Tavaravuosi 2015

Tässä aiheena on yritys tiivistää tätä tavaroiden vuotta jotenkin. Tavaroiden kannalta on tietenkin olennaista, että aloitin tämän blogin. Minulla oli kunnianhimoinen ajatus tästä ensin (joka viikonpäivälle joku eri tavara, esim. keskiviikkoisin olisi ollut kirjapäivä, torstaina levypäivä jne.) mutta siihen en onneksi ruvennut. Ainoa ohjenuora on ollut oikeastaan kertoa uusista tavaroista sitä mukaa kun niitä tulee. Ihan kaikkea en ole täällä esitellyt. Osa on vielä tulossa, esim. ensi vuoden kalenterit, ja sitten on asioita joita haluan pitää vähän salassa, kuten geokätköpurkkini. Sitten tavaroita myös vain unohtuu esitellä, vaikka varsin perusteellinen olen ollut.

Sain ajatuksen tämän blogin perustamisesta jo kai joskus 2014 vuoden puolella. Mieheni sanoi että ihan tyhmä idea, yksi kaveri sanoi että tosi hyvä idea ja toinen kaveri oli kai pääasiassa positiivisella mielellä. Kaverien kysymykset auttoivat vähän miettimään tarkemmin, että mistä aion kirjoittaa ja kuinka laajasti. Maaliskuussa tämä sitten starttasi ja tässä ollaan. Ette usko, miten paljon minua nyt vaivaa että tammikuu ja helmikuu puuttuvat kokonaan. Kävin silloin mm. Norjassa, vietin syntymäpäivääni yms. Mutta kaiken kaikkiaan tämä kirjoittaminen on tähän mennessä ollut tosi kivaa.

Tein jonkinnäköisen laskelman siitä, paljonko olen rahaa tavaroihin tänä vuonna käyttänyt. Lähestulkoon kaiken olen tänne kirjannut, toisille ostettuja lahjoja en ja osa käsityöasioista on laittamatta, koska en tiedä miten suhtautua esim. kankaaseen, josta tulee kansallispuvun paita miehelleni. Onko se minun tavarani (minä olen sen maksanut) vai lasketaanko se jo miehelleni kuuluvaksi (lahja)?

Mutta nyt siis rahat tiskiin! Blogiin ilmoitettujen, Ravelryyn laitettujen lankojen ja muutaman muun asian joiden hinnan osasin heti katsoa, summaksi tuOLYMPUS DIGITAL CAMERAli 2375 euroa. Luulen että 2500 – 2600 euroa vuodessa tavaroihin on aika lähellä totuutta. Toki tässä vuodessa on poikkeuksia, kuten uusi rannekello, kansallispuku, Kuukuna-lamppu jne. Spesiaalijuttuja. Rannekellon ja kansallispuvun ansiosta myös vaatteet & asusteet osastoon käytetty rahamäärä nousi hämmentävän isoksi, 954,75 euroa. Ja kun kansallispuku oli tosiaan sen 400 euroa ja rannekello 169 euroa, niin huomaatte, että todellinen vaatebudjettini onkin aika paljon vähemmän.

 

Seuraavaksi eniten rahaa veivät osio “koristeet” eli lähinnä kaikenlaiset sisustusasiat, 539,54 euroa. Kuukunan osuus 299 euroa, eli hieman yli puolet.

Vähiten rahaa tänä vuonna veivät pelit, 2 euroa, eli Afrikan tähti. Ja koska annoin pelejä myös pois, olen niiden suhteen suorastaan miinuksella.

Vuoden paras ostos… hmm. Kuukuna, kansallispuku, ratuolnnekello? Paha sanoa. Pienissä asioissa paras ostos oli ehkä kuitenkin Marimekon postikortit, koska nyt aina kun tekee mieli jotain postikorttia, mietin että kotona on jo ainakin 100 postikorttia. Surkein ostos oli kyllä ehdottomasti ne espanjalaiset sukkahousut. Ale-löydöistä paras on ollut Ivana Helsingin mekko. Tai toisaalta kansallispuku oli niin halpa että sitäkin voisi melkein sanoa ale-löydöksi. Paras dyykkaus/ilmaislöytö oli työtuoli.

