Hämä-hämä-häkkejä

Minut tuntevat ihmiset tietävät, että olen sillä tavalla erilainen, että tykkään hämähäkeistä. Minusta niissä ei ole mitään pelättävää, ne eivät ole ällöttäviä, eikä Suomessa luonnossa elävät edes vaarallisia (vesihämähäkin purema vastaa ampiaisen pistoa ja Luonnontieteellisessä museossa elävä ruskohämähäkki voi aiheuttaa paikallisen kuolion).

Mutta siis, hämähäkki-ihailun vuoksi olen saanut haltuuni kaikenlaista hämähäkkiaiheista tavaraa. Osa on itse askarreltua ja ostettua, mutta valtaosa on lahjatavaraa. Yritin nyt muistella ja haalia tähän päivitykseen kaikki hämähäkit varastoistani. Ehkä jotain unohtui mutta ei pidä pahastua jos sitä sinun antamaasi lahjaa ei nyt sitten näy, en vaan voi muistaa kaikkea!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAYritän edetä jokseenkin kronologisesti. Hämähäkki-innostus oli suurimmillaan yläasteella, kun olin todella synkkä gootti. Vuodenvaihteessa 2003-2004 sain lahjaksi ystävältäni tämän hänen maalaamansa taulun. Se on tällä hetkellä keittiössä.

Samoihin aikoihin sain toiselta ystävältä lahjaksi nämä kolme muovista hämähäkkiä ja äidiltä tuliaisiksi Riikasta(?) puisen koottavan hämähäkin. Tässä hekin aidossa elinympäristössään, eli pölyttymässä hyllyllä. Puisen hämähäkin yksi pedipalppi oli pitkään hukassa mutta se löytyi sitten onneksi jostain muuttolaatikon pohjalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

pantaLukiossa olin kansalaisopistossa hopeakorukurssilla, jossa taiteilin hopealangoista rintaneulan, vuosi lienee siis ollut 2005 tai 2006? Tässä kuvassa koru on kiinni samettinauhasta tehdyssä kaulapannassa.

Mutta en minä aina ole hämähäkkien kanssa niin kuolemanvakava. Söpötkin hämähäkit on kivoja. Siis esimerkiksi myös lukioaikana Citymarketista(?) ostamani hämähäkkiaamutossut.

IM000483.JPG

Käytän näitä lähinnä talvella, kun laitan parvekkeelle vaatteita kuivamaan.

Näiden jälkeen hämähäkkihankinnat olivat pidemmän aikaa tauolla ja gootteilukin jäi vähän vähemmälle. Swap-botin myötä olen kuitenkin saanut joitain hämähäkkiaiheisia asioita, kuten tällaisen kirjanmerkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä oli tupsukin tuossa reiässä kiinni, mutta tupsu meni rikki ja otin sen sitten pois.

Osa OLYMPUS DIGITAL CAMERASwap-botin sadosta on paljon vaatimattomampaa ja se on ollut enemmänkin matskuna johonkin muuhun. Tässä pää yrittää kovasti esittää, että hiuskoristetta voi käyttää, vaikka ei olisikaan hiuksia.

 

Olen kyllä varmaan kaikki osat saanut Swab-potista, eli verkon, sulkapohjan ja strassin. Alla oleva klipsi on tosin omista varastoista. Ihan omin pikku kätösin olen nämä sitten liimannnut yhteen.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äiti on kovasti yrittänyt tätäkin innostusta ymmärtää, ja tuon puuhämähäkin lisäksi sain eräs joulu lahjaksi punaisen Iittalan Kivi-lyhdyn, johon yli ympätty mahdollisesti Partyliten Halloween-teemainen koriste, eli metallinen lyhdyn ympärille laitettava hämähäkinverkko. Minä en polta tuikkuja. Ja se metallihökötys oli outo. Mutta hämähäkkimagneetit on söpöt. Näitä on siis kaksi jääkaapin ovessa ihmettelemässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEn muista enää kumman Klaus Haapaniemen hämähäkin ostin eka, mutta koska tuohon toiseen on kivempi päättää, niin esitellään eka vielä yksi työhuoneen hämis.

