystiedot osoittivat Hyvinkäälle, ja jostain syystä koin tämän turvallisuutta lisääväksi tiedoksi. Ajattelin ensin kaupan olevan ehkä Virossa tms. Akun hinnaksi tuli postikulujen kera 14,95. Akku tuli toisen luokan kirjeessä alkuperäisessä pakkauksessa ja vielä kuplamuoviin käärittynä. Sähköpostiin sain tilausvahvistuksen välittömästi tilauksen tekemisen jälkeen ja kuoressa oli kuitti mukana kuten kuuluukin.

BL-4UNokian pakkaus oli vaikea avata. Saksistakaan ei aluksi tuntunut olevan apua mutta lopulta muovi ja pahvi antoivat periksi ja akku suostui tulemaan ulos. Uusi akku on kokonaan musta ja Nokian logo on oikeassa yläkulmassa mattakirjaimin. Vähemmän yllättäen uusi akku sujahti paikoilleen sutjakasti ja oli täyteen ladattu. Muistaako kukaan muuten enää sitä aikaa kun puhelimien akut eivät olleet valmiiksi ladattuja, ja ne piti ensimmäisen vuorokauden vain pitää latuussa? Voi niitä aikoja.

Uusi akku on vähän isompi (ööö… tilavuudeltaan?) kuin vanha. Vanha oli 1000 mAh / 3,7 W, uusi on 1200 mAh / 4,4 W. Pitäisi nyt sitten kestää.

Molemmat akut on valmistettu Kiinassa, mutta vanhassa lukee näin: “Cell made in Korea further processed in China”. Kiva että on eritelty noin. Oletan nyt siis, että uusi akku on kokonaan valmistettu Kiinassa.

Nokia BL-4UPakkauksen mukana tuli myös tiedote siitä, että Microsoft “on ostanut Nokialta sen laite- ja palveluliiketoiminnan” ja selvitystä takuusta. Eli minäkin siis valehtelen tässä kun väitän ostaneeni Nokian akun, kun oikeasti olen ostanut Microsoftin akun.

Eniten vanhasta akusta jään kaipaamaan tuota hologrammitarraa. Se on niin hieno! Yritin rapsuttaa sitä irti siirtääkseni sen tuohon uuteen akkuun, mutta ei se onnistunut. Hologrammi menee vain rikki. Onneksi minulla on nyt kuva siitä ja voin katsella hologrammia siihen asti kunnes vien akun keräyspisteeseen kierrätykseen.

Advertisements

Terveisiä äidille

Äiti oli reissussa ja lähetti sieltä postikortin. Matkoilta tulevat postikortit ovat jonkin aikaa jääkaapin ovessa josta sitten siirrän ne varastoon kun tulee uusia.

kor

Äiti lähettelee minulle muutenkin kaikenlaisia synttärikortteja, nimipäiväkortteja ja muuten vaan kortteja. Nyt kun sunnuntaina on äitienpäivä, niin ajattelin vaihteeksi laittaa äidille kortin. Taittelin mukaan pari perhosta nyt kun olen taas innostunut näistä origameista. Eivät ole helppoja vaikka joku kehtaa niin väittää. On pakko aina etsiä video, en yleensä ymmärrä piirretyistä ohjeista mitään. Vihreät origamipaperit olen ostanut Tiimarista, paketissa on tarjouslappu 2 euroa, alkuperäinen hinta on ollut 4,99. Erilaisia kuoseja paketissa on viisi mutta kaikki ovat siis sävyltään vihreitä. Valmistaja on Bringmann, vai Folia, vai Max Bringmann Kg? No, koska kyseessä on saksalainen koryhtiö on tietosivu taas pakattu täyteen infoa. On kuvat kaikista eri kuoseista ja taitettu kulma niistä merkiksi että millainen on jokaisen tausta (vihreä). On CE-merkkiä ja Vihreää pistettä ja made in Germanya ja TÜV Rheinland on myös paperit testannut ja myöntänyt jonkun lätkän. Tällä kertaa joudun yllättymään, sillä nämä paperit on vissiin ihan oikeasti painettu Saksassa. Mutta olisihan se pitänyt ymmärtää, kun missään ei ollut lainausmerkkejä.

Ruusukortti on myös viime vuoden Glasgow’n-reissulta. Kuva on Mackintoshin piirros ruusukamaria (Rose Boudoir) varten. Kortit on painettu vuonna 2009 ja olen maksanut niistä kuusi puntaa eli noin kahdeksan euroa. Julkaisija on Museums & Galleries Marketing Limited. Yhtiö valmistaa kortteja ja muuta paperitavaraa, joiden kuvat ovat yleensä taideteoksista peräisin. Harmillista kyllä, en saa mistään selville, että missä kortit on painettu.

