Raijan aitan reissupyyhe

Nyt kun on taas pientä reissua ohjelmassa, niin esittelenkin viime kesänä ostamani reissupyyhkeen. Tämä oli yksi ns. Karhunkierroshankintoja. Olin tätä miettinyt kyllä jo vähän aiemminkin kun näin Raijan aitan myymässä mm. näitä reissupyyhkeitä Kädentaitomessuilla. Jäin silloin vielä harkitsemaan ja kesällä sitten tilasin pyyhkeen nettikaupasta. Pyyhe maksoi 26 euroa ja postikulut oli varmaan vielä päälle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pyyhe on ihan pyyhkeen kokoinen eli 70 x 140 cm. Se on kokonaan pellavaa ja ripustuslenkit on sekä pitkällä että lyhellä sivulla. Pyyhettä on kuudessa eri värissä, niistä pitäisi löytyä mieluinen. Minä valitsin tämän punaoranssin taas ehkä sillä ajatuksella, että se löytyy ja erottuu myös hämärässä. Pyyhe on päässyt myös tuuraamaan mm. patalappuna; eipä ole mikrokuitupyyhkeistä siihen hommaan. Värikin on pysynyt, vaikka en kyllä varmaan kovin montaa kertaa ole vielä ehtinyt pyyhettä pesemään.

Kaikin puolin olen ollut pyyhkeeseen tyytyväinen. Kiitokset lähtevät siis Raijan aitalle Mikkeliin.

Advertisements

Sininen paita Amis

Välipäivinä olin Kierrätyskeskuksessa ja Itiksessä paitaostoksilla. Kierrätyskeskuksen alennusosastosta löytyi tämä sininen paita hintaan 2,5 euroa.

Minua huvittaa tämä ostos siinä mielessä, että se on niin monin tavoin semmoinen mitä en yleensä ikinä ostaisi. Tai ainakin muutama vuosi sitten en olisi ottanut tätä vaikka ilmaiseksi olisi annettu.

Se on ensinnäkin 100 % polyesteria, mutta tämä ei ole kuitenkaan niin ällöttävää polyesteria kuin voisi olla. Lisäksi tässä on olkatoppaukset, ja niistäkään en ole oikein ikinä tykännyt. Ehkä vartalon persus- ja vyötäröseudulle kerääntyvät läskit alkavat olla jo semmoisissa mitoissa, että hartioiden korostaminen ei enää vaikutakaan ihan huonolta ajatukselta.

Parasta tässä paidassa on kokolappu. Siinä lukee toisella puolella C38 ja toisella puolella on merkitty minkäkokoiselle vartalolle, että rinnanympärys 90, vyötärö 70 ja lantio 98. Miksi ei voi hitto soikoon kaikissa vaatteissa olla tämmöstä!?

Amis on vähän salaperäinen merkki. Suomalainen se on, mutta ei ole nettisivua eikä oikein muutakaan tietoa. Tässä Muotitalo Pukin postauksesta selviää, että se on perustettu 1991 ja on siis Promise-yhtiön merkki vähän reilummilla mitoituksilla. Kauppalehden yritystietosivulta taas selviää, että nykyisin puulaakin nimi on Iwanna, se on Lahdessa ja siellä on töissä kolme henkeä. Vielä haluaisin tietää, että onko nimi tarkoitus sanoa [amis], niin kuin ammattikoulu, vai [amii] niinkuin ranskan ystävät…

Oli miten oli, tykkään tästä paidasta tosi paljon. Se on juhlavan ja siistin näköinen, mutta ei rypisty. Se on myös toisaalta sopivan nuhjuinen, ettei ole ylipukeutunut olo. Hipsterivaatetta parhaimmillaan.

Vihreät pitsisukat

Jihei, jotain tulee välillä valmiiksikin. Kirjastossa selasin Novitan lehteä, ja siinä oli kivat sukat. Kopsasin ohjeen ja Bombomista tuli viimein sukat itselleni.