Tämä pallomaha on Design Forumi Showroomin kaupasta, ja se maksoi kai jotain 12 euroa. Olen sen siis itse ostanut. Toisellakin puolella on tuommoinen pyöreäksi avattava pallura, mutta koska tämä roikkuu tuolla seinää vasten, niin se on kiinni.

 

Toinen Haapaniemen hämis on tämä tyyny. Tilasin sen Haapaniemen kaupasta itselleni valmistujaislahjaksi. Sain paljon lahjaksi rahaa (varmaan mukana siis valmistujaisrahoja ja joululahjarahoja?) , ja makuutin sitä rahaa tilillä puolisen vuotta ennen kuin keksin mitään kivaa. 2015 sitten ostin ampiaispeiton ja hämähäkkityynyn, koska en osannut päättää että kumman haluan.

10847197_10203196053333450_8593481800254226042_o

Ainakin nyt tämä tyyny on Haapaniemen kaupassa ilman sisätyynyä 65 puntaa eli noin 77 euroa. Peittoa ei enää ole myynnissä, mutta se oli kyllä kallis, muuta en muista.

Tässä nyt siis ainakin suurin osa minun hämähäkeistäni. Kompensoikoon nämä kaikki sitä, että en ole taas pitkään aikaan jaksanut päivittää.

 

Joulukalenteri 5: Huopasydämet

Lapsuuden kodissa meillä on kaikilla lapsilla on siis ne joulusukat ja minun sukkani saa siellä vielä pysyäkin. Äiti antoi pari vuotta sitten lahjaksi tarvikepaketit tällaisiin yksinkertaisiin huopasydämiin ajatuksilla, että minä voin sitten täällä Helsingissä täyttää ne samoin kuin joulusukat kotona.

PB050315.JPG

Tarvikepaketissa oli kaikki osat leikattu valmiiksi. Ne piti vain ommella toisiinsa kiinni ja kirjoa kuviot. En ole vielä varsinaisesti käyttänyt näitä mihinkään, ovatkohan olleet edes esilläkään missään. Ehkä tänä jouluna tonttu käy kuin käykin laittamassa huopasydämiin jotakin.

Nämä huopasydämet ammentavat monille tutuista paperisydämistä. Strömsössä, tai ilmeisesti Norjassa, nämäkin hommat osataan. Strömsön mukaan paperisydämet ovat lähtöisin Tanskasta ja Wikipediassakin kerrotaan H.C. Andersenin koristeista, mutta on kuitenkin hämärän peitossa, että kuka ne on keksinyt. Mutta miksiköhän sydän on joulukoriste? Rakkauden symbolina se nyt käy melkein juhlaan kuin juhlaan, joten miksei sitten jouluun.

Joulukalenteri 4: Joulusukkakalenteri

Tämä joulukalenteri on ollut minulla säännöllisessä käytössä kohta 20 vuotta. Olen tehnyt tämän kalenterin itse Koululainen-lehdessä olleen ohjeen mukaan. Kuvassa sukat on ripustettu vaatekaapin oviin, mutta se ei siis ole mikään varsinainen paikka. Tässä talossa kalenterille on ollut hankala löytää hyvää paikkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sukat ovat vihreää ja punaista askarteluhuopaa, niissä on kultanauhasta tehdyt lenkit ja ne roikkuvat villalangasta punotulla narulla. Jokaiseen sukkaan on kultatussilla kirjoitettu numero. Äiti osti tarvikkeet Nixistä (kyseistä myymälää ei enää taida olla).

Tällainen itse askarreltu joulukalenteri oli minulle tarpeen, koska ihottumani villiintyy suklaasta. Lapsena se oli varsinkin todella herkkä, en voinut esim. juoda kaakaota, koska ranteisiin tuli heti näppylöitä. Myöhemmin suklaareaktio on vähän rauhoittunut, mutta suklaakalenteria en oikein voi vieläkään käyttää, koska ihottuma ottaisi minusta muuten jouluun mennessä vallan. Siispä on kätevä askarrella oma joulukalenteri, johon voi laittaa esim. salmiakkitikkareita, lakupötköjä ja muuta vastaavaa ei-suklaista.

Joulusukat liittyvät meidän perheen joulun viettoon muutenkin olennaisesti. Meillä lapsilla nimittäin oli oikeat Amerikasta tuodut joulusukat – ja tämä oli siis ennen kuin niitä sai joka kaupasta niin kuin nykyään.

