Vaatteita Suomen kesään

Suomen alkukesän säät ovat kaikille tutut, siispä tässä muutamia tänä kesänä hyväksi havaittuja hankintoja. Ensiksi ostos, joka hävettää minua suuresti, koska yleensä en harrasta tämmöistä hommaa laisinkaan. Nimittäin, lähdin liian vähissä vaatteissa kaupungille kun ajattelin, että tarkenee ilman takkia. No ei tarennu. Piti mennä alennusmyynnistä ostamaan lämmintä päälle. Mangosta löytyi kiva villatakki, tässä kuvattuna todella huonossa valossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka eihän tämä ole oikeaa villaa nähnytkään, mikä villatakki se semmoinen on? Koostumus materiaaleissa on 52 % puuvillaa, 28 % polyamidia ja 20 % viskoosia. Reunus on vähän enemmän polyamidia ja vähemmän sitten kahta muuta. Takki on mukavan pehmeä ja notkea näiden materiaalien ansiosta. Eikä se kyllä varmaan kutitakaan mutta eipä sitä sitten oikein voi pestäkään. Takki on valmistettu Kiinassa. Takki oli kesäalennuksessa ja maksoi noin 17 euroa. En muista enää tarkkaan.

Toinen ostokseni on odotellut sopivaa keliä, semmoinen sattui tänään. Ostin siis reilu kuukausi sitten Varustelekasta hollantilaisen palvelushameen, kun siitä oli kerrankin sopivia kokoja tarjolla. Varustelekan sivuilta löytyy enemmän kuvia, koska tämä minun ottamani ei ole kauhean edustava.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä hameshortsitsydeemi on kylläkin valmistettu Tsekissä. Valmistaja on Koutný spol. s.r.o. Tämä kangas on polyesterin ja villan sekoitetta ja lisäksi lahkeissa on polyesterivuori. Olivat mukavat jalassa koko päivän ja kävin nämä jalassa lenkilläkin. Hamerinkulan saa kokonaan irti. Viileähkönä sateisena päivänä nämä eivät olleet lainkaan kuumat. Hametsydeemi maksoi 6,99.

Veikkaan kovasti, että tsekkiläinen hollantilainen palvelushame kestää kauemmin kuin kiinalainen sekoitekangastakki.

Advertisements

Das Knopfbuch

Sain tämän pienen nappikirjan Swap-botista joskus ajat sitten. Tämä on hauska pikku kirja, jossa on kuvia vanhoista napeista, vähän jotain infoa ja nappiaiheisia sitaatteja. Kirjan on kirjoittanut Diana Epstein ja napit ovat hänen kokoelmastaan. Diana Esptein on kuollut jo vuonna 1998. Täältä voitte lukea muistokirjoituksen. Hän oli varsin intohimoinen nappikauppias ja -keräilijä. Kirjassa onkin kuvia todella ihanista napeista.

Tämä kirja on kuitenkin saksankielinen laitos. Saksaksi sen on toimittanut Bettina Gratzki. Kirjan on kustantanut arsEdition ja kirja on painettu Kiinassa. Saksankielinen kirja on julkaistu 2001 ja alkuperäinen englanninkielinen vuonna 1996.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirja on todella pikkuinen, kannen mitat ovat 7 x 8,5 cm. Sivuja on kuitenkin yli 120. Kirjan alareunaan on jossain vaiheessa tullut joku mustetahra mutta se ei onneksi ole levinnyt sivuille. Kirja pääsee tänään uuteen kotiin lahjana. Nippelitietoa tarvitaan aina.

Tuohikorvikset

Äiti halusi vierailullaan kierrellä Kauppatorilla. Yhdeltä kojulta bongasin hienoja tuohikoruja ja ostin itselleni nämä korvikset. Hinta oli 10 euroa. En tullut kysyneeksi kuka nämä on tehnyt ja missä, jos joku tietää niin ilmoittakaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oiskohan tälle vuodelle korvakoruja ostettu jo tarpeeksi?

Kalaparkin lompakko

Viikonloppuna osallistuin Design District Helsingin design-suunnistukseen. Viime vuonna käteen jäi liput Habitareen, ja tänä vuonna sitten lompakko.

