Neulekirjoja

Itiksen Suomalainen kirjakauppa meni remonttiin ja sitä ennen siellä oli alennuksen alea. Ostin nämä kaksi neuleohjekirjaa. Molemmat maksoivat 4,95 €.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Piitu Nykoppin Kerroksia-kirjassa on enimmäkseen villapaitojen ohjeita. Kuvat ovat tosi nättejä ja eteerisiä, värit simppeleitä. Kuviot muodostuvat yleensä oikeista ja nurjista silmukoista.

Anna-Karoliina Tetrin Perinteisissä villasukissa on kaiveltu museoiden kokoelmat läpi ja kirjoitettu niiden perusteella ohjeet 14 sukkiin, yksiin säärystimiin ja yksiin nilkkureihin. Alussa on myös tietoa villasukkien historiasta ja perinteistä Suomessa. Tämä onkin tosi kiinnostava osuus ja tykkään siitä.

Vasta kotiin päästyäni tajusin, että minullahan on Tetriltä myös Perinteiset Lapaset. Sen olen saanut joululahjaksi muistaakseni toissa vuonna. Samaten tässäkin kirjassa on lapasten ja erilaisten käsineiden historiaa ja monipuolista murresanastoa. Lapasten lisäksi kirjassa on ohje muutamiin sormikkaisiin ja rannekkeisiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Moreenin kirjat on painettu Suomessa Keuruulla, Tammen kirja vain EU:ssa, joten tiedä sitten missä se on sitten lopulta valmistunut.

Nyt voisi sitten jatkossa muistaa, että näitä ohjekirjoja on ihan tarpeeksi jo. Paitsi Lankapaitoja ja muita asusteita -kirjan ehkä haluaisin. Korsnäsin paidat on niin upeita!

Advertisements

Kesäyöpaidat

Tämän vuoden puolella olen hankkinut kaksi kesäyöpaitaa. Tai ehkä toinen tuli ostettua jo viime vuoden puolella, en muista enää. Aloitetaan siitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä ohut musta yöpaita on Changesta. Se on silkkineulosta, koko M. Tämä yöpaita maksoi hintalapun mukaan 49,95 enkä nyt muista että oliko siinä mitään alea. Ehkä ei. Valmistusmaakaan ei selviä mistään lappusista. Tämä on kyllä mukava. Harmittaa kun se on nukkaantunut.

Toinen kesäyöpaita on kesäkuun alesta ja käytin siihen myös lahjakortteja. Tämä yöpaita on Stockmannilta. Sen täysi hinta oli 169 euroa, alennuksessa 118 ja siitä vielä miinustettu 60 euroa lahjakortteina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän yöpaidan merkki on Hanro of Switzerland. Koko on S. Hanro oli minulle ihan neverheard. Valitsin tämän alerekistä ihan sillä perusteella, että mikä ois nätti, lahjakorttien jälkeen vielä järkevissä summissa ja mukava nukkua. Tämä yöpaita on merseroitua puuvillaa, pitsit on sitten polyesteria ja elastaania. Tuolla Hanron sivulla on kiva video jossa kerrotaan vain, että vaatteet ommellaan Portugalissa, mutta tämä on kyllä tehty niskalapun mukaan Unkarissa. Ehkä video on tehty ennen kuin Unkariin on siirretty valmistusta tai sitten haluttiin vain korostaa Portugalia.

Pitsi on hajonnut jo kolmesta kohtaa, vaikka olen pessyt tätä vain käsin. Ehkä se ei vaan kestä minun öisiä kääntyilyjä. Hintaan ja laatuhypetykseen nähden olen kyllä pettynyt, että puolen vuoden ja parin – kolmen käsinpesun jälkeen vaate on jo rikki. Mutta eipä se minun nukkumistani haittaa, paitsi jos pitsi hajoaa tuolta olkapäältäkin.

Pesu oikeastaan on näiden yöpaitojen ongelma. Käsin peseminen on niin rasittavaa etten jaksaisi, ja sitten yöpaidat ovat likaisina odottamassa jaksamista kuukausitolkulla. Varsinkin nyt kun on jo syksy eikä näissä oikein tarkene.

Marimekko Tea Hamppu t-paita

Melkein vuosi on jo vierähtänyt viime vuoden välipäivistä ja silloin kävin ostoksilla Kierrätyskeskuksen lisäksi Marimekon myymälässä. Ostin puoleen hintaan t-paidan.

PB220193.JPG

Paita on 100 % puuvillaa ja se on kokoa S. Täysi hintaoli 80 mutta minä maksoin puolet eli 40. Samalla reissulla ostin siis Kierrätyskeskuksesta paitoja parilla eurolla, joten tasapaino säilyi.

Kokeilin kaupassa myös kokoa XS, mutta myyjän kanssa todettiin että ekan pesun kutistumisen jälkeen se on varmasti liian pieni ja S on sopiva. Näin on ollut. Tämä on kiva paita ja olen tykännyt käyttää. Valkoisia vaatteita on vaan sen verta vähän, että paita joutuu odottamaan pesuvuoroaan yleensä aika pitkään.

