Postimerkki-ATC

Tänään maailmalle lähti taas yksi swap-botin innoittama ATC. Tällä kertaa oli ohjeena tehdä ATC, jossa on postimerkki. Käytettyjä postimerkkejäkin saa swap-botista ja tästä varastosta valitsin tämän ruotsalaisen perhosen, jonka asetin kukkaselle istumaan.

ATC

Postimerkki on osa neljän merkin sarjaa, joka on Ruotsin ja Singaporen yhteisjulkaisu. Tässä on Singaporen merkit, mutta siis ihan samannäköiset ne on kuin ne ruotsalaiset. Merkit on julkaistu vuonna 1999 ja ne on suunnitellut Olöf Baldursdottir. Hän on ilmeisesti suunnitellut Ruotsin postille muitakin postimerkkejä.

ATC:n seuraksi ja saatteeksi valitsin Marimekon postikorttilajitelmasta tämän:

KuminaKuosi on Erja Hirven Kumina vuodelta 2009. Kuminaa on saatavilla useissa eri väreissä mutta kortissa on tämä oranssi. Kortit lähtivät norjalaisessa kirjekuoressa, johon tutustuimme jo maaliskuussa. Hyvää matkaa kortit!

Juha Ilonen – Toinen Helsinki

sisäpiha 42Niinhän siinä käy kun lähtee ulos ovesta – rahanmenoa! Lähdin töiden jälkeen Itikseen ostamaan vaellussukkia – niistä tuonnempana. Menin myös Stockalle ja siellä Akateemisen kirjakaupan kulmauksessa ale-pöydässä nökötti Juha Ilosen kirja Toinen Helsinki. Olen käynyt jo monena vuonna arkkitehti Ilosen vetämillä sisäpihakierroksilla Open House Helsingissä. Sisäpihakierrokset ovat olleet hurjan suosittuja ja väkeä on tullut niille vuosi vuodelta enemmän. Ilmeisesti Ilosen kierroksella nappaamat kuvat uteliaasta väkijoukuista vakuuttivat kustantajan – tällä kertaa AtlasArtin – ja kolmas, uudistettu ja täydennetty painos pitkään lopussa olleesta kirjasta ilmestyi vuonna 2014. Tämä on kaiketi unohtunut minulta jossain vaiheessa sillä yllätyin oikeasti kun näin kirjan kaupassa. Selasin vähän kuvia ja ne ovat todella upeita. Kirja kainaloon ja kohti kassakonetta! Alkuperäinen hinta oli 53,90€ mutta alennuksen kanssa sen hinta oli 31,70€.

Toinen Helsinki

Kirja siis esittelee Helsingin umpikortteleiden sisäpihoja mustavalkokuvin. Kuvat toimivat hyvin mustavalkoisina, värejä ei kaipaa, vaikka joissain tapauksissa itseä on ehkä eniten viehättänyt juuri joku värin haalistuminen tai kontrasti. Kuvat ovat isoja enimmäkseen vähän pienempiä kuin yksi sivu, mutta on myös pari aukeaman kokoista kuvaa. Lopussa on lyhyitä artikkeleita suomeksi ja englanninkielisen käännöksen kera (kääntänyt Jüri Kokkonen) eri aikakausien säädösten ym. vaikutuksesta sisäpihojen rakentumiseen sellaisiksi epäsuunnitelluiksi tiloiksi kuin ne enimmäkseen ovat. Tässä lainaus esipuheesta:

Takapihoilla eivät päde taidehistorialliset luokitukset ja sanavarastot, sillä ne ovat syntyneet ilman tietoisia esteettisiä pyrkimyksiä. Frontonit, liseenit ja ABABA-rytmit loistavat poissaolollaan. Niiden tilalla on koruton epäjärjestys, jonka syntymistä ovat säädelleet välinpitämättömyys, röyhkeys, ahneus, eriarvoisuus, kaavamainen byrokratia ja sattumanvaraisuus.