13312625_1151502791580583_4769785312129822481_n

Vihje oli kyllä varsin visainen, mutta oltiin äitin kanssa käyty Craft cornerissa ennen suunnistuksen alkamista, joten tiesin siellä olevan Saimaa-asioita. Kaupassa myyjä vähän antoi vinkkiä (polttaa, kylmenee) ja pian oli lompakon lunastuslippunen käsissäni. Kyllä oli hauskaa, varsinkin kun olin kaikilla edellisillä rasteilla ollut tokana paikalla ja tällä sitten tärppäsi, ja vielä varsin mieluinen palkinto.

Palkintona oli siis upea Kalaparkin mateen nahalla koristeltu lompakko. Muu nahka on nautaa. Kalan on siis käsitellyt ja nahan muokannut tuo Kalaparkki ja lompakon on ommellut Eliisa Marjaana Sastamalassa. Kalaparkki sitten myy näitä. Tämän pienemmän lompakon arvo ainakin Kalaparkin nettikaupassa on 53 euroa. Helsingissä näitä saa myös Bockin talossa olevasta Käsityöläisten omasta kaupasta sekä nyt kesäkuun ajan Craft cornerista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lompakossa on nepparilla suljettava kolikkotasku, neljä korttitaskua ja läpinäkyvä tasku henkkarille / ajokortille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä on minusta vaan niin kaunis. Ihailen tuota taitoa käsitellä kalan nahkaa näin upeaksi. Ja ei, lompsa ei haise ollenkaan kalalta.

Ainoa ongelma tässä nyt on, että tämä on liian pieni minun jokapäiväiseen käyttöön. Ja ehkä vähän liian hienokin. Tämä pääsee juhla/baarikäyttöön, jolloin mukana ei kulje joka ikinen etukortti. Kiitos vielä Design District Helsingille hienosta tapahtumasta ja upeista palkinnoista.

#ddhelsinki #ddsuunnistus #madeinsaimaa

Hohde-ryijy

Helmikuussa oli syntymäpäivä ja Suomen käsityön ystävillä ryijyt tarjouksessa. Ja minä pähkäilin että ostanko paketin vai enkö vai önkö. Noh, 11.2. meni rahat tililtä ja parin viikon päästä sain ilmoituksen, että voin noutaa pakettini paikan päältä (onneksi on lyhyt matka, säästin postikuluissa). Nyt en enää mistään näe, että mitä se ryijypaketti maksoi, mutta koska sama ryijy, eli pienempi Hohde, on taas tarjouksessa, niin oletan että noin saman verran. Nyt paketin hinta ommeltuna on 633 euroa. Täysi hinta on 745 euroa.Edit 8.6.2016: Löysin pussin pohjalta kuitin ja maksoin helmikuussakin ryijypaketista tuon 633 euroa.

Ryijyn mallin on suunnitellut Suomen käsityön ystäville samassa rakennuksessa majaileva Pentagon design. Suomen käsityön ystävät taas on vuonna 1879 perustettu tekstiiliteollisuuden kivijalka. Heidän fb-sivujensa kautta olen ihaillut mm. kirkkotekstiilejä ja kun kävin ryijyn tarvikkeet hakemassa, oli heillä silloinkin valmistumassa kirkkoon kankaita. Palvelu oli todella ystävällistä ja muistutettiin vielä, että jos tulee mitään ongelmia tai jos vaikka joku langoista loppuu, niin aina voi ottaa yhteyttä ja autetaan. En onneksi apua tarvinnut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta ryijyn kanssa homma alkoi tämän ohjepinkan ihmettelyllä. Ohjeet on kyllä todella, todella hyvät ja yksityiskohtaiset. En ole ikinä ennen tehnyt ryijyjä mutta näillä ohjeilla kyllä onnistui hyvin. Paketissa oli siis nämä erinomaiset ohjeet, kaikki langat, pohjakangas, kolme neulaa ja kolme lastaa. Langat olivat vyyhteinä, joten ensiksi ne piti keriä. Siinä vierähtikin yksi pitkä ilta, osan ajasta meni siihen, kun suostuttelin miehen pitälemään vyyhtejä ja opetin miten se tehdään kunnolla. Sitten kun langat oli kerillä ja tarkasti pidetty kirjaa sävynumeroista (49 eri väriä, joista suurin osa sinisiä), pääsin aloittamaan. Pari nukkaa oli valmiina kankaassa ja siitä sitten vain jatkamaan. Keriltä lankaa kerittiin vielä nukkasekoituksiksi, joita varten sai leikata vielä erilliset pikkulappuset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jämälankoja jäi.