Tavaroista olen tähän mennessä oppinut sen, että saksalaiset tavarat väittävät olevansa Saksasta, vaikka ovatkin jostain muualta, etenkin jos paketissa lukee lainausmerkkien kera “made in Germany”. Saksalainen yritys ei myöskään ole yritys eikä mikään, ellei se ole vähintään 250 vuotta vanha perheyritys. Jos se ei ole vanha, se yrittää esittää sitä.

Ostoskäyttäytymiseni yleensä on muuttunut siten, että yritän varmistaa tavaroiden oikeasti olevan kotimaisia. Avainlippu on aika hyvä apu tässä.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille, teitä on ollut yhteensä 1161 tähän mennessä noin 17 eri maasta. Olette tulleet tänne pääasiassa a) Facebookin Kansallispukuryhmästä, jonne postasin linkin uudesta kansallispuvustani, tai sitten b) olette tulleet katsomaan värityskirjaa. Lopuksi klikatuin kuvani, se on klikattu erikseen auki peräti 8 kertaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ateenan aamu mini

Niin, kävin siis tosiaan ostoksilla kun hain sen kattilan. Jo ennen joulua ihailin Iittalan kaupassa Ateenan aamun pikkuversiota, mutta hinta oli minusta liian kallis. Onneksi joulukoristeet joulun jälkeen ovat yleensä alennuksessa, niin nytkin. Valitsin yhden paketin, jossa on siis kaksi kappaletta koristeita ja menin tiskille. Myyjä kertoi, että minulla on käyttämättömänä 20 euron lahjakortti joka oli juuri umpeutumassa. Olin positiivisesti yllättynyt, koska en tiennyt lahjakortin olemassaolosta mitään. Muistelin kyllä, että minulle oli keväällä semmoista lupailtu, mutta luulin sen tulevan postissa kotiin. Kun sitä ei kuulunut, niin unohdin koko jutun. Noh, kun yksi paketti alennuksen jälkeen oli siis 13,95 yritin etsiskellä jotain vielä lisäksi. Otin sitten vain toisen samanlaisen paketin kun valinta meni vähän turhan vaikeaksi. Loppujen lopuksi maksettavaa jäi siis 7,85.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä pienet Ateenan aamut keikkuvat Helsingin aamussa. Alkuperäisen Ateenan aamun on suunnitellut Kaj Frank ja Heikki Orvola on muokannut niistä nämä pienet versiot. Nämä pienet versiot on valmistettu Kiinassa.

Tykkään myös näiden myyntipakkauksesta. Koristeet kiinnittyvät pahviloviin tiukasti, eikä tarvitse pelätä niiden menevän rikki. En tiedä vielä että jäävätkö nämä vain joulukoristeiksi vai pääsevätkö ne jonnekin roikkumaan ympärivuotisesti. Katsotaan mihin he asettuvat.

Marttiinin puukko

Ennen joulua jo kysyttiin minulta, että onko meillä puukkoa. Sitä tarvittiin ison pahvilaatikon paloitteluun. Sanoin että varastossa oli jotain puukkoja mutta ne olivat ruostuneet. Yritin miettiä ja etsiä monitoimityökalua ja pelkäsin ihan tosissani hukanneeni sen jonnekin. Se oli kuitenkin siellä missä sen pitkin olla, en vain heti huomannut sitä. Osittain tämän paniikin siivittämänä kävelin sisään Partioaittaan ostoksilla ollessani.

PC300472.JPG

Sain myyjältä hyvää palvelua ja sain kokeilla pidellä eri puukkoja. Valitsin sitten tämän Marttiinin Condor-vuolupuukon, jossa on 11 cm pitkä terä. Tämä tuntui kaikkein tavallisimmalta ja parhaalta kädessä. Puukko maksoi 39,90. Kuvassa terässä on jo vähän naarmuja, mutta se johtuu siis siitä, että sitä on jo käytetty edellä mainittuun tehtävään. Terä on ruostumatonta kromiterästä, kahva on kumiseosta ja tuppi nahkaa.