Marimekolla on valmistusta monessa maassa. Tämän paidan valmistusmaaksi on merkitty Portugali. Epäselväksi nyt jää, että onko tämä kangas painettu Helsingissä vai jossain muualla.

Vuoden ajan paita on ainakin pysynyt tosi hyvänä ja toivon, että se kestää mukana menossa jatkossakin.

Sininen paita Amis

Välipäivinä olin Kierrätyskeskuksessa ja Itiksessä paitaostoksilla. Kierrätyskeskuksen alennusosastosta löytyi tämä sininen paita hintaan 2,5 euroa.

Minua huvittaa tämä ostos siinä mielessä, että se on niin monin tavoin semmoinen mitä en yleensä ikinä ostaisi. Tai ainakin muutama vuosi sitten en olisi ottanut tätä vaikka ilmaiseksi olisi annettu.

Se on ensinnäkin 100 % polyesteria, mutta tämä ei ole kuitenkaan niin ällöttävää polyesteria kuin voisi olla. Lisäksi tässä on olkatoppaukset, ja niistäkään en ole oikein ikinä tykännyt. Ehkä vartalon persus- ja vyötäröseudulle kerääntyvät läskit alkavat olla jo semmoisissa mitoissa, että hartioiden korostaminen ei enää vaikutakaan ihan huonolta ajatukselta.

Parasta tässä paidassa on kokolappu. Siinä lukee toisella puolella C38 ja toisella puolella on merkitty minkäkokoiselle vartalolle, että rinnanympärys 90, vyötärö 70 ja lantio 98. Miksi ei voi hitto soikoon kaikissa vaatteissa olla tämmöstä!?

Amis on vähän salaperäinen merkki. Suomalainen se on, mutta ei ole nettisivua eikä oikein muutakaan tietoa. Tässä Muotitalo Pukin postauksesta selviää, että se on perustettu 1991 ja on siis Promise-yhtiön merkki vähän reilummilla mitoituksilla. Kauppalehden yritystietosivulta taas selviää, että nykyisin puulaakin nimi on Iwanna, se on Lahdessa ja siellä on töissä kolme henkeä. Vielä haluaisin tietää, että onko nimi tarkoitus sanoa [amis], niin kuin ammattikoulu, vai [amii] niinkuin ranskan ystävät…

Oli miten oli, tykkään tästä paidasta tosi paljon. Se on juhlavan ja siistin näköinen, mutta ei rypisty. Se on myös toisaalta sopivan nuhjuinen, ettei ole ylipukeutunut olo. Hipsterivaatetta parhaimmillaan.

Vintage-neuleet ja Ne ihanat neuleet

Käsityömessuilta ostin kirjakaupan pöydästä viidellä eurolla Vintage-neuleet nimisen kirjan. Kirjan ovat kirjoittaneet Madeline Weston ja Rita Taylor. Sen on suomentanut Tuija Sulisalo. Neuleohjeet ovat pääasiassa paitoja ja jakkuja, lisäksi on pari huivia, baskeri, kämmekkäät ja pitkät pitkät sukat. Ohjeet on nimetty filmitähtien mukaan, yhteensä ohjeita on 24. Pääasiassa ohjeet ovat yksivärisiä ja niissä on pitsineuletta tai muuta vastaavaa kuviota. Tämä kirja on tarkoitettu ainakin perusasiat osaavalle neulojalle. Lopussa on kyllä pari sivua kertausta tekniikoista ja ohjeita viimeistelyyn, eli miten palat ommellaan toisiinsa kiinni. Kirjan on kustantanut Tammi ja se on julkaistu vuonna 2014. Kirja on painettu Kiinassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ne ihanat neuleet on Lise-Lotte Lystrupin kirja vuodelta 2008. En enää muista mitä tästä maksoin, mutta olen varmaan ostanut sen alennusmyynnistä. Kirjan on suomentanut Mirja Muurinen. Tässä kirjassa on 21 ohjetta ja näistäkin suurin osa on paitoja ja takkeja. Tässäkin kirjassa on siis vintage-tyylisiä ohjeita, ja ne on merkattu aina jollekin tietylle vuodelle. Ohjeet on luokiteltu vaikeuden mukaan kerämerkinnöillä yhdestä kolmeen. Olen tehnyt tämän kirjan ohjeista kaksi, mutta toisen hävittänyt, koska käyttämäni lanka olikin ällöä, ja toisen olen purkanut pariin kolmeen kertaan ja sitten vaan luovuttanut, kun ei se ollut hyvä. Ehkä minä sen vielä kerran teen uudestaan jostain ihan toisesta langasta. Tämän kirjan on kustantanut Multikustannus ja tämäkin on painettu Kiinassa.

Vintageneuleet kirjassa annetaan ohjeet vain koossa S, M ja L kun Ne ihanat neuleet -kirjassa on kuusi eri kokoa. Rinnanympäryshän näissä ensimmäisenä mitataan ja sitten mietitään muita kokoja. Osaava ihminen osaa myös muokata ohjetta sitten omien mittojen mukaan sopivaksi.