Ajattelin, että ryijy olisi semmoinen ikuisuusprojekti, kun on se miehen kansallispukukin tässä vielä tekeillä, että olisi vain välillä jotain pientä vaihtelua. Noh, sitten keksin mitä tekisin ryijyn jämälangoista ja sille idealle on jonkin sortin deadline. Joten ryijy piti siis saada nopeasti valmiiksi, että on sitten ne jämät mitä käyttää. Viimeinenkin nukka tuli paikoilleen joskus toukokuun puolella jo. Vähän hidastelin päärmäämisen kanssa, koska pääsin kuitenkin sitä jämälankaprojektia jo aloittamaan. Viikonloppuna sain kuitenkin senkin valmiiksi. Kuvassa näkyy osa jämälangoista ja sakset, jotka äiti ehdottomasti halusi ostaa minulle, koska hän oli sitä mieltä, että pitää olla hyvät sakset. Ja nämä Fiskarsin sakset olikin tosi hyvät, terät menivät sukkelaan lastan ja lankojen väliin leikatessa.

Sitten piti etsiä kampaamiseen sopiva kampa. Ryijyn viimeistelyyn ja huoltamiseen kuuluu olennaisena osana kampaaminen. Sopiva löytyikin sitten Tigeristä, kahden kamman paketti maksoi 2 euroa (kaikki maksaa Tigerissä 2 euroa). Kammat on valmistettu Kiinassa. Sitten piti hommata tanko, josta ryijy laitetaan seinälle. Päädyin hakemaan K-raudasta verhotangon. Se oli K-raudan omaa merkkiä, eli Cello ja erittelynä vielä Lisa. Tämän hinta näköjään vähän vaihtelee K-raudoittain, mutta siinä 18 euron pintaan se on. Minun taisi maksaa 17,95 tms. Paketissa on mukana kiinnityssysteemit, mutta semmoiset, jotka toimii verhotangolle. Kodin varastoista ei nyt löytynyt mitään sopivaa, joten tänään palasin taas K-rautaan. Löysin jopa myyjän, josta ei hirveästi ollut apua, muuten kuin,että ensin valitsemani kannattimet olisivat huonot, koska niitä ei saisi tarpeeksi syvälle seinään. Ripustin-naulakko yms. välistä löytyi kuitenkin mukavan pyöreästi muotoiltuja vaatekoukkuja, jotka kävin mittaamassa ja totesin tangolle sopiviksi. Cello vaatekoukku, valkoinen, hinta 6,95. Näitä nyt siis jäi vielä kaksi pakettiin odottamaan, että jos joku muu on ryijyään ripustamassa niin täältä voin antaa vaikka ilmatteeksi. Kuten myös ne verhotangon koukut. Aikaisemmin olin jo ostanut kipsilevyankkureita, joiden kanssa koukut siis kiinnitettiin tukevasti seinään.

Koska kiinnittäminen ei ole koskaan helppoa, piti ostaa vielä vähän apuvälineitä siihen. Ensiksin etsin piikin, koska seinään pitää eka tehdä reikä. Purasin Bahco ajoi asiansa 4,95 euron hintaan. Jotta ryijy tulisi suoraan, etsin myös vesivaa’an eli vatupassin. Valitsin tämmöisen pienehkön magneetillisen Ironsiden vaa’an, koska ajattelin heti kuinka kätsyä on laittaa se vatupassi kiinni esim. siihen ripustustankoon tai Sini-varteen ja sitten tietää että tuleeko suoraan. Vatupassitkin on ihan hullun hintasia. Tämä maksoi 12,95. Siinä vatupassia, piikkiä ja koukkuja kanniskellessa koin lähes tulkoon helvetillisen näyn, jossa jälleen kerran kaivan kaapista sitä pientä ihmeellistä ruuvimeisselien pussukkaa samalla kun vasara tippuu varpaille ja kaikki muu roina kaapissa ja sylissä leviää pitkin ja poikin. Päätin ostaa työkalupakin. Olisin kovasti halunnut ensin semmoista isoa, sinistä ja metallista, miltä minusta työkalupakin kuuluu näyttää, mutta onhan se toki vähän turhan iso, kun ei tätä kalustoa nyt niin merkittävissä määrin kuitenkaan ole. Päädyin sitten vähän pienempään ja kevyempään ratkaisuun. Stanley ei ole mitenkään erityisen järeä, mutta uskon sen toimivan paremmin kuin sen ihmepussukan ja varpaille tippuvan vasaran. Pakki maksoi 12,95. Näiden ostosten kanssa olin valmis.