Lituskaiset lätyskäiset

Minulle lähettävät swap-botailijat ovat tällä kertaa olleet Euroopassa joten paketit tulevat nopeasti. Littanat asiat minulle saapuivat eilen.

lit

Kirjekuoria, muistilappuja, tarroja ja paperista leikattuja paloja. Keltaisissa muistilapuissa on origamiohjeita, tosi hauskoja! Valkoiset kirjekuoret ovat vähän epäkäytännöllisen kokoisia mutta ehkä niillekin jotain käyttöä löytyy. Positiivista tässä oli, että tavaraa ei tullut ihan hirveästi. Joskus juttuja tulee ihan liikaa, nyt oli aika sopivasti kaikkea.

Kissamaista menoa

Eilen sain postissa vastakohtavaihdon paketit ja tällaista sieltä paljastui.

opp

Vastakohtia edustivat tässä mustat ja värikkäät nauhat, kovat ja pehmeät tähdet (kangaspala on siis lasinalunen) ja hiukan mieltymyksieni mukaan improvisoiden kissat ja pöllö 😀 Lähettäjä kirjoitti, että kissat ja koirat olisi olleet luontevampi pari, mutta koska mainitsen kuvauksessa tykkääväni pöllöistä niin hän valitsi sitten sen.

Tykkäsin näistä tosi paljon. Sain myös palautetta jo lähettämästäni paketista ja siitäkin oli pidetty. Hyvä juttu. Noista metallisista kissoista teen ehkä korvikset, pitää vaan käydä Sinellissä tai jossain katsomassa niitä korviskoukkuja.

Tänään kävin vielä aamulla Viikin pop up -kissakahvilassa.  Siellä oli ihan hauska käydä kissoja tarkkailemassa. Vähän jännittyneiltä osa vaikutti ja enimmäkseen kissat olivat koreissaan tarkkailemassa meininkiä. Yksi linssiludekin tosin löytyi. Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen tiskiltä ostin sitten kaksi kissakorttia, kuvat olivat niin upeita. Kortit olivat 50 senttiä kappale.

ksihes

Valkoreunuksisen kortin kuvan on ottanut Sarri Kukkonen ja toisen kuvaaja on Juha Välimäki. Sarri Kukkonen on pitänyt kissablogiakin mutta sitä ei ole nyt vähään aikaan päivitetty. Hän valokuvaa siis ihan työkseen. Juha Välimäkejä taas löytyy niin monta että kuvaaja-Juhan jäljittäminen jää nyt tekemättä.

Mackintoshin rakennukset -astiapyyhe

Joskus erilaiset puhdetöiksi tarkoitetut hommat jäävät odottelemaan sopivaa hetkeä pitkäksikin aikaa. Yksi tällainen odotteli tuolla kaapissa vuoden päivät. Kyseessä on vuosi sitten Glasgow’sta ostamani astiapyyhe, jossa on kuvattuna Charles Rennie Mackintoshin suunnittelemia rakennuksia. Pyyhkeessä oli vain yksi vika, eli ripustuslenkki oli kulmassa. Kuvan kannalta se oli ihan nätisti aseteltu, mutta pyyhe olisi roikkunut sitten ihan tyhmästi ja lojunut puoliksi lattialla. Vuoden päivät se siis odotteli, että siirtäisin ripustulenkin pitkän sivun keskelle. Tänään oli tarpeeksi kurja keli, joten tartuin hommaan. Mankeloin ja laittaessa lakanoita kaappiin pyyhe osui silmään. Lenkin ompeluun meni sitten ehkä se pari minuuttia.

crm

Pyyhkeen valmistuksesta vastaa The Glasgow Girls, mutta heidän nettisivunsa ei näköjään ole enää toiminnassa. Sivusto ohjaa automaattisesti Willow Tea Roomsin nettisivulle. Muistaakseni ostin pyyhkeen juuri sieltä, eli tuosta rakennuksesta joka on oikeassa yläkulmassa. Seurueen kanssa kävimme siellä myös teellä. En ollut aiemmin juonut tätä iltapäiväteetä, jossa on kaikki voileivät ja leivokset jne. En edes hirveästi pidä teestä mutta tuolla oli tosi kiva käydä. Paikka oli kaunis ja leivokset ja leivät maukkaita. Teekin oli erinomaista. Samalla reissulla käytiin myös tutustumassa tuohon Glasgow School of Artiin, jota pidetään siis Mackintoshin mestariteoksena. Pidin siitä rakennuksesta todella paljon. Ikävä kyllä kävi niin, että noin kuukausi matkamme jälkeen koulu paloi. Rakennus, kuten Mackintosh noin muutenkin, tuntuu olevan glasgowlaisille tärkeä ja remontointiin oltiin valmiita. Hirveästi harmittaa, että siitä paloi juuri se puoli, jossa vastaremontoitu kirjasto oli. Myös monien opiskelijoiden lopputöitä tuhoitui palossa. Kirjasto oli todella ihastuttava paikka. Opas kuvaili sen olevan tunnelmaltaan kuin pieni aukea metsässä. Onneksi kirjastoa nyt korjataan. Alkuperäinen kalustus vain on menetetty kokonaan. Harmittaa niin monella tavalla edelleen kun katselee noita kuvia, paikka oli niin kaunis.

On sieltä minulla muuten pari postikorttiakin…

lib