Vaikka monet pihat ovatsisäpiha 4 sisäpihakierroksilta tuttuja, en todellakaan ole käynyt kaikilla. Kuvat ovat upeita, mutta en nyt viitsi leikkiä tekijänoikeuksilla. Sen sijaan saatte katsella näitä itse ottamiani kuvia noilta kierroksilta. On ne otettu ainakin samoilta pihoilta, melkein samoilta kohtaakin kuin kirjan kuvat. Kirjan kuvat ovat ainakin siitä parempia, ettei niissä ole tarvinnut luoda illusiota väkijoukottomuudesta.

sisäpiha 9 sisäpiha 13

Hyppäävät delfiinit -tuulikello

Kun olin 10 olin äitini kanssa lomalla Rodoksella. Se oli mm. ensimmäinen kerta kun matkustin lentokoneella ja sitä varten minulle hankittiin passi. Muistan, että toin sieltä tuliaisia suurin piirtein kaikille. Silloiselle parhaalle ystävälleni ja itselleni toin samanlaiset t-paidat, joissa oli Leonardo DiCaprion kuva. tkMummolleni toin pienen tuulikellon, jossa kaksi delfiiniä hyppää. Mummoni oli juuri silloin saanut tai hankkinut isomman tuulikellon ja halusin tuoda tämän pienemmän sille kaveriksi. Mummon kuoltua otin tuulikellon takaisin itselleni. Harvemmin olen asunut asunnossa jossa tuulikellon on saanut ulos mutta nyt delfiinit ovat saaneet olla pari vuotta taas ulkona. Noin 17 vuotta on tämä tuulikello jo kilkutellut. Join eilen kahvia terassilla ja ihmettelin tätä; hämmentävän kestävä kapistus. Sitten huomasinkin, että keskimmäinen putki on enää yhdellä langansäikeellä kiinni ja puuosakin aika karmeassa kunnossa. Oli siis restauroinnin aika.

Ajattelin ensin vain vaihtaa langat uusiin mutta päätiin sitten hioa puuosan ja laittaa suojaöljyä.tk

Puu on jotain todella pehmeää ja vaaleaa lajia. Hienollakin hiekkapaperilla vihreys lähti nopeasti ja melkein delfiinien ilmeitä korostavat uurroksetkin. Korostin uurteita ruuvimeisselillä kun en muutakaan työkalua siihen keksinyt.

tkPesin palan vielä ja jätin sen yöksi kuivumaan. Tänään oli sitten aika öljyämiseen. Käytin varastosta löytynyttä terassin suojaöljyä ja siveltimenä jotain isohkoa vesivärisivellintä. Laitoin öljyä vain yhden kerroksen. Siveltimen laitoin roskiin, se ei ollut niin tärkeä.

Öljypurkkia sulkiessa sain roiskeita päälleni ja vaaleat housut saivat vähän lisää koristeita. Kyseiset housut sotkin pari vuotta sitten muistaakseni ensimmäisenä päivänä jona ne olivat jalassani.

Kunhan öljy oli kuivunut tarpeeksi, laitoin kellon metalliputkilot takaisin kiinni vaaleanruskealla langalla ja ripustin tuulikellon takaisin ulos. Siellä se taas antaa mahtikäskyjään.

tk

100 Marimekko-postikorttia

Tänään heräsin aikaisin ja aloitin siitä syystä työtkin aikaisin. Työt tuntuivat myös valmistuvan todella aikaisin ja olinkin valmis jo puoli neljä! Päätin lähteä Taidehalliin. Ehdin sopivasti opastukseenkin. Taidehallin kaupassa ei ollut kivoja postikortteja, ehkä siitä syystä siis hullaannuin tähän Marimekon 100 kortin pakkaukseen.
MarimekkoMarimekko

Laatikko on tukevaa tekoa ja kirjamainen. Kuten tuosta taustan kuvasta ilmenee, jos katsoo tarpeeksi tarkkaan, painaja on Chronicle books ja koko höskä kortteineen kaikkineen on valmistettu Kiinassa. Kortit maksoivat 19,90 jolloin yhden kortin hinnaksi tulee noin 20 senttiä. Korttia kohti siis varsin edullista + tämä kätevä säilytyslaatikko. Laatikon pohjassa on nauha, jolla kortit saa nostettua pois lokerosta.

100Selasin nopeasti kortit läpi ja tässä ensimmäiset suosikit. Kuvat ovat kaikki tuttuja Marimekon kuoseja ja jokaista korttia on kaksi kappaletta.

MarimekkoLuulenpa, ettei minun hetkeen tarvitse ostaa uusia postikortteja.

