Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja 2

Olin lauantaina Kanneltalossa työväenopiston kurssilla. Samassa talossa on myös Kannelmäen kirjasto ja siinä ruokatauolta palatessa vilkaisin mitä vaihtohyllyssä on. Ja mitä löysinkään! Toisen osan Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja, en edes tiennyt että tätä on toinenkin osa. Ensimmäisen osan löysin myös kirjaston vaihtohyllystä lokakuussa 2015. Nyt olen sen jo lukenut ja siinä on kyllä tosi hyviä novelleja, mutta ei oikein mitään yllättäviä valintoja.

Tämä minun toinen osani on toista painosta ja painettu vuonna 1970. Alkusanoista selviää, että Aulis Ojajärvi kuoli ennen kuin tämä kokoelma ehdittiin edes kunnolla aloittaa. Hän oli ehtinyt vain jättää kustantajalle valitut tekstit, mutta kaikkia ei oltu vielä käännettykään kun hän menehtyi. Toimitustyön on saattanut loppuun Aino Ojajärvi. Tässä kokoelmassa esitellään modernisteja, eikä niinkään novelleja eri aikakausilta. Novellit ovat järjestyksessä kirjailijan syntymävuoden mukaan. Tämä kokoelma saattaa olla jopa kiinnostavampi kuin se ensimmäinen.

P2050408.JPG

Advertisements

Nykysuomen sanakirja 1 – 8

Olen kesän mittaan hankkinut taas ihan älyttömästi kirjoja. Kirjakaupasta, kirpparilta, ilmaishyllystä, kirjaston poistomyynnistä, fb-ryhmistä. Eräässä ammatillisessa ryhmässä eräs työpaikassa lopettava ammattilainen kertoi antavansa pois sanakirjoja. Minä halusin ehdottomasti kaikki nykäset (Nykysuomen sanakirjan lempinimi). Meillä on ollut nämä kotona kun olin pieni mutta sisko vei ne mennessään. Nyt minulla on omat.

Kielikellossa on ollut artikkeli Nykästen synnystä vuonna 1978. Sanakirjan ilmestymisestä on siis tosiaan aikaa eikä se esittele nykyistä nykysuomea vaan nykysuomea 1900-luvun alussa. Kotuksen nettisivuilla voi perehtyä siihen, miten sanakirjoja tehdään ja mitä on nykysuomi. Wikipediasta selviää, että vielä 2002 on julkaistu painos tästä samasta Nykäsestä, jota ei siis ole 60-luvun jälkeen päivitetty.

Sanakirja-asioissa muuten ärsytti suunnattomasti kun kirjaston vaihtohyllyssä oli kaksi osaa kolmesta Kielitoimiston sanakirjaa, eli siitä oikeasti nykyaikaisimmasta. Kuka ottaa vaan yhden osan sanakirjaa?! Koska se yksi osa puuttui jätin kaksi muutakin ottamatta.

Mutta takaisin Nykäsiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näissä on minusta erittäin miellyttävä ulkoasu. Perfektionistia tietenkin häiritsee, että tuo 7. osa on epähuomiossa saanut erivärisen sinisen ja ylimääräisen hopeanauhan. Muistaakseni tämä sama vika oli kotonakin olleessa sarjassa, joten kyse ei ole jostain eri painoksesta tms. Tai mistä sen tietää, se kuitenkin häiritsee minua vähän. Näiden kirjojen kannet ovat hyvin miehiset. Jos James Bondin repertuaariin kuuluisi sanakirjasarja, niin se olisi varmasti tällainen. Tai olisi ollut niissä vanhoissa Bond-elokuvissa. Nämä kirjat myös haisevat ihan jollekin miesten hajuvedelle. Paperi on ohutta ja kiiltävää, fontti näyttää kirjotuskonefontilta. Kuten kuvasta voitte tutkia, osat 1 – 3 on ns. tavallista sanakirjaa. 4 on vierasperäisten sanojen sanakirja, 5 jonkinlainen jämäkeräys kaikkea muuta outoa. 6 ja 8 ovat etymologisia sanakirjoja ja 7 synonyymisanakirja. Toimitusväkeä on tietenkin suuri joukko ja joka kirjassa vähän eri. Jos nyt jaksaisin olla perusteellinen niin kävisin ne läpi mutta en nyt jaksa. Suomen kielen proffia, maistereita, jne. Mainittakoon kuitenkin päätoimittaja Matti Sadeniemi.

Jotta pääsette paremmin sanakirjan tunnelmaan mukaan, tässä pari näytettä:

karisma s. usk. armolahja (1), henkilahja
kränätä v. ark. haastaa riitaa, rähistä. Mitä te turhaa k:ätte mitättömästä asiasta, sanoi vaari TOPPILA

Tässä on siis esimerkeissä käytetty todella paljon kirjallisuusviittauksia, ne on tosi kivoja. Niiden kautta tulee minusta esiin sanakirjan tekijöiden persoonallisuus. Esim. sanan kuppi-kohdalla on lainattu Aleksis Kiveä: “Kuv. Panna lusikkansa jhk k:piin [tav:mmin soppaan] ‘sekaantua, puuttua jhk (sotkuiseen, ikävään) asiaan’. – – se keitto on k:issanne kerran vielä, te kirotut! KIVI.” Mutta kuten tuosta karismasta näkyy, on aika vähän mennyt jo ohi näistä sanoista.

Varsinaisesti en nyt työssä hirveästi ole näitä tarvinnut eikä huvikseenkaan ole tullut selailtua. Mutta ehkä vielä. Ja jos nyt kovasti jäi vaivaamaan että mistähän minä nämä oikein sain, niin tässä vinkki, on sittemmin muutettu yksityisiksi yrityksiksi tämäkin:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Postisen paperinuket

Viime kesänä Postisessa julkaistiin paperinukkeja neljä kappaletta. Jostain syystä päätin ottaa ne kaikki talteen. Viime kesän teema oli kesäiset harrastukset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime viikolla tuli jälleen uusi paperinukke, eli tänäkin kesänä tulee sarja. Jes! Tämän kesän teema lienee sirkus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En tiedä mitä iloa näistä varsinaisesti on, ehkä joskus tulee vielä mieli leikkiä paperinukeilla. Joku setti minulla lapsena oli muuten, kaupasta ostettu.

Viime vuoden nuket on piirtänyt Minna Anttila. Hän on ikävä kyllä lopettanut Lempikirja-nimisen yrityksensä, mutta muita hänen piirtämiään paperinukkeja voi vielä olla myynnissä mm. museoiden kaupoissa.

Tämän ensimmäisen nuken, ja varmaan tämän kesän muutkin nuket(?) on piirtänyt Ruska Berghäll. Satunnaista infoa löytyy googlettamalla hänestä mutta ei mitään omaa selvästi aktiivista nettisivua.

 

Samarakas-peli

Ensimmäisen kerran kun törmäsin Väestöliiton Samarakas-peliin jossain netissä, halusin sen heti. Minusta se oli niin mainio. Hinta vaan oli vähän suolainen, jotain päälle 20 euroa. Tällä hetkellä peli on Väestöliiton kaupasta loppu, mutta hinta on varmaan tuon 27 euroa, sama kuin englanninkielisellä versiolla. Mieleni taka-alalla tämä korttipaketti kummitteli kunnes fb-kirppisryhmässä joku tarjosi omansa kahvipakettia vastaan. Viuh vaan laitoin viestin ja kahvikyselyyn osallistumisesta palkaksi saatu kahvipaketti kainalossa lähdin hakemaan Samarakasta.

P7050041.JPG

Pelin idea, no ei siis tämä varsinaisesti ole peli. Tässä on korteilla kysymyksiä, joihin pitää vastata kumppanin näkökulmasta, ei omasta. Sitten kumppani kertoo, että osuiko vastaus oikein vai menikö ihan metsään. Tarkoitus on vain saada keskustelua aikaan. Kaikki voittaa tässä pelissä!

Kysymyksiä on parisuhteen kehrän eri aihealueilta. Tässä randomilla yhdestä pakasta vedetyt kortit, ehkä tuli kaiken värisiä kortteja mukaan, ainakin melkein.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ohjeissa on ehdotettu paria eri pelitapaa, mutta jos haluaa ne voi jättää huomiotta. Jos on tyhmiä tai omaan elämäntilanteeseen sopimattomia kysymyksiä, ne voi heittää pois.

Kortit eivät ole mitenkään sukupuolisidonnaisia, kaikissa korteissa puhutaan kumppanista tai rakkaasta, ei miehestä, vaimosta, tyttö- tai poikaystävästä. Korteista ei minusta voi myöskään suoraan olettaa, että ne ovat vain kahden hengen suhteille, miksei polyamoridsakin nämä toimisi. Kumppanisi ja rakkaasi ovat siitä hauskoja taivutusmuotoja, ettei voi tietää onko kyseessä yksi vai monta.

Korteissa on mukana myös lapsien kasvatukseen yms. liittyviä kysymyksiä, jotka voi toki skipata jos lapsia ei ole, tai niistä voi puhua jossitteluna, jos lapsia ei olekaan. Tämä lapsiaihe on ehkä ainoa, joka minua kaikessa Väestöliiton parisuhdeinfossa yms. ärsyttää. Sen perusoletuksena on, että kaikki haluaa ja hankkii lapsia.

Kortit ovat ihan hyvälaatuisia ja ne on pakattu neljään muoviseen hyvään rasiaan, jotka on pakattu pahvilaatikkoon. Kortteja on yhteensä 220. Pelin on julkaissut VL-Markkinointi Oy, visuaalisesta ilmeestä vastaa Mainostoimisto Huvila, ja sen on valmistanut Nelostuote Oy Porista eli Tactic.

Peli toki edellyttää, että on semmoinen kumppani, joka suostuu näitä kortteja pyörittelemään.

Kalaparkin lompakko

Viikonloppuna osallistuin Design District Helsingin design-suunnistukseen. Viime vuonna käteen jäi liput Habitareen, ja tänä vuonna sitten lompakko.

13312625_1151502791580583_4769785312129822481_n

Vihje oli kyllä varsin visainen, mutta oltiin äitin kanssa käyty Craft cornerissa ennen suunnistuksen alkamista, joten tiesin siellä olevan Saimaa-asioita. Kaupassa myyjä vähän antoi vinkkiä (polttaa, kylmenee) ja pian oli lompakon lunastuslippunen käsissäni. Kyllä oli hauskaa, varsinkin kun olin kaikilla edellisillä rasteilla ollut tokana paikalla ja tällä sitten tärppäsi, ja vielä varsin mieluinen palkinto.

Palkintona oli siis upea Kalaparkin mateen nahalla koristeltu lompakko. Muu nahka on nautaa. Kalan on siis käsitellyt ja nahan muokannut tuo Kalaparkki ja lompakon on ommellut Eliisa Marjaana Sastamalassa. Kalaparkki sitten myy näitä. Tämän pienemmän lompakon arvo ainakin Kalaparkin nettikaupassa on 53 euroa. Helsingissä näitä saa myös Bockin talossa olevasta Käsityöläisten omasta kaupasta sekä nyt kesäkuun ajan Craft cornerista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lompakossa on nepparilla suljettava kolikkotasku, neljä korttitaskua ja läpinäkyvä tasku henkkarille / ajokortille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä on minusta vaan niin kaunis. Ihailen tuota taitoa käsitellä kalan nahkaa näin upeaksi. Ja ei, lompsa ei haise ollenkaan kalalta.

Ainoa ongelma tässä nyt on, että tämä on liian pieni minun jokapäiväiseen käyttöön. Ja ehkä vähän liian hienokin. Tämä pääsee juhla/baarikäyttöön, jolloin mukana ei kulje joka ikinen etukortti. Kiitos vielä Design District Helsingille hienosta tapahtumasta ja upeista palkinnoista.

#ddhelsinki #ddsuunnistus #madeinsaimaa

Roskalavojen löytöjä

Ahkerasta työskentelystä huolimatta olen ehtinyt käydä roskalavoja penkomassa. Ekalta roskalavalta löytyi kiva pieni pöytä vanhan Ikean Lack-pöydän tilalle. Pesun ja ruuvien kiristelyn jälkeen pöytä asettui paikoilleen. Ehdottomasti parempi kuin Lack.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pöydän kannen koko on 66 x 38 cm ja pöydän korkeus on 45 cm. Tuo kansi ei ole alkuperäinen, vaan se on siihen laitettu jälkeen päin. Yksi ruuveista ei mene pohjaan, vaan jää pari milliä kannen yläpuolelle. Tässä kuvassa se ei näy. Pidän pöydän jaloista ja tuosta alatasosta paljon. Alataso on siis ritilä vain.

Samalta lavalta löytyi jännä lasipullo. Pullo korkkeineen on 12 cm korkea ja se vaikuttaa minusta puhalletulta. Ainakaan pullossa ei näy saumoja ja muoto on vähän epätasainen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta enhän minä dyykkaa vain itseäni varten, ajattelen myös muita – ja samalla vähän itseäni. Kissalle löytyi nimittäin katollinen vessa. Nyt ei pitäisi puruja enää lennellä niin paljon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen käyttökerta ainakin vähän kissaa jännitti, mutta sen jälkeen ei ole ollut moksiskaan. Toinen vessa siirrettiin yläkertaan mutta siellä ei ole tullut asioitua kai ollenkaan. Laatikko oli toki likainen kun sen lavalta hain mutta pesin sen ensin mäntysuovalla ja harjalla ja sitten vielä toiseen kertaan rätillä ja yleispuhdistusaineella. Likaa lähti, jotain toisen kissan rasvaa tms. mustaa.

Tämän vessan on valmistanut Europet Bernina. Ilmeisesti hollantilainen yritys, ainakin sinne se on rekisteröitynyt. Ei mitään käsitystä missä mitään valmistetaan tai mitään. Mutta kiva, että varaosiakin saa. Tämänkin vessan luukku on jonnekin häipynyt ennen meille tuloa, on siis mahdollista saada uusi, kuten myös noita klipsejä joilla kansi on pohjassa kiinni. Kätevää! Suomessa näiden tuotteita myyvät ainakin Faunatar ja Megaeläin. Pääasia oli kyllä taas, ettei mitään tarvinnut maksaa ja kissa on tyytyväinen. Ja minä olen tyytyväinen, kun purua leviää vähän vähemmän pitkin taloa.

Pääsiäisruohoastia

Kylvin viime viikolla pääsiäisruohoa ja se on jo itänyt kivasti. Rairuohoa en nyt voinut käyttää, kun se ei ole hyväksi kissalle, jos kissa sattuisi sitä syömään. Siksi tänä vuonna kylvinkin ohraa. Tämä rairuohokuva on kuitenkin toissavuodelta, koska miksi ottaa uusia kuvia jos on hyviä vanhoja valmiiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän lasisen laatikko-kahva-kannuasian olen löytänyt roskalavalta vuonna 2014. Se on painava ja lasi onkin paksua. Muuta varsinaista käyttöä en ole tällä vielä keksinyt kuin että siihen on hyvä kylvää pääsiäisruoho.

Kuvassa näkyvät munat ovat ihan tavallisia kananmunankuoria, jotka olen maalannut vesiväreillä. Miten sitten saa kananmunan tyhjäksi maalaamista varten? Tee esim. sukkapuikolla reikä kananmunan molempiin suippoihin päihin ja puhalla toisesta reiästä kananmunan sisus ulos johonkin astiaan. Sisukset voi käyttää ihan normaalisti ruoanlaitossa.