Ekan koukun onnistuin laittamaan itse. Sitten piti turvautua ruokakuntamme pidemmän ihmisen apuun. Hänellekin hain yhteisvarastosta tikkaat, joiden virittely portaikkoon fiksusti ja turvallisesti olikin sitten oma operaationsa. Mutta lopulta, väärän kokoisista meisseleistä huolimatta (miten voi meilläkin olla kolme ristipääruuvaria, jotka on aina kaikki melkeen oikean kokosia mutta kuitenki just vääriä). Sitten sain (itse hyräilemäni) fanfaarin saattelemana nostaa ryijyn vihdoin ja viimein paikalleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä seinälle laittaminen oli ehdottomasti vaativin ja rasittavin osuus koko urakassa. Oikeanlaisen kaiken löytäminen ja toki sijoituspaikkakin portaikon yllä on varsin haastava. Tuohon sopisi kyllä isompikin ryijy mutta en tiedä kyllä kuka sen sinne laittaisi ja ottaisi sitten tuuletusta yms. varten pois.

Mutta nyt olen niin niin tyytyväinen ja onnellinen. Ilo on ryijyä katsella portaiden ylä- ja alapäästä. Jes jes jes!

Hintalaskelma vielä: ryijyn paketti 633, kampa 2, tanko 18 ja työkalut yms 38, näin pyöristyksineen tuli ryijylle kaikkien höysteittensä kanssa hinnaksi noin suurin piirtein 690 euroa, jos se siis helmikuussa maksoi saman kuin nyt. Sakset maksoi äiti. Kaupan päälle sain vielä kipua jalkaterääni; se jäi tikkaitten alle.

Marimekko-mekko

Muutama vuosi sitten vietin kuukauden kielikurssilla Ammanissa. Tuota kuukautta varten jouduin ostamaan varsin paljon kesävaatteita, sillä suurin osa kesävaatteistani ei ollut tarpeeksi peittäviä. Vaikea oli löytää esim. mukava mekko, joka olisi tullut polvien alapuolelle. Äitille ei ikinä saisi tämmöisistä pulmista avautua, koska hän päätti, että semmoinen on sitten hankittava. No jostain syystä käytiin Marimekon kaupassa ja siellä oli kiva mekko, jonka äiti osti. En muista hintaa, mutta ei se halpa ollut. Mekon nimi on Pihka ja sen on suunnitellut Mika Piirainen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mekko on pellavaa ja siihen kuuluu lisäksi vyö samasta kankaasta. Koska olen auttamattoman väärän kokoinen kaikkiin valmisvaatteisin, piti tästäkin ensin laittaa olkaimet oikeaan pituuteen, tämä yleensä auttaa saamaan liiallisen pituuden mekoissa ojennukseen.

Ammanin reissussa pidin tätä muutamaan otteeseen ja sen jälkeenkin joissakin juhlissa. Viime tai toissa kesänä olin jonnekin lähdössä ja vaatekriisissä hermostuin ja käänsin helmasta kymmenisen senttiä. Mekosta tuli huomattavasti parempi ja olenkin sen jälkeen käyttänyt sitä paljon mieluummin. Nyt kun oli helteitä pari päivää niin mekko pääsi taas käyttöön. Se on hyvä, kun pitää esim. käydä toimistolla tai muussa asiallisuutta vaativassa paikassa kesällä. Puen silloin ohuen neuletakin tai hihattimen mekon päälle (myös semmoiset ostin Ammania varten).