Marttiini on suomalainen yritys, joka valmistaa puukkoja Rovaniemellä. En ollut koskaan ennen kuullutkaan tästä yhtiöstä, ainoa puukkovalmistaja jonka tiesin etukäteen on Iisakki Järvenpää. Marttiini on perustettu 1928 ja nykyisin se on osa Rapalaa. Tällä puukolla on Avainlippu.

Toivottavasti puukolle on jatkossa muutakin käyttöä kuin tämän yhden pahvilaatikon hajotus. Ainakin retkelle sen voi ottaa mukaan. Pitää varmaan jossain vaiheessa hankkia jokin teroituskivi, mielellään semmoinen tarpeeksi ohut, että saisi juustohöylänkin teroitettua. Ja pitääkin tosiaan muistaa nyt hankkitua eroon niistä lähes puhkiruostuneista puukoista.

Kovanaama-kattila

Uaah, vuosi loppuu enkä ole vielä esitellyt kaikkia ennen jouluakaan hankkimiani tavaroita ja eilen piti käydä ostamassa lisää. Tavoitteenani on ollut esitellä uudet tavarat blogissa mahdollisimman pian, mutta kun muutakin elämää on ja sitten tulee joku tämmöinen joulu, joka aiheuttaa tavaroiden vyöryn. En ehdi paneutua tavaroiden esittelyyn sillä pieteetillä jonka ne vaatisivat. Onneksi lahjaksi saaduista jutuista ei viitsikään ihan kaikkea selvitellä, esim. hintaa. Tulee paha mieli semmoisesta.

Mutta, tämä on vähän jatkoa joululahjoihin, koska saimme mieheni kanssa lahjaksi myös rahaa, joka annettiin saatteella ostaa kotiin jotain tarpeellista. Yksi kattiloista, virallisesti siis mieheni kattila, on kulunut ulkopohjastaan jo aika huomattavasti ja uusi kattila on ollut ajatuksissa jo jonkin aikaa. Eilen sitten kävin viemässä kenkiä suutariin ja samalla sitten ajattelin napata kattilankin.

Anttilaan siis, ja hyllystä mukaan Fiskarsin Kovanaama 4,5 litraa. Kattila maksoi 71,95 euroa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valintaperuste tälle oli lähinnä se, että halusin ostaa samanlaisen kattilan kuin se vanhakin oli. Edellinen ei tainnut olla Kovanaama, mutta monta vuotta se on kyllä kestänyt. Hyvä juttu on toki myös se, että kattila on valmistettu Suomessa Sorsakoskella ja siinä on käytetty kierrätysmateriaaleja. Uskon myös kattilan energiatehokkuuteen, sillä kattila kuumeni mukavasti pelkästään sillä, että tiskasin sen lämpimällä vedellä. Varsinaista käyttöä ei siis vielä ole ehtinyt olla mutta tänään varmasti jo kattila joutuu kokeeseen.

Kovanaamat on suunniteltu “kovaan käyttöön”. En tiedä onko meidän arkikäyttömme mitenkään erityisen kovaa käyttöä. Edellistä kattilaa käytettiin pääasiassa pastan keittämiseen, koska se oli mukavan kokoinen siihen hommaan. Tämä uusi kattila jatkanee samoissa tehtävissä – ja pastaa tulee syötyä siis paljon. Perunoita emme keitä koskaan ja riisiä joskus.

Fiskarsiin on tutustuttu jo saksien yhteydessä. Kovanaama oli aiemmin Hackmanin brändi, mutta nyt siis Fiskarsin. Yritin saada tästä Wikipedian artikkelista selkoa, että mitä Hackmanille oikein tapahtui, mutta en ihan ymmärtänyt. Ostettiin ja myyntiin osia sinne ja tänne ja Hackman osti Arabian ja Rörstandin ja kaikki ja sitten siitä tulikin Iittala ja Hackman myytiin Italiaan ja Hollantiin. Täh? Brändien ja yritysten maailma on mutkikas.

Joululahjat 4: Astiat

Nyt pitäisi olla viimeinen joululahjapostaus, ellei niitä lahjoja jostain paljastu vielä lisää.

Äiti muisti myös astioilla.

