Minna Canthin päivän esineitä

Huomenna 19.3. on Minna Canthin päivä. Sen kunniaksi ne pari Minna Canth -esinettä joita minulla on.

Ensimmäiseksi loppuvuodesta valmistamani ristipistotyö. Tuli vaan tämmöinen idea mieleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kangas, kehys ja osa langoista on Kierrätyskeskuksesta. Tekstin kirjontamallin tein netin ilmaisella sovelluksella, kukka on kirjontalehdestä ja naiset Suuren käsityölehden vuosikerran 1993 numerosta.

Tämä Minna Canthin lausuhdus on varmaan yksi tunnetuimpia Canth-sitaatteja. Tämä on hyvä vannoutuneen käsityöihmisenkin pitää mielessä. Kaikki ei vaan tykkää tai halua tai osaa tehdä käsitöitä ja se on ihan ok. Sitten ei tykkää ja on hyvä jossain muussa.

Minna Canthia taisi kuitenkin ärsyttää aikanaan se, ettei naiselle katsottu sopivaksi oikein muuta harrastusta kuin käsityöt, ja taitavien ihmisten kyvyt menivät hukkaan jotain nenäliinan koruommelta näpertäessä. Teollistuva aika myös vei käsityöläisammatteja mennessään, joten tulevaisuuden työpaikan kannalta ei käsityötaitojen opettelu enää ollut niin tärkeää.

Naishahmot olisivat voineet tässä minun työssäni tulla vähän lähemmäksi tekstiä, tai kehys olisi voinut olla leveämpi, mutta tämä on nyt näin ja sillä hyvä. Se ilahduttaa minua.

Toinen Canth-tavara on tämä magneetti, jonka ostin Kuopion kaupunginmuseosta myös syksyllä. Oisko se maksanut pari euroa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä sitaatti liityy Canthin näytelmien kielivalintaan, johon Minna Canth ei tämän enempää halunnut kommentoida.

Mutta aikasta vähän sitä miettii mitä ihmiset sanoo. Väliäkö hällä? Muistakaapa se.

Onko minulla sitten yhtään Minna Canthin kirjaa? Ei. En muista edes lukeneeni muuta kuin tiivistelmiä. On kuitenkin ehdottoman hyvä juttu, että kaikkien kirjallisuusukkojen lisäksi myös yhdellä kirjailijanaisella on liputuspäivä Suomessa.

Advertisements

Villapaita

Keksin lankavarastolleni käyttöä ja neuloin villapuseron. Malli on neulekirjasta Vintage-neuleet ja langat olen ostanut Kierrätyskeskuksesta. Nappi on loputtoman nappivarastoni uumenista.

Tästä paidasta tuli vähän liian suuri. Hihat ovat puhvihihat, ja hihansuiden olisi tarkoitus pysyä kyynärpäiden yläpuolella, mutta näin ei sitten tietenkään ole. Käytin kyllä puikkoja, jotka oli 0,25 liian isot joten se on varmaan syynä. Pitää miettiä että jaksanko jossain vaiheessa kaventaa saumoista vähän vai mitä. Nyt sentään oli sen verran kylmä, että villapaitaa tuli viikonlopun mökkireissulla pidettyäkin.

Jämälankapeitto

Ryijyn jämälangoista ja kirpparilta ostetusta valkoisten lankojen pussista riitti vielä toiseenkin peittoon. Tässä on kyllä muitakin lankoja mukana, mutta hyvin sain tähän upotettua kaikkia loppuja. Ja ryijypaketista ei ole enää jämiä jäljellä, jes!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Peiton kooksi tuli 80 x 125 cm. Tämä menee lahjaksi uudelle ihmiselle, jonka arvioitu saapumisaika on toukokuussa. Peitto on ihan mukavan kokoinen ja toivon, että siitä olisi iloa vähän isompanakin ihmisenä. Mutta, jos ei miellytä perhettä nyt, niin aina sen voi antaa kissoille.

Aloitin villapaitaa itselleni kun keksin yksille langoille nyt sopivan mallin. Katsellaan tuleeko siitä mitään.

Vihreät pitsisukat

Jihei, jotain tulee välillä valmiiksikin. Kirjastossa selasin Novitan lehteä, ja siinä oli kivat sukat. Kopsasin ohjeen ja Bombomista tuli viimein sukat itselleni.

P3040438.JPG

Lanka oli kiva kutoa, väri on kaunis ja mallikin mukava. Kärjet ja kantapäät tein mustalla kun ei ollut ihan varmaa että riittääkö pelkkä Bombom, ei se varmaan ois riittänyt, sormenpään kokoinen pallura sitä jäi. Musta lanka on varmaan Hjertegranin nelosta, sekin oli joku jämäpallura. Raverly paljastaa että aloitin nämä sukat 14.1. ja ne tulivat valmiiksi tänään 4.3. Hyvissä ajoin ensi viikon mökkireissulle.

Pientä kivaa Kierrätyskeskuksesta

Kävin eilen äitin kanssa Nihtisillan kierrätyskeskuksessa. En ole siellä aiemmin käynyt, yleensä käyn vain Itäkeskuksessa. Oli kiva kuitenkin käytä tutkimassa mitä siellä oli tarjolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä kidutusvälineet… siis käsityötarvikkeet tulevat tarpeeseen. Ainakin puuasia, jota nyt paremman sanan puutteessa naskaliksi kutsuttakoon. Voi se olla varmaan pulikkakin, tai puikula. Jotain semmosta, en muista sen oikeaa nimeä. Sen nimi on puikuri! Sillä tehdään reikiä kankaaseen esim. nyöritystä varten. Sen ympärille voi myös pyörittää lankanappeja. Tarpeellinen vekotin siis. Puuasia maksoi 3 euroa. Hintalapussa lukee kudontaneula mutta ei tämä kyllä semmoinen ole, eikä niisintäkoukku jos sitä yritetään hakea.

Muoviset asiat ovat semmoisia pieniä käpyjä, joiden ympärille voi keriä lankaa kun neuloo intarsiaa. Näitä olisin kaivannut viime kesänä kun neuloin peittoa mutta eiköhän näille tule jatkossakin tarvetta. Nämä eivät ole peräisin kierrätyksekuksesta vaan työväenopiston käsityötarvikekirppikseltä, jossa myös käytiin kääntymässä. Ne maksoivat 50 senttiä. Valmistaja on Newey Goodman ltd Englannista. Sen ilmeisestikin osti Prym.

OLYMPUS DIGITAL CAMERANäprän osastolta bongasin myös hajustettua hyllypaperia Australiasta. Aamulla tuli sitten pyyhittyä pölyt ja järjestettyä kaappi kun laitoin paperit paikoilleen. Paketissa luvattiin kuusi arkkia ja niin monta siinä oli. Paperit maksoivat 2,50.

Kaikkea muutakin sitä tuli Kierrätyskeskuksesta poimittua mukaan mutta niistä lisää taas joskus toiste.

Lämpimiä talvipäähineitä

Tänä talvena ei ole kovin lämpöisiä päähineitä tarvittu. Kerran on tullut pidettyä tätä pari vuotta sitten valmistunutta villapipoa, jonka nyt vihdoin ja viimein jaksoin kuvata varapään ystävällisellä avustuksella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän pipon ohje löytyi Kotiteollisuus-lehden numerosta 1/1984. Lankoina oli sininen ja valkoinen Pirtin kehräämön villalanka ja harmaa kerä, joka on mummoni peruja, en tiedä tarkemmin mistä se on peräisin. Tämä on tosi lämmin. Ongelma on vain se, että jos on yhtään ihottumaa, ja vaikka ei olisikaan, niin pipo kutittaa otsaa ihan kauheasti.

Tänään kävin Kierrätyskeskuksessa kiertämässä ja löysin 2,5 eurolla turkishatun. Olen jo jonkin aikaa katsellut kirppareilla turkislakkeja sillä silmällä mutta ei ole aiemmin tullut vastaan sopivaa tai miellyttävää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lakissa on myös ulos käännettävä korvaläppäosio. Tässä hatussa on Sagafursin logo sisäpuolella. Valmistaja on kuitenkin Nortika Ilmajoelta. Stockmannin nettisivuilla (siellä myös parempi kuva) on joskus ollut vastaava myynnissä, näköjään miesten osastolla. Hinta 498 euroa, joten ihan reilu säästö.

Ei sillä että uutena turkiksia ostaisin. Olen kotoisin paikkakunnalta, jossa on paljon turkistarhoja ja ehkä siksi minulla on vähän ristiriitaiset tuntemukset turkistarhauksesta. Eihän se oikein ole, mutta se on kuitenkin myös monen ihmisen elinkeino. Noh, tästä aiheesta on varmasti kirjoitettu paremmin ja laajemmin jossai muualla. Mutta kuten sanoin, en ostaisi uutena turkiksia, mutta olemassa olevia tulisi säilyttää hyvin, muokata tarpeen mukaan ja käyttää kun siltä tuntuu.

Missä tilaisuudessa sitten turkislakkiani ajattelin käyttää? Perinteinen käyttötilaisuus karvalakeille ainakin minun lähipiirissäni on talvella olevat hautajaiset. Molemmilla vanhemmillani ja monella muullakin heidän sukupolvensa edustajalla on karvalakki, ja sen näkee päällä vain ja ainoastaan talvella hautajaisissa.

Ehkäpä jokin muu talvinen tilaisuus, jossa joutuu olemaan ulkona pitkään tarjoaa karvalakille tilaisuuden. Sitä odotellessa.

Ompelunukke

P1030354.jpgJoskus sitä tuntee itsensä niin yksinäiseksi. Onneksi minulla on näitä kavereita. Sain ainakin jonkinmoiseen pysyväislainaan ompelu/sovitusnuken. Tuli kansallispuvun takin hihoja laittaessa hankalaksi jatkuvasti kinua miestä laittamaan takki päälle ja pois ja päälle ja pois. Muistin sitten sukulaisella olevan sovitusnuken ja sainkin sen lainaan, tai omaksi, mutta minusta se on lainassa.

Tässä nukke nyt tosiaan esittelee kansallispuvun takkia. Nukke on nyt säädetty mahdollisimman hyvin vastaamaan mieheni mittoja, mikä on kyllä vähän hankalaa tämmöiselle naisvartaloiselle nukelle. Pääasia että takki voi jonkun hartioilla levähtää. Näin isolle takille on muutenkin parempi että se saa olla suorana kuin että se olisi nyyttinä pussissa. Henkarillakin se toki riippui odottamassa työpäivät ja yöt siinä vaiheessa kun olkasaumat sain ommeltua. Takki näyttääkin joltain kun se on jonkin oikean muodon päällä. Ei se olekaan vaan kauhean raskas möykky kangasta, sehän onkin ihan takin näköinen.

Erityistä huomiota voitte kiinnittää napinläpiin, joita olen tänäänkin sormenpäät verillä ommellut; nyt ne ovat valmiit. Vielä kymmenen nappia (vaikka takkia ei ole tarkoitus napittaa kiinni), helman siistiminen ja kaulus.

Nukkea on vähän hankala minusta säätää. Säätöpyörät ja mekanismi on kaikki muovia ja ajan kuluessa se mennee rikki, jos kovin paljon pitää muutoksia tehdä. Löysin ainakin yhdet ohjeet säätöjen tekemiseen, kuvassakin näyttää esiintyvän samanlainen nukke. Noissa ei kuitenkaan kerrota miten tuota vartalon pituutta säädetään. Paketissa ei ollut enää ohjeita sisällä.

Nyt minulla on siis styroksipäälle kaveriksi ylimääräinen vartalo. Se on niin iso tietenkin että sen on pakko jossain esillä sitten seisoskella koko ajan (kauhea tyrkky). Onneksi on näitä kansallispukuprojekteja jonossa niin voi sitten sovitella niitä. Ja nyt voin kuvata nuken päällä myös tänne omia vaatteita, ei tartte henkareilla roikotella. Housuja tälle torsolle ei kyllä saa ylle, kun sen ainoa jalka on tuossa keskellä.