Käsityökortteli Kampissa

Lauantaina lähdin varta vasten katsomaan mitä Käsityökorttelin yrittäjillä oli tarjolla. Ja rahathan sinne meni että pätkähti.

Tein virheen ja menin lankakojulle. Joo, sanoin jo siinä myyjälle, että tämä on kyllä vaarallista. Ostin sentään vain yhden.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kyseessä on Handun käsinvärjätty lanka. Tämä on huivilankaa ja 80 % merinoa ja 20 % silkkiä. Joku ihana pitsihuivi tästä vielä joskus tulee. Vyyhti maksoi 25 euroa. Lanka näyttää kuvassa vähän lilaan vivahtavalta, mutta kyllä se ihan harmaata on. Missähän vaiheessa tämänkin ottaa työn alle, niin montaa juttua ois jonossa. No ryijy on onneksi kohta valmis ja telkkarissa riittää katsottavaa. Kunhan joku vaan tekis noi oikeat työt mun puolesta.

Toiselta kojulta ostin korvikset. Paljon oli korujen myyjiä, mutta nämä Tulihelmen perhosen siivet olivat ainakin tällä kertaa ne kaikista ihanimmat korvakorut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä korut ovat polymeerimassaa ja koukut ovat kirurginterästä. Nämä maksoivat 20 euroa. Oon tämmönen perhoshörhö ollut kyllä aina ja nämä irralliset siivet ovat sopivan dramaattiset :P. Sitten asioin vielä Ateljee Agamin kojulla, mutta se ostos menee lahjaksi joten hys hys.

Lopuksi sitten törmäsin Forumissa Kierrätyskeskuksen Näpsän myyntipöytään. Ja mitäs luulette, ostinko lankaa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Madame Tricote Parisin Merino Gold lankaa löytyi kaksi kokonaista kerää ja kaksi vajaata. Madama Tricote Paris on Ören Bayanin merkki. Kyseessä on siis turkkilainen lankavalmistaja. Tämä lanka on 60 % merinoa ja 40 % akryylia. Yhteensä nämä langat maksoivat 6 euroa.

Hukkaanhan minun rahani eivät missään nimessä menneet, taas tuin suomalaista käsityötä, yrittäjyyttä ja kierrätystä.

Tiskialtaan alaisen kaapin elämää

Tapahtui niinä päivinä, että HSY:ltä kävi käsky, että kaikki muovi olisi erikseen lajiteltava. Tämä muovin lajittelu oli ensimmäinen ja tapahtui Petri Kouvon ollessa jätehuollon toimialajohtajana. Tuli tarve saada enemmän roska-astioita.

Niin Kirppo selvitti, että on luvallista asentaa Asokodeilla jätevaunu itse, etsiskeli netissä hyvän vaihtoehdon ja meni K-Rautaan sen ostamaan. Tapahtui Kirpon jätevaunua asentaessa, että vesilukko oli tiellä. Kirppo käänsi vesilukon osoittamaan toiseen suuntaan, keitti kahvit ja nautiskeli voitostaan allaskaapin ahtaudesta. Kunnes vesilukko alkoi vuotaa.

Yhtäkkiä keittiössä kyykki LVI-asentaja ja LVI-asentaja sanoi Kirpolle: “Joo, laitetaan siihen uus.” Kun LVI-asentaja oli mennyt pois, Kirppo riensi keittiöön sovittamaan jätevaunua paikoilleen ja katso! Vaunu sopi. Kaikki oli juuri niinkuin Kirppo oli ajatellut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kyseessä on siis Stalan jätevaunu EKO-3SK kolmella jäteastialla. Lisäksi siihen kuuluu vihreä ongelmajäteastia, joka kuvassa roikku pahvilaatikon kyljessä (pahvilaatikko on metallinkeräysastia). Stala on suomalainen keittiö- yms. juttujen valmistaja, jonka tehdas on Lahdessa. Stala omistaa myös kolme italialaista arvoviulua, joista yksi on Sinfonia Lahden käytössä. Jätevaunu maksoi 89,90 mutta on se sen arvoinen.