Isommasta paketista paljastui Juhlahetki-piirakkavuoka. Minulla on näistä muumiastioista jo kannu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuoan halkaisija on 26 cm ja valmistaja on tietenkin Arabia. Thaimaassa nämäkin kai tehdään niinkuin ne mukitkin nykyään, kuka tietää.

Toinen muumiaiheinen oli tämä pannunalunen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valmistaja on keuruulainen Veico. Materiaalina on lämpökäsitelty koivu. Pikku-Myy on kyllä ikuinen suosikkini mutta en tiedä olenko niin innostunut kaikesta Muumi-aiheisesta sisustustavarasta. Pannunalusiakaan en oikeastaan käytä, ruoka odottaa hellalla tai sitten mikrotetaan jääkaapista sen verran kuin otetaan.

Viimeinen astia on Myrna-tuikkukippo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äiti oli unohtanut tämän pohjaan hintalapun, joten tiedän että se maksoi 40 euroa. Perin mummoni Myrna-astiaston ja äiti ostelee lisää osia siihen tasaisin väliajoin. En koskaan polta mitään kynttilöitä, en ymmärrä niitten pointtia. Pitäisi olla hämärää, että niistä olisi jotain iloa ja sitten ei voi tehdä mitään kun on liian hämärää. Lisäksi niitä kynttilöitä pitää koko ajan vahtia. Tässä ei tietenkään tohdi mitään tuikkua polttaa, koska koko ajan pelottaa että kippo poksahtaa rikki. Tämä on kyllä todella priimassa kunnossa ja näyttää ihan uudelta, vaikkei Myrnaa ole enää valmistettu muutamaan vuoteen.

Joululahjat 3: Korut

Lisää joululahjoja, pienistä paketeista paljastuu yleensä kivoja juttuja.

Natoltani ja hänen kumppaniltaan sain lahjaksi sisuskumista tehdyn perhosrintaneulan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä oli kiinni lappunen, josta selvisi mikä taho tämän on valmistanut mutta se ehti jo kadota jonnekin, kaiketi paperinkeräykseen. Jokin kierrätykseen viittaava se nimi kuitenkin oli. Perhonen pääsi liihottelemaan talvitakkini kaulukseen saman tien. Perhonen kiinnittyy isolla ja paksulla hakaneulalla.

Siskolta sain joulupäivänä nämä korvakorut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kortin toisella puolella lukee vain Vaasa – Suomi, enkä Googlella nyt ainakaan löytänyt mitään Fagernäsiä joka Vaasassa tekisi koruja. Lienevät Loftetista peräisin. Kivat ja kauniit korvikset.

Eikä tässä siis vieläkään kaikki, lahjoja on vielä yhden postauksen verran!

Joululahjat 2: Kirjat

Esittelin jo aiemmin siskoni antaman Tyttöjen käsityöt. Käsityöaiheisia kirjoja tuli toinenkin, nimittäin erikseen toivomani Puikkomaisterin (eli Tiina Kaarelan) sukkakirja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi kirjan ohjeista olikin jo Taito-lehdessä ja ne sukat pääsivät pakettiin. Kuulin vain että oli ihasteltu, toivottavasti ovat tarpeen kun matkasivat kaiketi pohjoiseen laskettelemaan ja hiihtämään he.

Kirjassa on 23 eri ohjetta, joista tosin kirjoneulemalleja voi toki soveltaa muihinkin juttuihin kuin vain sukkiin. Mallisukat ovat värikkäitä ja tietenkin tosi kauniita kaikki. Ohjekuvat ovat isoja ja selkeitä. Kirjan on kustantanut Moreeni ja se on painettu Otavan kirjapainossa Keuruulla. Tykkään tästä kirjasta ainakin nyt kovasti, ensi joulua varten sitten vain sukkia neulomaan!

Toinen kirja, jonka sain lahjaksi, onkin tyhjä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistikirjat yleensä ovat. Tämä kirjanen on lahjan antajan mukaan suomalaisen kirjansitojan / runoilijan tekemä. Kannet ovat kaunista paperia ja selkämys nahkaa. Lehtiä on 36 ja ne ovat aika paksua valkoista paperia ilman mitään viivoja tms. Kirjasen koko on noin 8,5 x 14 x 1,5 cm. Vielä kun malttaisi tätä johonkin käyttää 🙂