Ensimmäinen vinyylini ja parit cd:t

Kuten olen jo aiemmin todennut, ovesta ulos lähteminen tietää rahan menoa. Perjantaina käväisin Levykauppa X:ssä katsomassa olisiko ollut Keinuvan lahnan uutta julkaisua siellä myynnissä. Kaikki kappaleet oli varattuna mutta pääsin varavaralle. Lauantaina sainkin jo sähköpostin, että levy odottaa minua myymälässä. Toisesta liikkeesä oli ilmeisesti tilattu sitten minulle oma kappale ja tänään kävin sen hakemassa. Kyseessä on ensimmäinen ostamani vinyyli. Minulla ei ole vinyylilevysoitinta, joten kuuntelen vain tuota cd:tä. Kannet ovat upeat ja niitä on ilo katsella. Paketti maksoi 21,95 euroa. Minunkin vinyylini oli numerolla 666. Numerointikone oli jotain temppuillut ja samalla numerolla on tullut muitakin kappaleita. 

klkl
Onneksi levyjä saa myös ilmaiseksi. Natoni ja hänen miesystävänsä ovat muuttamassa saman katon alle ja tässä yhteydessä tämä melkein-lanko jakoi omaisuuttaan pois. Sain nämä levyt kun lupasin tulla muuttoavuksi.

cdVarsin mitättömiltähän nämä cd-kannet näyttävät tuon vinyylin rinnalla. Kuvassa siis Rammsteinin Rosenrot, Kitkerät neitsyet -yhtyeen Todellisen menestyksen salaisuus sekä Tuomari Nurmio & Alamaailman vasarat -kokoonpanon Kinaporin Kalifaatti.

Lopuksi tietenkin video siitä, miten vinyylilevyjä tehdään.

Wildon Camp-a-box-retkeilyastiasetti

Perjantaina ennen oluita kävimme myös XXL:ssä katselemassa juttuja. Matkalla törmäsin retkeilyastiasettiin ja koska ensi viikolla tiedossa on retkeilyä Nuuksiossa, niin päätin sitten ostaa semmoisen. Retkeilyastiasto maksoi 16,90 euroa. Partioaitassa sama astiasto maksaa 19,90, samoin Varustelekassa.

Kyseessä on ruotsalaisen Wildon Camp-a-box complete. Astiat on valmistettu Ruotsissa. Setissä on seitsemän osaa: laatikon muodostavat kaksi kulhoa, leikkuulauta, iso ja pieni taitettava kuksa, maustesirotin ja lusikkahaarukkaveitsi. Isommassa kupissawildo on mitta-asteikko ja kokonaistilavuudeltaan isompi kuppi on 6 dl. Maustesirottimessa on kolme eri lokeroa, nyt vain miettimään mitä kolmea maustetta haluan ottaa mukaan retkelle. Maustesirotin on myös hyvin vaikea saada auki, mikä on toisaalta mausteiden kannalta ihan hyvä juttu. Setin mitat ovat pakattuna 19 x 13 x 5 cm ja paino 265 g. Setistä on myös kevyempiä versioita myynnissä ja samalla logiikalla tästä täydestä setistä voi jättää pois asioita, esim. voi pakata rasiaan vain voileivät ja pienen kuksan ja jättää muut osat kotiin.

XXL:ssä oli tarjolla vain tätä yhtä väriä, mutta settiä valmistetaan kyllä monessa muussakin värissä. Jokin värikkäämpi astiasto olisi voinut olla kivempi ja ehkä kätevämpikin. En toisaalta usko, että nämä kovin helposti hukkuvat reppuun tai luontoon vaikka aika hyvin tämä oliivi maastoutuukin.

Setissä on ajateltu taas about kaikkea. Kaikki sopivat hyvin sisäkkäin, kaikkea voi käyttää monessa eri tarkoituksessa ja koko systeemi on myyntipakkaus ja firman nimi mukaan lukien kaikin puolin loppuun asti mietitty. Ruotsalaiset osaa. Taas.

wildo

Suuret oluet pienet panimot -tuopit

Tänään kävin mieheni kanssa Suuret oluet pienet panimot -tapahtumassa Rautatientorilla. Tapahtumassa pääasiassa suomalaiset pienpanimot myyvät tuotteitaan ja janoiset juovat niitä. Enimmäkseen tarjolla on olutta. Itse en siitä niin välitä, mutta onneksi on myös siidereitä, limuja ja toisinaan myös simaa.

Ensimmäisesuppn kerran kävimme SUPP:ssa vuonna 2010 ja muistaakseni silloin otin yhden tuoppini sieltä mukaan. Alueelle tullessa siis maksetaan tuopista pantti, jonka saa sitten takaisin kun lasin palauttaa. Tosin tänä vuonna tuopista piti maksaa kolme euroa ja takaisin sai vain kaksi joten päätimme mieheni kanssa sitten pitää tuopit tällä kertaa. Vanhemman tuopin logokin oli jo haalistunut.