Styroksinen kylmälaukku

Juhannussuunnitelmat olivat sään mukaisesti – ja ovat ehkä vähän vieläkin – epävakaat mutta aluksi vaikutti siltä, että kylmälaukulle olisi tarvetta. Siispä kylmälaukun ostoon. Prismassa kiertelin vaikka kuinka kauan etsimässä niitä, löysin ensin kylmäkalleja (1,50 € kpl, ostin kaksi, valmistaja Plastex). Lopulta kysyin myyjältä oikeaa hyllyä ja pääsin valitsemaan.

En tarvitse mitään isoa kylmälaukkua, ja kylmälaukkuhan toimii sitä paremmin mitä vähemmän tyhjää tilaa siellä on. Hesarin testissä perinteinen styroksinen kylmälaukku todettiin parhaimmaksi ja ilahduin suuresti kun Prisman hyllyssä olikin semmoinen pienempi kylmälaukku. Lisäksi se oli kotimainen ja halvempi kuin kankainen versio. Päätös oli sillä selvä, styroksilaukku pääsi ostoskärryyn.

ArteknoKylmälaukun hinta oli 7,95€. Tilavuus on 11 litraa. Sisällä on semmoinen ura, johon voi pujottaa levyn jakamaan tilan kahtia. Tähän mennessä olen laukusta havainnut, että kahva saattaa pidemmällä matkalla olla ikävä kantaa ja se nirhaa alas käännettäessä kulmasta styroksia irti. En kuitenkaan usko sen vaikuttavan laukun kylmäominaisuuksiin mitenkään.

Artekno on suomalainen yritys, joka valmistaa erilaisia muovituotteita ja elintarvikepakkauksia. Heillä on toimintaa myös Virossa. Arteknon sivuilla on useita asiakastarinoita, ja sieltä selviää, että Artekno valmistaa myös mm. pallotuolien rungot. Tämän lähemmäksi pallotuolin ostamista en taida todellisuudessa ikinä päästä.

Plastex on myös suomalainen muovia valmistava yritys (nyt tiedän kolme muovifirmaa, kun Orthexin pakasterasian esittelin aiemmin). Kylmäkallet ovat pakkasessa kylmässä joten en niistä nyt ota kuvaa. Tuolta aiemmasta linkistä pääsette katsomaan miltä ne näyttävät. Plastex vaikuttaa kyllä firmalta joka on aina ajan hermolla. Historiaosiossa on mm. mainoslauseita 50-luvulta: “Amerikkalaistakaa tekin keittiönne”. Nykyään sivuilla on mm. joukkorahoitusta tuotteille ja pyydetään ihmisiä lähettämään omia ideoitaan. Tämän youtube-videon perusteella tulee semmoinen olo että ihan oikeasti kuka tahansa voi esittää ideansa kätevästä tuotteesta. Nettisivuilla voi myös kertoa parannusehdotuksia olemassa oleviin tuotteisiin. Vaikuttaa hämmentävän avoimelta vaikka oikeastihan firma saa tässä vaan ilmaista tuotekehitystä. Vähän kielinillättäjänä häiritsee nettisivujen lyöntivirheiksi laskettavat jutut, mutta kun ne kasaantuvat (nyt tässä tekstissä on kuitenkin joku tyhmä kirjoitusvirhe jota en itse hoksaa). Esimerkiksi tässä pari tekstipätkää, alleviivaukset omat.

Plastexilla on lohjalla moderni ja tehokas tuotantolaitos, jonka konekanta soveltuu mitä erilaisimpien säiliöiden, pullojen, kanistereiden sekä esim. rakennusteollisuudessa käytettävien yhteiden ja muiden ontelotuotteiden valmistukseen. Esimerkiksi erimuotoisia ja -värisiä purkkeja ja pulloja voidaan valmistaa 50 ml kokoluokasta lahtien aina 30 l asti. (Tässä pitäisi olla myös yksikköjen perässä taivutuspäätteet: 50 ml:n ja 30 l:aan.)

Professori Eero Aarnio (s. 1932, Suomessa) on maailmankuulu avoimesta ja innokkaasta kokeilunhalustaan. Muovinvalmistus on lähellä hänen sydäntään. Hänen kuuluisa pallotuolinsa 1960-luvulta on yksidesignmaailman ikoneja. Kuluttajan kannalta Aarnion sujuva, harmoninen ja mestarillinen design tuo ihmisille iloa ja oivallusta arkeen. Yhteistyö Plastex:in kanssa sai alkunsa muutama vuosi sitten ja laajenee jatkuvasti uusillatuotteilla

Mutta kirjoitusvirheistä viis, nyt sinivalkoisin kylmätarvikkein juhannusta viettämään!