Design marketista ostetut vaatteet

Helsingissä on nyt Design week. Yksi sen suosituimmista ohjelmista on ekana viikonloppuna pidettävä Design market, jossa yritykset ovat myymässä tuotteitaan yleensä jonkin sortin alennuksella. Myynnissä on toisinaan prototyyppejä, 2. luokan versioita, tai vaikka koko vuoden erinäkösillä messuilla yms. kiertäneitä näytekappaleita.

Olen kyseisessä tapahtumassa pari kertaa aiemminkin ollut ja siellä on toki kivaa, mutta siellä on myös tungosta. Ja olin juuri ostanut kankaita ihan tarpeeksi. No kaveri suostui kuitenkin lähtemään mukaan, ja yhdessä päätimme olla ostamatta kiellettyjä asioita. Ja hyvin selvittiin, ostimme vain sallittuja asioita. Minä ostin mm. vaatteita.

T-paitani ovat noin kymmenen vuotta vanhoja kaikki noin suurin piirtein. Ne ovat ihan hyvässä kunnossa, että siinä mielessä niitä kyllä voi käyttää. Suurimmassa osassa vaan on jotain semmoista painatusta, ettei niitä viitsi esim. töihin laittaa päälle. Näillä perusteilla sallin itselleni uuden t-paidan ja tässä hän on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hän on Mirjam, ja valmistaja on Kude. Paita on tehty Virossa mutta suunniteltu Suomessa. Oli mukava lukea blogista, että Kude-vaatteissa käytetään C-mitoitusta, eli lyhyt ja lanteikas. Täällä sitä ollaan mallia persjalkanen, että pitääpä pitää mielessä tämä merkki tulevaisuuden varalle. Paita maksoi 44 euroa, toivottavasti tämäkin kestää kymmenen vuotta.

Toinen vaateostos oli sitten Jatulin hame Brioni. Se oli puoleen hintaan, ja siinä on taskut. Taskullisia hameita ei noin vaan jätetä roikkumaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Printissä on eläinten kalloja, joista lähtee sitten sarvia, siipiä ja korvia. Värikin on kiva. Tykkään, vielä pitää muistaa käyttääkin tätä. Hame maksoi 53,50 euroa.

Nyt on vähän taas uutta vaatekaapissa, tohtiskohan sieltä jotain laittaa poiskin?

Vallilan kankaat

Perjantaina kävin viikonlopun kunniaksi pyörähtämässä ostoksilla ja päädyin Anttilan konkurssirääppiäisiä vilkaisemaan. Tarjolla oli Vallilan kankaita puoleen hintaan. En jaksanut pakkojen äärellä miettiä että mitenköhän paljon sitä mihinki tarttis ja mitähän tekis joten nappasin vaan pari pussia, joissa oli valmiiksi leikattu pätkät / joittenki pakkojen loput.

Toisessa paketissa oli Tanssiaiset-nimistä kangasta sini-oranssina 6,5 metriä. Tämän kankaan on suunnitellut Saara Kurkela. Tästä ajattelin tehdä ehkä olohuoneeseen uudet verhot, tai ehkä tänne omaan huoneeseen. Katsotaan.

Toinen oli Pomona-nimistä kangasta, suunnittelija Tanja Orsjoki. Paketissa oli 3,5 metriä, josta käytin 1,3 metriä kappaverhoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähä mokasin kun leveämpi taitos tulikin sitten yläreunaan mutta menköön, se on vaikka sitä varten, että voi pujottaa verhotankoon jos joskus on semmoinenkin vaihtoehto. Nyt siis nipsut käytössä kaikissa ikkunoissa.

Vallilasta voitte lukea lisää vaikka täältä Wikipedian artikkelista tai sitten Vallilan omilta nettisivuilta. Tästä linkki historiaosioon. Minusta on vähän hassua, että tekstiiliyrityksen johtaja ja omistaja on liikenne- ja viestintäministeri mutta semmosta se on. Vallilan tuotteet suunnitellaan toki siellä samassa paikassa missä Vallilan kamat aina ennenkin, mutta valmistus on siirretty ulkomaille. Viime vuoden merkittävimmistä tavarantoimittajista on julkaistu lista, ihan mielenkiintoista sekin.

Kankaat maksoivat yhteensä 114,95 euroa. Lisäksi ostin verhoihin sopivaa ompelulankaa, kahta eri väriä. Jostain syystä toinen lanka oli kalliimpaa, vaikka molemmissa on yhtä paljon lankaa, ne ovat samaa merkkiä (Coats Duet, made in Hungary) ja samaa materiaalia. Toinen alennuksen jälkeen 1,74 euroa, toinen 0,70 euroa. Tutkimattomat ovat lankarullien hintojen tiet.

Ja jos luulitte, että noin 120 euroa kankaisiin on tarpeeksi rahaa designiin yhdelle viikonlopulle niin väärässä olitte. Kävin kaverin kanssa Kaapelitehtaalla Design Marketissa ja hyvin onnistuttiin olemaan ostamatta tavaroita, joista etukäteen sovittiin, että niitä ei osteta. Esim. en ostanut ollenkaan korvakoruja tai postikortteja.