Veripalvelun lahjukset

Kävin toissa perjantaina luovuttamassa verta ja otin sieltä mukaan Veripalvelun vesipullon kun semmoisia oli tällä kertaa tarjolla. Ajattelin tässä samassa esitellä sitten muutakin mitä Veripalvelusta on vuosien varrella tarttunut mukaan.

vp

Ainakin silloin kun minä luovutin ensimmäistä kertaa verta, sai kaikki luovuttajat tuon Hengenpelastaja-kassin, ja siellä oli jotain esitteitä yms. mukana. Kassi ei ole sieltä parhaimmasta päästä. Kangas on aika ohutta ja tuossa on reikiä vaikka en ole sitä hirveästi käyttänyt. Hihnat ovat myös liian pitkät minusta. En ole itseasiassa nyt ihan varma onko tämä minun vai mieheni kassi. Toinen kasseista on kuitenkin ratkennut saumasta ja se on saatettu jo heittää poiskin.

Olen saanut myös luovuttajakortin, jossa on isolla veriryhmä ja sitten alalaidassa nimi ja luovuttajanumero. Ovelasti olen nämä tiedot käsitellyt pois näkyvistä. Ainakin toivon että ne eivät näy… Tämän kortin pointtia en ole koskaan ymmärtänyt. Sillä ei ole mitään käyttöä, koska henkilöllisyys katsotaan aina ajokortista, passista tai henkilökortista. Pidän tätä lompakossa kuitenkin rokotuskortin välissä, ajattelin että se on kätevä jos vaikka ulkomailla matkalla sattuu jotain niin sairaalassa sitten nähdään heti kaikki perustiedot. Kortin on valmistanut Segenmark, joka nykyään toimii nimellä Oberthur Technologies Finland Segenmark Oy. Kyseinen yhtiö valmistaa muovikortteja ja niiden valmistamiseen tarvittavia tuotteita. Suomalainen firma, jonka omistaa ilmeisesti ruotsalainen firma.  Tästä Kauppalehden tiivistelmästä lisää tietoa jos kiinnostaa.

Ensimmäinen lisälahja oli sydämen muotoinen piparimuotti. Näitäkin meillä on kaksi ja siksi tämä kuvassa oleva yksilö on vielä alkuperäisessä pussissaan joulutoivotusten kera. Toinen on siis ahkerassa käytössä joulun alla. Muotin kaarien välissä oleva syvennys/väkänen ei vaan ole mielestäni tarpeeksi terävä ja piparien paisuessa sydämen muoto vähän kärsii.

Kymmenennen luovutuksen yhteydessä sain pisarapinssin. Minulla on ollut myös semmoinen sydämestä sydämeen -pinssi, josta kyllä tykkäsin enemmän. En tiedä minne se on kadonnut, se taisi muutenkin olla äitini alunperin.

Minulla oli myös mittanauha, jota etsin joka paikasta, totesin etten löydä sitä kuvaa varten, ja sitten kun aloin kirjottaa, niin mittanauha viattomasti makasi tässä näppäimistön vieressä. Mittanauha oli semmoisessa kotelossa, johon se rullautui kun painoi nappia. Sitten systeemi meni rikki ja nyt se on vain puna-valkoinen mittanauha ilman kätevää koteloa johon rullautua.

Puolen litran vesipullo on tosiaan viimeisin lahjus. En tiedä onko tämä oikein hyvä. Kokeilin äsken vesipullon tiiviyttä ja ikäväkseni täytyy todeta, että ainakin todella raivokas ravistelu aiheuttaa vuotoa korkista. Vuoto ei tule tuosta suukappaleesta vaan korkin ja pullon välistä. Tosin suukappalekaan ei minusta mene kunnolla kiinni, tai se ainakin näyttää siltä. Pullon yläosassa on röpelöä ja kuopat, joista voi pitää kiinni. Minusta ne ovat todella epäkäytännöllisessä kohdassa. Ne toimivat vain jos pulloa täytyy jostain syystä pitää täysin ylösalaisin. Ilmeisesti pullon valmistaja ei tiedä miten normaalisti pulloista juodaan. Tai sitten minä olen ymmärtänyt jotain juomapullojen käytöstä totaalisen väärin… Tai ehkä on ajateltu, että tämän pullon onkin tarkoitus olla veripullo, jolloin veri siis laitetaan tänne pulloon, korkista laitetaan letku ja sitten sitä pidetään ylösalaisin ja veri valuu sitä tarvitsevalle.

Joka tapauksessa pullon pohjasta löytyy valmistajan nimi, Emballator Mellerud. Todella rohkea slogan heillä: We like to go unnoticed. Pullot tosiaan valmistetaan Ruotsissa ja nettisivut julistavat kaikkea hienoa juttua firmasta.

Veripalvelusta oli juttua muutama vuosi sitten kun johtaja osti konsulttipalveluita ilman kilpailutusta. Heräsi kysymys, että mihin tuotot veren myynnistä menevät, kun vapaaehtoiset antavat kuitenkin verensä ilmatteeksi.

Minusta vapaaehtoisuuteen perustuva systeemi on kuitenkin parempi kuin se, että luovuttamisesta maksettaisiin rahallinen korvaus. Näitä lahjatavaroitakaan ei kukaan pakota ottamaan jos ei halua, minusta ne ovat aika kivoja kuitenkin.

Jos et ole koskaan aiemmin luovuttanut verta, niin kannattaa. Minulle tulee ainakin siitä hyvä mieli. Käyn yleensä kerran vuodessa luovuttamassa, vaikka useamminkin voisi toki mennä. Yleensä vaan on jotain nuhaa tai jotain ettei voikaan luovuttaa. Tästä voi testata sopiiko luovuttamaan verta tai kantasoluja. Lahjojen ja hyvän mielen lisäksi verenluovutuksessa voi myös syödä ilmaiseksi voileipiä ja keksejä ja juoda niin paljon mehua ja kahvia kuin vain kehtaa. Luovutuspedillä voi myös makoilla ja katsella telkkaria niin kauan, että varmasti jalat kantaa.

Advertisements

One thought on “Veripalvelun lahjukset

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s