Koska vesilukko tosiaan meni vaihtoon, meni vaihtoon myös anopin koriratkaisu, koska se ei enää sopinut paikoilleen. Tänään hain Granitista tuollaisen harmaan metallikorin, joka kiinnittyi nauloihin roikkumaan. Kori maksoi 9,90. Jos haluatte tutustua roskakaapin elämään ennen tätä uutta vesilukkoa ja lajitteluvaunua, se onnistuu Tilassa.

Farkkuasiaa

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, käytän farkkuja paljon. Monet vuodet minulla oli käytössä Leen Marion, mutta niissä on vaihdettu kangasta ja ne ovat menneet ihan plöröksi. Yhdet vein takaisin kauppaan mutta kun ne vaihdossa saadutkin nyt sitten hajosivat alle puolen vuoden käytön jälkeen niin päätin, että Lee voi pitää nykyisin kököt farkkunsa. Vanhoja paikkailin ompelukoneella, mutta ei niitä oikein kehtaa esim. työkeikalla käyttää. Kotona kelpaavat kyllä.

Varusteleka myy nykyään omia farkkujaan, ja siispä nyt on käytössä hamekansan farkut. Tarkempaa tietoa kaikesta löytyy tuolta Varustelekan sivulta. Valmistaja näille pöksyille on Masi ja ne on tehty Suomessa ja Virossa. Farkut maksoivat 59,99.

Tähän mennessä, eli parin päivän käytön perusteella, olen ollut tyytyväinen. Farkuissa on korkeampi vyötärö kuin Leen Marioneissa ja leikkaus on vähän väljempi muutenkin. Pitkästä aikaa piti itse lyhentää lahkeet, mutta sekin meni ihan ok:sti, ompelukone kuitenkin vähän suuttui siitä, että yritin taas äkkiä vaan…

Kangas venyy ihan mukavasti, vyötä on pakko käyttää, koska muuten housun kaulus rullautuu vatsamakkaran alle. Mahalle noin muuten kyllä on tilaa. Kissan karvat ja pöly tarttuu kankaaseen ihan tehokkaasti. Kiireen takia minun piti näitä viikolla pitää jalassa yksi päivä pesemättä ja lahkeita lyhentämättä (käänsin hakaneuloilla) ja loppuillasta alkoi vatsaa kutittelemaan siihen malliin, että löin housut pesuun. Eli jos on herkkä iho, niin suosittelen pesua ennen käyttöä – kuten mille tahansa vaatteelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä kuva on otettu peilin kautta. Toivottavasti nämä farkut nyt sitten kestäisivät, ettei tartte taas ruveta uusia etsimään.

Varustelekasta ostin muutakin, mm. makuupussin sisuspussin ja hollantilaisen palvelushameen, mutta niistä lisää tuonnempana. Karhunkierrosta varten hankin kaikenlaista juttua tässä muutenkin mm. rinkan, kerraston, otsalampun, kuivapusseja, capri-housut… toki monille näille on muutakin käyttöä tiedoissa kuin vain tuo kesälomareissu. Ajattelin kuitenkin, että niistä on parempi kirjoittaa lisää sitten, kun on kokemusta käytöstä.

Vaellusalusvaatetta

Kesälomalle on suunniteltu Karhunkierroksen kiertäminen ystävän kanssa. Helatorstaina oltiin ihan vaan päivän reippailulla geokätköilemässä, missä yhteydessä tajusin, että eihän mulla oo tarpeeks alushousuja ja sukkia sinne Karhunkierrokselle. Sukkia ja alushousuja noin yleensä on, mutta ei esim. sukkia jotka ei vaelluskengissä aiheuttaisi rakkoja, tai alushousuja jotka ei rullaudu pakaravakoon. Ja onhan alushousuja taas muutamat kulahtanut roskiskuntoon ja sukkia kulunut puhki. Siispä ostoksille.