Suuren Käsityölehden vuosikerta 1993

Kävin tänään kirjastossa ja vaihtohyllyyn oli joku jättänyt kansiossa Suuren Käsityölehden vuosikerran vuodelta 1993. Nappasin sen mukaani ja ihastuin ikihyviksi. Osa lehdistä vaikutti tutuilta, ilmeisesti tuona vuonna Suuri Käsityölehti on tullut meille kotiinkin. Lehdet olivat moitteettomassa kunnossa, kaikki numerot, kaavat ja liitteet olivat joissain tapauksissa mainoslappusia myöten tallella. Yhdestä sivusta oli leikattu pieni pala.

Suuri käsityö

Suuri käsityö, sitä ennen Suuri Käsityölehti (vaihtui nimeksi juuri vuonna 1993) ja sitä ennen Suuri Käsityökerho. Lehti on ilmestynyt Wikipedian mukaan vuodesta 1974 ja koska se on ainoa tieto minkä löysin, uskon sitä. Nykyisin Suuri käsityö ilmestyy 10 kertaa vuodessa mutta vuonna 1993 se on ilmestynyt 12 kertaa. Vuonna 1993 päätoimittaja oli Tiina Tötterman, nykyisin päätoimittajana on Tytti Kontula. En ole kyllä moneen vuoteen aktiivisesti lukenut Suurta Käsityötä. Ainakin tuntuu tätä vuoden 1993 vuosikertaa selatessa että lehti on ollut todella monipuolinen. Joku saattaa siellä nyt ihmetellä että mitä toteuttamiskelpoista on muka 20 vuotta vanhassa lehdessä mutta paljonkin. Neuleohjeet ovat ihania. Paidat ovat toki jättimäisiä, mutta pienentämällä niistä tulee varmasti hyviä. Vauvoille ja taaperoille tarkoitetut neuleet ovat toimivia sellaisenaan kuten myös kirjonta- ja virkkausohjeet. Katsotaan seuraako tästä inspiraatiota. Jos ei, niin lehdet voi aina viedä takaisin vaihtohyllyyn tai antaa jollekin onnettomalle sukulaiselle.

Tässä lopuksi vielä kollaasi suosikeistani.

collage

Koto-kauppakassi

Viikonloppuna Senaatintorilla oli Pohjanmaa kylässä. Kesäkuussa on aina yksi viikonloppu kun Senaatintorille parkkeeraa yksi maakunnista. Tykkään tästä tapahtumasta paljon ja yleensä käyn joka kesä katsomassa mitä siellä on esillä. Varsinkin jos joku kotiseutu on paikan päällä.

Konteissa oli paljon hienoja juttuja esillä mutta päädyin ostamaan kuitenkin vain tämän kassin. Tykkään Koto-kuosin ideasta. Siinä on siis Etelä-Pohjanmaan kuntien vaakunoista napattuja heraldisia tunnuksia ja paikkakuntien nimiä. Siskollani on tätä sarjaa paita. Mietin tiskillä Lapuan kankureittein keittiöpyyhkeen ja kassin välillä ja päädyin sitten kassiin. Keittiöpyyhkeitä on jo tarpeeksi (mutta kauppakasseja ei?).

koto

Kassi maksoi 20 euroa. Ehkä vähän paljon. Ehkä. Ehkä olen vain tottunut ilmaisiin kasseihin. Kangas on lujaa puuvillaa, kuvio on hieno ja tuote on myyjän mukaan tehty Lapualla. Tuotetta myy Taito Etelä-Pohjanmaan Rustoopuori. Kassin mitat ovat 47 x 39 cm ja syvyyttä on 10 cm. Kkotoahvat ovat 46 cm pitkät päästä päähän ja noin 20 cm siihen puoliväliin mihin käsi tulee. Kassi on tehty huolellisesti, sen huomaa mm. siitä että kahvojen päät on sulatettu etteivät ne purkaudu. Tämä kahvamateriaali on todella ärsyttävää jos se pääsee purkautumaan.

Ajattelin että tässä on sopivan pituiset kahvat, eivät liian pitkät. Ongelma taitaa olla se, että minä olen liian lyhyt, koska tämäkin kassi laahaa maata kun kannan sitä. Jos kassi itsessään olisi lyhyempi niin se olisi hyvä, tai sitten minulla pitäisi olle pidemmät jalat.