Tänä vuonna join pienen Tin Soldier’s Black Applen (Suomenlinnan panimo), jälleen erittäin hyvää. Ostan tätä yleensä aina ekana SUPP:ssa, koska se on aikaisempina vuosina loppunut kesken. Kävin Suomenlinnassa panimon ravintolassakin toissa viikolla mutta Black Applea ei sillä kertaa ollut siellä saatavilla. Onneksi SUPP:ssa oli. Sen jälkeen otin Radbrew‘n Chronic Dehydration Resistance Sodaa, joka oli kyllä vähän pettymys. Maku muistutti kovasti vitamiiniporetabletista tehtyä juomaa. Onneksi pieni lasi sitä maksoi vain euron. Sitten siirryin Pikkulinnun tiskille, jossa oli tarjolla ruotsalaisten pienpanimoitten tuotteita. Olin jo etukäteen innostunut Sahtipajan simoista ja maistoinkin Landhövdingemjödiä, maku on siis banaani-habanero. Joisin uudestaan milloin vain, vaikka pienikin lasi meinasi tehdä tiukkaa. Tätä lasillista nautiskellessa tulimme mieheni kanssa siihen tulokseen, että oli liian kylmä tuuli ja pyöräily telkkarissa jo alkanut, joten lähdimme kotiin. Yritimme vielä käydä kahdesta Alkosta hakemassa Napue-giniä mutta se oli loppu. Arvelinkin niin, kyseinen gini nimittäin voitti palkinnon. Laihialla on eilen vielä ollut 16 pulloa, ehkä joku voisi käydä sieltä minulle nappaamassa? Maistoin tätä onneksi jo juhannuksena (ennen kuin se siis oli mikään valtavirran juttu) ja oli hyvää.

SUPP:sta tarttui vielä mukaan jotain muutakin kuin tuopit.

Saimaa

Hiton ilmaiset postikortit ja pieni humala.

M-juna-haalarimerkki

Asuin kolmisen vuotta Malminkartanossa ja M-juna tuli sinä aikana tutuksi niin hyvässä kuin pahassakin. M-juna lopetti liikennöin kesäkuun lopussa kun kehärata aukesi. Viimeinen M-juna keräsikin paljon faneja kyytiinsä. M-junan muistoa kunnioittaa myös tämä haalarimerkki.

m-juna

Ostin tämän merkin Vantaan museosta ja se maksoi 3 euroa. Merkki on ollut kuulemma todella suosittu. Miksi M-junan tunnus oli juuri M? M viitannee Martinlaaksoon, jonne rata ensiksi loppui ennen kuin sitä jatkettiin Vantaankoskelle. Minusta ihmisten intoilu ja nostalgia M-junasta on ihanaa. Se vain osoittaa etteivät isotkaan tavarat, kuten M-juna, ole vain tavaroita.

Haalarimerkin on valmistanut Promler. Opiskelijajärjestön ajoilta tiedän mitä haalarimerkit maksavat ja ihan normaali haalarimerkin hinta on tuo kolme euroa. Lisäksi tässä merkissä on aika monta väriä ja se on iso. Takapuoli on myös muovitettu. Promlerin nettisivut on aika kaameat kyllä, ei kannata klikata. Olen tilannut merkkejä vain Merkilliseltä ja sekin on hyvä ja palvelu oli erinomaista ainakin silloin kun minä haalarimerkkejä heiltä tilasin.

Vantaan museossa on tällä hetkellä näyttely toisen tavaran rakastajan aarteista. Risto Vihusen mittavasta kokoelmasta esillä on pääasiassa ikoneita mutta muutakin nähtävää siellä on. Kuten leijonapatsas, jonka päällä pienet lapset voivat ratsastaa (huom, siis museoesine johon saa koskea, huom!). Vihunen kuulemma käyttää sitä mattotelineenä. Näyttelyyn on vapaa pääsy ja suosittelen lämpimästi.

Harmaa kaitaliina

Äiti kävi kylässä ja toi minulle kutomansa kaitaliinan. En muistanut kysyä että mitä materiaalia tämä on mutta pellavaa ja/tai puuvillaa.kl

Käsityöpiirissä oli vähän epäilty kun äiti valitsi mustan langan kuteeksi mutta lopputulos saikin muutkin naiset suunnittelemaan mustaa liinaa. Musta lanka tuo loimen värit minusta hyvin esille ja lopputulos on tosi kaunis. Kadehdin kyllä äidin kykyä valita värejä. Tosi kaunis liina ja pidän tästä paljon.

Keltainen sateenvarjo

Tammikuussa 2011 olipmme matkalla New Yorkissa. Sää oli aika ikävä, satoi veden sekaista räntää – vai rännän sekaista vettä? Semmoista, joka sulaa tukassa ja valuu pitkin naamaa, tekee villatakin raskaaksi ja pilaa kengät. Kengät olisi voinut suojata muovipusseilla kuten kuvassa, mutta sateenvarjo oli kuitenkin se mitä eniten kaipasin.

Jostain pikkukaupasta sitten osui silmiin keltainen sateenvarjo. Tämä siis hetkenä jolloin How I met your mother oli ihan tajuttoman hyvä ja iih! New Yorkissa keltainen sateenvarjo! Hintaa oli joku max 5 dollaria enkä odottanut varjolta kovin pitkää ikää mutta niin se vaan vieläkin pelittää. Tänään oli taas varjolle käyttöä.

Keltaisella varjolla on myös keltainen suojapussi. Sateenvarjo menee kasaan ja se painetaan napista auki. Tuossa kuvatessa huomasin, että yksi niistä sateenvarjoa levittävistä systeemeistä oli irronnut ompeluksestaan. Kahvasta ja parista muusta kohtaa keltainen on vähän tummunut mutta muuten se jaksaa loistaa pirteänä.

svVarjon kestävyys jaksaa kyllä hämmästyttää. Se on ollut kestävämpi kuin esim. häälahjaksi saatu Senzin varjo. Senzin olen saanut käännettyä tuulessa nurin päin ja samassa rytäkässä tuuli tarttui siihen niin kovasti että varsi vääntyi mutkalle. Kyllä sekin vielä periaatteessa toimii, varsi vaan täytyy voimalla saada pitkäksi ja taas kasaan sen pienen mutkan takia. Mutta Senzin varjoja en siis suosittele käytettäväksi myötätuulessa. Sateenvarjojen kestävyydelle ei siis taida olla minkäänlaisia takeita.