Partioaitasta ostin paketin Bolan merinovillasukkia. Olen pitänyt aiemmin ostamistani raitaisista eikä helatorstainakaan tullut kunnon rakkoja, kaksi pienen pientä, joita ei oikein voi edes laskea, ehti tulla loppupäivästä. Kengät myös kastuivat, mutta sukat eivät tuntuneet epämukavilta silloinkaan. Siispä odotukset ovat kovat näitä mustiakin sukkia kohtaan. Nämä sukat ovat 90 % merinovillaa, 5 % polyamidia ja 5 % lycraa. Kolmen sukkaparin paketti oli tarjouksessa hintaan 19,90, normaalisti 29,90.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lisäksi päätin kokeilla merinovillaisia alushousuja, ostin kahdet. Pakkauksessa ei ainakaan ole säästelty.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse housut ovat kyllä kivan näköiset ja tuntuiset jalassa, ainakin näin parin tunnin käytön perusteella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen tyytyväinen kyllä näitten alushousujen käsittelyyn. Pienet muoviset asiat, joilla nuo pahvilätkät (Born in nature, joo lampaathan on ihan luonnoneläimiä, varsinkin merinolampaat.) on kiinnitetty, oli pujoteltu saumurin ommelten väliin ja sinisissä housuissa ollut varashälytin oli kiinni kuminauhassa. Ei siis ikäviä reikiä kankaassa. Icebreakerilla on myös video tuotantoketjusta, jonka perusteella valmistus vaikuttaa ihan asialliselta.

Nämä housut olivat 32,90 kappale, olivat pienessä tarjouksessa. Nyt tarkemmin tutkiessa huomasin, että pöksyt ovatkin koostumukseltaan vähän erilaiset. Siniset ovat 96 % villaa ja 4 % lycraa kun taas raidalliset ovat 83 % villaa, 12 % nylonia ja 5 % elastaania. Jännittävää, tuntuukohan ne kovin erilaisilta sitten jalassa?

Ostin myös jo aiemmin hyviksi havaitsemiani alushousuja, nimittäin Changen perusmallia kolmet, maksoivat yhteensä 19,90.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toivottavasti näitä nyt ei ole menty muuttamaan. Nämäkin alushousut, kuten nuo villaisetkin, on valmistettu Kiinassa. Sukat on valmistettu Ruotsissa.

Virkattu päiväpeitto

En ole koskaan ollut sängyn petaamisen kannattaja, mutta nyt olen ottanut sen tavaksi. Yritän petaamalla hillitä holtitonta päiväunien nukkumistani; saatan nukkua kahdetkin päiväunet jos oikein väsyttää. Tai yrittää nukkua 12 minuutin voimanokoset ja päätyä nukkumaan 120 minuutin nokoset kesken työpäivän.

Esteeksi tälle nukkumiselle olen siis nyt asetellut virkkaamani päiväpeiton, jonka sain valmiiksi huhtikuussa 2009. Aloitin sen tekemisen yläasteella kai 2002 tai 2003, tarkoitus oli vain tehdä tyyny, mutta palat veivät mennessään. Lukion ajaksi peitto jäi tauolle, koska minulla ei ollut silloin telkkaria, jonka tahtiin virkata. 2007 joulukuussa muutin uuteen kämppään, jossa oli myös telkkari ja kämppis, jonka kanssa kaikenlaista katsottiin. Asunto oli kalustettu, semmoinen vanha mummokämppä, ja kalusteisiin kuului myös rahi, jonne keskeneräinen peitto asettui asumaan. Pala palalta peitto tuli valmiiksi ja voi sitä ilon päivää kun sen sai levittää sängylle. Tämä kuva on siis vuodelta 2009.

peitto2

Peitto on mitoiltaan noin 220 x 180 cm ja se painaa (jos vaaka on tosissaan) 1,7 kg. Lankana käytin jotain lankaa, josta myös siskoni päiväpeitto on virkattu (sitä jäi yli, siskon peiton tosin teki äitin täti). Lanka on mukavan pehmeää, tällä peitolla makoillessa ei tule mustelmille. Koukkuna käytin muistaakseni kokoa 10 olevaa metallista. Peiton malli on jostain kirjasta, joka on äidin hyllyssä. Malli on sen verran yksinkertainen, että sen oppi nopeasti ulkoa. peitto3

Peitto koostuu isommista 8-sakaraisista tähtikuvioista ja pienemmistä neliöistä, jotka tulevat niiden väliin. Palat kiinnitetään toisiinsa kiinni aina viimeisellä kerroksella, joten tavallaan erillistä palojenkiinnitysloppukiriä ei tarvitse.  Isoja paloja peitossa on 15 x 14 = 210 ja pieniä sitten 14 x 13 = 182. Ihan kaikki palat ei tulleet samoin päin mutta ei sitä varmaan kukaan sillä silmällä katselekaan (paitsi minä ja äiti).