P3040438.JPG

Lanka oli kiva kutoa, väri on kaunis ja mallikin mukava. Kärjet ja kantapäät tein mustalla kun ei ollut ihan varmaa että riittääkö pelkkä Bombom, ei se varmaan ois riittänyt, sormenpään kokoinen pallura sitä jäi. Musta lanka on varmaan Hjertegranin nelosta, sekin oli joku jämäpallura. Raverly paljastaa että aloitin nämä sukat 14.1. ja ne tulivat valmiiksi tänään 4.3. Hyvissä ajoin ensi viikon mökkireissulle.

Rörstrandin tarjoiluastiat

Kierrätyskeskuksesta viikko sitten löytyi myös tämä tarjoiluvatitrio.

P2180417.JPG

Nämä Rörstrandin tarjoiluvadit maksoivat 8, 12 ja 17 euroa. Nämä on tosi kauniit minusta. Kuva on siirtokuva lasituksen päällä, joten kovasti ei kannata tiskata. Lisäksi reunassa on kultaus, ei sekään kestä kovaa tiskausta. Herkän näköiset mutta kaiketi lujaa tekoa. Lasitekin on näissä hyvässä kunnossa, käytöstä jotain pieniä naarmuja vain.

Nimeä en näille löytänyt, mutta ne on valmistettu leiman perusteella 1950-luvulla. Isoin vati onkin aika iso ja painava. Vatien koot ovat noin (pituus x leveys leveimmästä kohdasta) 40 x 22 cm, 28 x 16 cm ja 21 x 31 cm.

Äiti maksoi nämä minulle synttärilahjaksi.

Pientä kivaa Kierrätyskeskuksesta

Kävin eilen äitin kanssa Nihtisillan kierrätyskeskuksessa. En ole siellä aiemmin käynyt, yleensä käyn vain Itäkeskuksessa. Oli kiva kuitenkin käytä tutkimassa mitä siellä oli tarjolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä kidutusvälineet… siis käsityötarvikkeet tulevat tarpeeseen. Ainakin puuasia, jota nyt paremman sanan puutteessa naskaliksi kutsuttakoon. Voi se olla varmaan pulikkakin, tai puikula. Jotain semmosta, en muista sen oikeaa nimeä. Sen nimi on puikuri! Sillä tehdään reikiä kankaaseen esim. nyöritystä varten. Sen ympärille voi myös pyörittää lankanappeja. Tarpeellinen vekotin siis. Puuasia maksoi 3 euroa. Hintalapussa lukee kudontaneula mutta ei tämä kyllä semmoinen ole, eikä niisintäkoukku jos sitä yritetään hakea.

Muoviset asiat ovat semmoisia pieniä käpyjä, joiden ympärille voi keriä lankaa kun neuloo intarsiaa. Näitä olisin kaivannut viime kesänä kun neuloin peittoa mutta eiköhän näille tule jatkossakin tarvetta. Nämä eivät ole peräisin kierrätyksekuksesta vaan työväenopiston käsityötarvikekirppikseltä, jossa myös käytiin kääntymässä. Ne maksoivat 50 senttiä. Valmistaja on Newey Goodman ltd Englannista. Sen ilmeisestikin osti Prym.

OLYMPUS DIGITAL CAMERANäprän osastolta bongasin myös hajustettua hyllypaperia Australiasta. Aamulla tuli sitten pyyhittyä pölyt ja järjestettyä kaappi kun laitoin paperit paikoilleen. Paketissa luvattiin kuusi arkkia ja niin monta siinä oli. Paperit maksoivat 2,50.

Kaikkea muutakin sitä tuli Kierrätyskeskuksesta poimittua mukaan mutta niistä lisää taas joskus toiste.

Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja 2

Olin lauantaina Kanneltalossa työväenopiston kurssilla. Samassa talossa on myös Kannelmäen kirjasto ja siinä ruokatauolta palatessa vilkaisin mitä vaihtohyllyssä on. Ja mitä löysinkään! Toisen osan Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja, en edes tiennyt että tätä on toinenkin osa. Ensimmäisen osan löysin myös kirjaston vaihtohyllystä lokakuussa 2015. Nyt olen sen jo lukenut ja siinä on kyllä tosi hyviä novelleja, mutta ei oikein mitään yllättäviä valintoja.

Tämä minun toinen osani on toista painosta ja painettu vuonna 1970. Alkusanoista selviää, että Aulis Ojajärvi kuoli ennen kuin tämä kokoelma ehdittiin edes kunnolla aloittaa. Hän oli ehtinyt vain jättää kustantajalle valitut tekstit, mutta kaikkia ei oltu vielä käännettykään kun hän menehtyi. Toimitustyön on saattanut loppuun Aino Ojajärvi. Tässä kokoelmassa esitellään modernisteja, eikä niinkään novelleja eri aikakausilta. Novellit ovat järjestyksessä kirjailijan syntymävuoden mukaan. Tämä kokoelma saattaa olla jopa kiinnostavampi kuin se ensimmäinen.

P2050408.JPG

Lämpimiä talvipäähineitä

Tänä talvena ei ole kovin lämpöisiä päähineitä tarvittu. Kerran on tullut pidettyä tätä pari vuotta sitten valmistunutta villapipoa, jonka nyt vihdoin ja viimein jaksoin kuvata varapään ystävällisellä avustuksella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän pipon ohje löytyi Kotiteollisuus-lehden numerosta 1/1984. Lankoina oli sininen ja valkoinen Pirtin kehräämön villalanka ja harmaa kerä, joka on mummoni peruja, en tiedä tarkemmin mistä se on peräisin. Tämä on tosi lämmin. Ongelma on vain se, että jos on yhtään ihottumaa, ja vaikka ei olisikaan, niin pipo kutittaa otsaa ihan kauheasti.

Tänään kävin Kierrätyskeskuksessa kiertämässä ja löysin 2,5 eurolla turkishatun. Olen jo jonkin aikaa katsellut kirppareilla turkislakkeja sillä silmällä mutta ei ole aiemmin tullut vastaan sopivaa tai miellyttävää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lakissa on myös ulos käännettävä korvaläppäosio. Tässä hatussa on Sagafursin logo sisäpuolella. Valmistaja on kuitenkin Nortika Ilmajoelta. Stockmannin nettisivuilla (siellä myös parempi kuva) on joskus ollut vastaava myynnissä, näköjään miesten osastolla. Hinta 498 euroa, joten ihan reilu säästö.

Ei sillä että uutena turkiksia ostaisin. Olen kotoisin paikkakunnalta, jossa on paljon turkistarhoja ja ehkä siksi minulla on vähän ristiriitaiset tuntemukset turkistarhauksesta. Eihän se oikein ole, mutta se on kuitenkin myös monen ihmisen elinkeino. Noh, tästä aiheesta on varmasti kirjoitettu paremmin ja laajemmin jossai muualla. Mutta kuten sanoin, en ostaisi uutena turkiksia, mutta olemassa olevia tulisi säilyttää hyvin, muokata tarpeen mukaan ja käyttää kun siltä tuntuu.

Missä tilaisuudessa sitten turkislakkiani ajattelin käyttää? Perinteinen käyttötilaisuus karvalakeille ainakin minun lähipiirissäni on talvella olevat hautajaiset. Molemmilla vanhemmillani ja monella muullakin heidän sukupolvensa edustajalla on karvalakki, ja sen näkee päällä vain ja ainoastaan talvella hautajaisissa.

Ehkäpä jokin muu talvinen tilaisuus, jossa joutuu olemaan ulkona pitkään tarjoaa karvalakille tilaisuuden. Sitä odotellessa.