Kamalinta joulusukissa vain oli se, että sisarukseni olivat saaneet ne lahjaksi ennen kuin olin edes pilke silmäkulmassa, minulla ei siis alunperin ollut omaa sukkaa. Sen sijaan jouduin tyytymään mm. äidin villasukkaan. Tämä oli ihan hirveä itkun paikka joka ikinen joulu. Onneksi äidin työkaveri teki reissun jenkkilään ja äiti kiltisti pyysi häntä tuomaan joulusukan minulle. Sukka tuli ja vaikka se on erilainen kuin sisarusten sukat niin kuitenkin parempi kuin joku vanha villasukka.

Kotona sukat roikkuvat leivinuunissa ja tonttu tuo sinne jouluaattona karkkia, piparia, mandariinia, mitä milloinkin. Raaputusarpa sukassa on kuitenkin ollut ihan aina. Tästä syystä ei tämän kalenterin 24 sukkaa yleensä olekaan täytetty.

Joulukalenteri 1: Tonttu ilmoitustaululla

Päätin kokeilla jotain kunnianhimoista ja tehdä blogiin joulukalenterin. Siispä tervetuloa odottelemaan joulua ja tutkimaan joulukoristelaatikkoa!

Suurin osa koristeista viettää aikaansa komerossa Ikean mustissa kenkälaatikoissa. Korkkitaululla komeroa vahtii jonkun mieheni perheenjäsenen tekemä tonttu. Yksisilmäisenäkin se jaksaa päivystää.

Tontussa on varmaan ollut magneetti takana. Muistan itsekin ala-asteella väsänneeni vastaavan, ja siinä oli magneetti.

PB020283.jpg

Swap-botin litteähkö vaihto

Jes, yksi Swap-botin suosikkiryhmistäni heräsi jälleen henkiin ja osallistuin heti sen ekaan vaihtoon pitkästä aikaa. Teemana oli pieni litteähkö yllätys. Sen tarkemmin ei oltu määritetty että mikä on pieni ja litteähkö. Minä laitoin sitten keskikokoisehkon paketin taas vastaanottajan profiilin perusteella. Hän piti metsäaiheisista asioista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki muut paitsi tuo vasemmassa reunassa oleva vihko on varastoista ja saatu Swap-botin kautta. Postikortin olen ostanut itse ja se on Marimekon Kukkuu-sarjaa, suunnittelija Sanna Annukka vuodelta 2013. Vihkon ostin Suomalaisesta kirjakaupasta ja se maksoi 5,95 euroa.

Minulle tullut paketti tuli Latviasta ja piti sisällään seuraavaa:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ainoastaan pienissä kirjekuorissa on jotain infoa: kohopainettuna Clairefontaine, alunperin paperitehdas koillis-Ranskassa, joka tekee paperiasioita ja omaa paperia niihin. Ainakin nämä minikirjekuoret ovat mukavan paksua paperia.

Swap-botin nauhavaihto

Swap-botin nauhavaihto tuli ja meni. Nämä lähtivät:

Suurin osa näistä on tullut minulle Swap-botin kautta. Ruskea-keltainen apilakuvioinen on tosin kirpputorilta ja sitä on vielä monen monta metriä jäljellä. Pitsikin on ehkä kirpputorilta mutta en mene vannomaan. Nauhat on kiinnitin nipuiksi paperiliittimillä. Keltainen ja musta ovat tullee Swap-bot-pakettien mukana mutta puhekuplan muotoiset olen ostanut Ikeasta. Ne on valmistettu Kiinassa.

Nauhat pakkasin tähän pitkulaiseen kirjekuoreen ja mukaan laitoin pinkin viestilappusen. Nämähän olen jo esitellyt aiemmassa postauksessa, ja nämä ovat siis myös peräisin Swap-botin vaihdosta.

Viime viikolla siis saapuivat sitten minulle lähetetyt nauhat Intiasta.

En tiedä tekeekö kuvani ollenkaan oikeutta näille. Varsinkin tuo ylimmäinen on aika villi. Välkkyvät ja alin pinkki ovat paperisia ja muut sitten kankaisia. Luulen että ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa häipyy tuo It’s a Girl -nauha. Ei taida olla ikinä käyttöä. Ikinä.

Plussana sain vielä kortin, joka siis tässä alimpana.