Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja

Löysin tämän kirjan kirjaston vaihtohyllystä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Perustiedot näkyvät tosiaan kuvasta, eli nimi, kustantaja ja toimittaja. Kirja on painettu 1964 ja kyseessä on kolmas painos. Alkusanoista samme tietää, että “[k]olmas painos on samanlainen kuin edellisetkin painokset” henkilötietohakemistoon tehtyjä täydennyksiä lukuun ottamatta. Kirja on myös kouluhallituksen hyväksymä. Kirjassa on 35 novellia 30 kirjailijalta eri aikakausilta. Esipuheessa novellien kerrotaan olevan “aiheensa ja sisällönsä puolesta koulukäsittelyyn sopiv[i]a” ja tämän vuoksi “ei aina ole voitu kelpuuttaa mukaan juuri sitä novellia, joka olisi tekijälleen luonteenomaisin tai hänen parhaimpansa”. Ehkä tämän vuoksi kirjassa ei ole Hemingwaylta novellia Hills Like White Elephants.

En ole vielä lukenut tästä yhtään novellia, en ole vain ehtinyt kun kaikenlaista muuta on taas ollut tässä kesken.

Keittiösakset

Keittiössä käytössä olleet sakset hajosivat eilen aamulla lopullisesti. Maanantaina kahvoista lohkeili vähän paloja, tiistaina tilanne oli jo aika paha ja eilen kasvista kuollutta koukeroa leikatessa toinen kahva sitten irtosi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luulen, että olen napannut nämä sakset joskus kotikotoa mukaan johonkin käsityöprojektiin ja täällä kodissa ne sitten ovat olleet keittiössä.

Tikkurilan Tokmannista ostin eilen sitten Fiskarsin keittiösakset. Katsokaa kuva tuolta linkistä. Ne maksoivat 18,95 euroa. Iittalan verkkokaupassa saksien hinta on 21,90.

Kotona äidillä on tämmöiset keittiösakset ja niin kauan kuin minä muistan, eli jotain 20 vuotta, ne ovat toimineet keittiössä erinomaisesti ja kestäneet useat konepesut. Fiskarsin rautaruukki on perustettu 1649, joten historiaa piisaa. Nykyisin Fiskarsin omistaa Iittala group. Fiskarsin nettisivuilta selviää, että oranssipäisiä saksia on myyty yli miljardi kappaletta. Oranssilla värillä on tuotemerkkisuoja Suomessa. Tässä on hyvä tiivistelmä saksien historiasta Tekniikka & Talous -lehden nettisivuilla.

Sukkahousut x 3

Valmistauduin viime viikolla talveen ostamalla paksuja sukkahousuja. Yritin etsiä kaapista niitä mutta joku monsteri ne on taas kesän aikana syönyt. Asioin tällä kertaa Stockmannilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäiseksi valitsin Falken todella paksut sukkikset, jotka ovat koostumukseltaan 55 % merinovillaa, 28 % puuvillaa, 15 % polyamidia ja 2 % elastaania. Väri on todella tummansininen, vaikka lähempänä mustaa nämä kyllä minusta ovat. Valmistaja on Falke. Falkehan on tunnettu saksalainen sukkavalmistaja. Se on perheyritys ja perustettu vuonna 1895. Jos ymmärsin saksankielistä Wikipediaa oikein, Falken tuotteita valmistetaan tällä hetkellä Slovakiassa, Serbiassa, Etelä-Afrikassa, Unkarissa ja Portugalissa, ja päämaja on sitten Saksassa. Pakkauksesta valmistusmaa ei selviä. Nämä sukkahousut maksoivat 39,90.

Sitten päätin ottaa vähän ohuemmat 100 denierin sukkikset, joita voi käyttää vielä tässä alkusyksystä. Hinta oli 15,90. Nämä sukkikset on valmistanut suomalainen Nanso, eli tässä tuotemerkillä Norlyn. Materiaaleina on polyamidi (95 %) ja elastaani 3D (5 %). Nettisivuilla on Avainlippu ja sen ympärillä kerrotaan, että sukkahousut tehdään Torniossa. Pakettiin asti tämä tieto ei ole kuitenkaan päätynyt. Nansohan on suomalainen yritys ja se on perustettu 1921. Tornion hienosukkatehdas on ilmeisesti Pohjoismaiden ainoa hienosukkatehdas. Vau.

Alekorista bongasin vielä Voguen harmaat ohuemmat sukkahousut, 40 denieriä. Alennuksen jälkeen maksettavaa jäi 11,80. Nämäkin ovat siis siellä samalla Tornion hienosukkatehtaalla valmistettu. En tiennyt Voguenkin olevan suomalainen merkki. Näissä sukkahousuissa on 90 % polyamidia ja 10 % elastaania.

Sukkahousujen ikävin ongelma on valuminen. Minusta tuntuu, ettei etukäteen voi mitenkään tietää mitkä sukkahousut valuvat ja mitkä eivät. Lisäksi olen ongelmallisesti juuri kahden koon rajalla, joten en aina ihan tiedä onko parempi ottaa ne isommat vai pienemmät sukkahousut.

Minun sukkahousujeni kohtaloksi koituu yleensä kengät. Talvisaappaissa on sivussa vetoketju, jonka väliin sukkahousu voi jäädä. Lisäksi syksyllä käyttämissäni nilkkureissa on myös vetoketju, joka on varsinainen housujen tuhoaja – olen saanut niillä farkkuunkin reiän. Onnistun vain joskus astumaan sillä tavalla, että vasemman jalan kenkä osuu oikean jalan sääreen tai toisin päin, ja se on sitten sukkahousujen menoa. Paksumpia sukkahousuja voi onneksi paikata, mutta noiden ohuiden kanssa ei auta mikään. Jännityksellä jään odottamaan kauanko nämä kolme paria kestävät.

Neulontaa

Olen ollut tässä joulupukin alihankkijana, joten en esittele varsinaisia lopputuotteita, koska eihän sitä tiedä kuka tätä blogia käy lukemassa. Sen sijaan esittelen ensin langat, jotka jäivät jäljelle. Sain kudottua asioita valmiiksi, koska kävin vanhempien luona kylässä ja junassa oli aikaa tikuta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATämä vaaleanruskea vähän väriään vaihtava lanka ja musta lanka ovat jämiä projektista, joka alkoi jo helmikuussa mutta piti kesän ajan taukoa. Musta lanka on Hjertegarnin lankaa Sock 4. Vaalea on Schoppel-Wollen Jeans ball. Schoppel-Wolle on oikeastaan Hohenloher Wolle GmbH:n suurin merkki. Kuten ehkä olette jo arvanneet, kysessä on saksalainen yritys. Historiaa on tosin vasta 60 vuotta. Langat valmistetaan Saksassa.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä toisen väriset taas ovat, kuten vyötteestä näkyy, myös Hjertegarnin Sock 4:sta. Hjertegarn on tanskalainen lankavalmistaja. Kaikki nämä langat on ostettu Oulunkylän Lankamaailmasta. Nämä langat olivat 4,20 kerä ja yhteensä ostin neljä kerää. Valkoista olisi tosin riittänyt tuo yksikin, en siis toisesta kerästä käyttänyt lankaa ollenkaan.

Jälkimmäistä projektia varten jouduin ostamaan uudet puikot. Sukkapuikkoja on vaikka kuinka monta mutta 3 mm:n puikkoja ei ollut yksiäkään, kaikkea muuta siitä vierestä kyllä. Ostin sitten Knitpron puiset puikot, koska ne olivat kauniit. Ne ovat myös Lankamaailmasta ja niiden hinta oli 11,55 euroa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKnitpro valmistaa kaikenlaisia puikkoja ja koukkuja yms. käsityöihmisten tarpeisiin. Symfonie-sarjan puikot tehdään koivusta, joka jotenkin käsitellään niin, että puikoista tulee kovia ja kestäviä. Puikot ovat miellyttävät kädessä eivätkä ne kitise tai kilise neuloessa. Tiedän, että jotkut eivät voi sietää sitä ääntä, mikä sukkapuikoista tulee. Kuten kuvasta näkyy, paketissa on kuusi sukkapuikkoa siltä varalta, että joku katkeaa tai menee hukkaan. Näissä on myös kolmen vuoden takuu valmistusvirheiden varalta.

Knitpron puikot valmistetaan Intiassa. Knitpron nimi on käytössä Euroopassa ja Knitter’s Pride Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Jää vähän epäselväksi, että mikä tämän yhtiön kotipaikka oikein on.

Lopuksi vielä lapaset, jotka toin kotoa käyttööni. Nämä lapaset on kutonut äitini täti. Tätä mallia hän teki paljon. Olen aina mieltänyt nuo pienet kuviot linnuiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Singer BS-201 nukanpoistaja

Stockmannin hulluilta päiviltä hankin nukkaleikkurin/imurin. Sohvan päällyskangas oli mennyt todella nukkaiseksi ja rumaksi ja lähinnä sitä ajatellen halusin tämän hankkia. En enää muista mitä tämä maksoi.

PB150251.jpg

Nukanpoistaja hoiti hommansa mallikkaasti ja sohva on taas siistimmän näköinen. Pitäisi vain keksiä mihin muuhun tätä käyttäisi. Tätä voi siis vaikka lainata jos joskus on tarvetta.

Kuten kuvasta näkyy, nukanpoistajan mukana tuli “säilytyspinta”. Sitä ei siis saa laitettua mihinkään seinään kiinni, laite ei kiinnity siihen mitenkään tms. Se vain asetetaan siihen päälle. Säilytyspinnassa on pieni lokero puhdistusharjalle, joten se on oikeastaan vain iso teline sille pienelle harjalle.

Nukanpoistajan on valmistanut Singer, joka tunnetaan paremmin ompelukoneista. Singer on yhdysvaltalainen firma ja se on perustettu 1851. Tämä nukkaleikkuri on kuitenkin valmistettu Taiwanissa. Tämä kone toimii kahdella D-paristolla.

Äidin loputkin tuliaiset

Vierailullaan äiti toi tuliaisen Englannista ja jostain muuten vaan. Molemmat ostokset olivat kirpputorilöytöjä.

Ensimmäiseksi lasinen sitruspuserrin Englannista. Äiti kertoi, että mummollani on ollut tämmöinen kun olen ollut pieni ja olen ihaillut sitä valtavasti. Itse en muista kyseistä sitruspuserrinta ollenkaan tai semmoisen ihailua. Kuulemma se meni joskus ajat sitten rikki. Mielestäni näen tämmöisen nyt ensimmäistä kertaa. Mutta se on niin upea!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä on kyllä mahtavimpia asioita hetkeen. En tiedä pystyykö tätä edes valokuvaamaan mitenkään fiksusti, ainakaan minun taidoilla. Toivottavasti kuvasta saa selvän.

Pusertimelle mahtuu juuri yhden puolikkaan sitruunan mehu. Puserrin on myös helppo puhdistaa.

Toinen on tämmöinen pieni lautanen.

Kuvassa on “OTK:n alue Helsingissä 1875”. Finnasta löytyy alkuperäinen kuva. Samaa sarjaa on tehty myös tämmöinen pyöreä purkki. Lautasen on valmistanut Arabia ja kuva on siis ihan yksinkertainen siirtokuva. Olen itsekin pienenä jossain lasten taidekurssilla tms. saanut kokeilla siirtokuvan laittamista posliiniin. Pohjassa on Arabian leima, joka on ollut käytössä vuosina 1964 – 1971. OTK on siis Osuustukkukauppa. Tällaistakin siis teki osuuskauppaväki 😉

En tiedä oikein mitä tällä lautasella tekisi. Nyt se vain on keittiön pöydällä. HRVDE:ssä nähtiin äitin kanssa kyllä toinenkin tämmöinen, mutta tämä siis ei ole sieltä vaan jostain muualta kirpparilta kai.

Swap-botin nauhavaihto

Swap-botin nauhavaihto tuli ja meni. Nämä lähtivät:

Suurin osa näistä on tullut minulle Swap-botin kautta. Ruskea-keltainen apilakuvioinen on tosin kirpputorilta ja sitä on vielä monen monta metriä jäljellä. Pitsikin on ehkä kirpputorilta mutta en mene vannomaan. Nauhat on kiinnitin nipuiksi paperiliittimillä. Keltainen ja musta ovat tullee Swap-bot-pakettien mukana mutta puhekuplan muotoiset olen ostanut Ikeasta. Ne on valmistettu Kiinassa.

Nauhat pakkasin tähän pitkulaiseen kirjekuoreen ja mukaan laitoin pinkin viestilappusen. Nämähän olen jo esitellyt aiemmassa postauksessa, ja nämä ovat siis myös peräisin Swap-botin vaihdosta.

Viime viikolla siis saapuivat sitten minulle lähetetyt nauhat Intiasta.

En tiedä tekeekö kuvani ollenkaan oikeutta näille. Varsinkin tuo ylimmäinen on aika villi. Välkkyvät ja alin pinkki ovat paperisia ja muut sitten kankaisia. Luulen että ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa häipyy tuo It’s a Girl -nauha. Ei taida olla ikinä käyttöä. Ikinä.

Plussana sain vielä kortin, joka siis tässä alimpana.