Ainoa huono puoli peitossa on, että se jäi leveämmän sängyn myötä vähän liian pieneksi. Yritin jossain vaiheessa jatkaa sitä vähän leveämmäksi, mutta ainakin siinä vaiheessa ei kiinnostanut tehdä kuin pari palaa lisää. Eilen tuli myös todettua, ettei peitto estä päiväunien nukkumista. Nukuin kissan kanssa peiton päällä oikein mukavasti. Ehkä sen pitäisikin olla jotain inhottavan kovaa lankaa.

Pihakirppislöytöjä

Herttoniemen pihakirppispäivästä tein monta hyvää löytöä. Noin puolet itselle ja puolet miehelleni. Tässä nämä itselleni tehdyt löydöt nyt esittäytyvät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEka itselleni ostamani asia oli kirja; Kurt Vonnegutin Teurastamo 5. Se maksoi 50 senttiä. Tämä painos on Tammen kustantama ja kuuluu Kurki-sarjaan. Tämä on kolmas painos ja se on ilmestynyt vuonna 1978 ja painettu Helsingissä. Kirjan on suomentanut Juhani Jaskari.

Olen lukenut tämän kerran aikaisemmin, lainasin sen kirjastosta pari vuotta sitten kesällä. Tykkäsin siitä tosi paljon. Tämä kirja ansaitsee vielä monta lukukertaa avautuakseen kunnolla.

Kirjan takakannessa on hintalappu Centrumista ja hinta on 23.00, varmaankin markkaa. Kaiken kaikkiaan tämä pehmeäkantinen pikku kirja on tosi hyvässä kunnossa.

 

Toinen ostos itselleni oli pussillinen lankaa, maksoin niistä neljä euroa. Pussissa oli yhteensä noin 700 grammaa lankaa, pääasiassa valkoista mutta myös yksi ruskea kerä. Kaikki valkoinen ei minusta ole samaa lankaa, mutta suurin osa on Sandness Garnin Triplexiä, jota ei ilmeisesti valmisteta enää. Lanka on 100 % villaa. Sandness Garn on norjalainen yritys, ja se on yksi Norjan vanhimmista villalankatehtaista, perustettu 1888. Omistajat ovat välillä vaihtuneet, mutta nyt joku paikallinen omistaa 90 % osakkeista. Yhtiön About us -sivu on hyvin informatiivinen.

 

Viimeiseksi ostokseksi itselle jäi sitten tämä valkoinen alushame. Myyjän mukaan se on OLYMPUS DIGITAL CAMERA1900-luvun alusta. Ainakin siinä on jotain ikitahroja, jotka eivät lähteneet pesussa. Hame maksoi 2 euroa.

Hameella ei ollut vyötärökaitaletta ja aika kapealle neidolle se onkin tarkoitettu. Ompelin vyötärölle kujan, johon pujottelin kuminauhan. Halkion ansiosta hame sopii nyt vähän paksummallekin vyötärölle. Suunnittelen tästä alushametta kansallispuvulle.

Varsinaisesti pitsejä niissä kansallispukujen alushameissa ei saisi olla mutta alushameiden kanssa ei ole niin tarkkaa, koska kukaan ei niitä näe. Tärkeintä on, että hameen saa leveälle, jotta lanteet näyttää synnytyksenkestäviltä.

Helman pitsi on kyllä kaunista, minusta se on kyllä jotain tehdaspitsiä. Luulisin ainakin tehdaspitsiksi, en ole niin suuri asiantuntija.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA