Rörstrandin tarjoiluastiat

Kierrätyskeskuksesta viikko sitten löytyi myös tämä tarjoiluvatitrio.

P2180417.JPG

Nämä Rörstrandin tarjoiluvadit maksoivat 8, 12 ja 17 euroa. Nämä on tosi kauniit minusta. Kuva on siirtokuva lasituksen päällä, joten kovasti ei kannata tiskata. Lisäksi reunassa on kultaus, ei sekään kestä kovaa tiskausta. Herkän näköiset mutta kaiketi lujaa tekoa. Lasitekin on näissä hyvässä kunnossa, käytöstä jotain pieniä naarmuja vain.

Nimeä en näille löytänyt, mutta ne on valmistettu leiman perusteella 1950-luvulla. Isoin vati onkin aika iso ja painava. Vatien koot ovat noin (pituus x leveys leveimmästä kohdasta) 40 x 22 cm, 28 x 16 cm ja 21 x 31 cm.

Äiti maksoi nämä minulle synttärilahjaksi.

Joulukalenteri 14: Keittiön jouluverho

Joskus alkuvuodesta löysin kirpparilta tämmöisen kivan kankaan, en nyt muista oliko se Uff, Fida vai Kierrätyskeskus. Totesin, että siinä on keittiöön jouluverho. Marraskuun puolella revin kankaan kahtia ja ompelin päät toisiinsa kiinni, käänsin reunat ja tässä hän nyt on keittiön ikkunassa joulutunnelmaa tuomassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuviot tosin lähtivät kankaan puolivälissä toiseen suuntaan ja siksi osa palloista roikkuu ylösalaisin. Pöytäliinana ne roikkuisivat kaikki samaten päin. Asiaa ei kyllä välttämättä edes huomaa.

Tiskialtaan alaisen kaapin elämää

Tapahtui niinä päivinä, että HSY:ltä kävi käsky, että kaikki muovi olisi erikseen lajiteltava. Tämä muovin lajittelu oli ensimmäinen ja tapahtui Petri Kouvon ollessa jätehuollon toimialajohtajana. Tuli tarve saada enemmän roska-astioita.

Niin Kirppo selvitti, että on luvallista asentaa Asokodeilla jätevaunu itse, etsiskeli netissä hyvän vaihtoehdon ja meni K-Rautaan sen ostamaan. Tapahtui Kirpon jätevaunua asentaessa, että vesilukko oli tiellä. Kirppo käänsi vesilukon osoittamaan toiseen suuntaan, keitti kahvit ja nautiskeli voitostaan allaskaapin ahtaudesta. Kunnes vesilukko alkoi vuotaa.

Yhtäkkiä keittiössä kyykki LVI-asentaja ja LVI-asentaja sanoi Kirpolle: “Joo, laitetaan siihen uus.” Kun LVI-asentaja oli mennyt pois, Kirppo riensi keittiöön sovittamaan jätevaunua paikoilleen ja katso! Vaunu sopi. Kaikki oli juuri niinkuin Kirppo oli ajatellut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kyseessä on siis Stalan jätevaunu EKO-3SK kolmella jäteastialla. Lisäksi siihen kuuluu vihreä ongelmajäteastia, joka kuvassa roikku pahvilaatikon kyljessä (pahvilaatikko on metallinkeräysastia). Stala on suomalainen keittiö- yms. juttujen valmistaja, jonka tehdas on Lahdessa. Stala omistaa myös kolme italialaista arvoviulua, joista yksi on Sinfonia Lahden käytössä. Jätevaunu maksoi 89,90 mutta on se sen arvoinen.

Koska vesilukko tosiaan meni vaihtoon, meni vaihtoon myös anopin koriratkaisu, koska se ei enää sopinut paikoilleen. Tänään hain Granitista tuollaisen harmaan metallikorin, joka kiinnittyi nauloihin roikkumaan. Kori maksoi 9,90. Jos haluatte tutustua roskakaapin elämään ennen tätä uutta vesilukkoa ja lajitteluvaunua, se onnistuu Tilassa.

Sagaform Club shaker ja muuta Kierrätyskeskuksesta

Käsityömessuilta sai Kierrätyskeskuksen verkkokauppaan alekupongin (10 %) ja pitihän se sitten käyttää hyväksi. Selailin verkkokauppaa ja kaikenlaista vänkää kyllä tuli vastaan mutta päädyin ostamaan sitten Sagaformin cocktailravistimen. Olen etsiskellyt sellaista edullisesti jo jonkin aikaa ja tähän sitten päädyin kun tuli hyvä tilaisuus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravistimen hinnaksi siis tuli 13,50 ja valitsin ilmaisen noudon lähimmästä kierrätyskeskuksen myymälästä.  Tämän shakerin on suunnitellut Matz Borgström ja se on valmistettu Kiinassa. Kierrätyskeskus ilmoitti säästyneitten kiinteitten luonnonvarojen määräksi 4,44 kg, kun osti tämän käytettynä enkä uutta kaupasta. En ole vielä kokeillut tätä ollenkaan, koska olen paastonajan juomatta alkoholia.

Kierrätyskeskushan on siitä hauska paikka, että sieltä harvoin lähtee tyhjin käsin pois. Osaan jo välttää postikortteja, mutta näitä lasipurkkeja en.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hintalappuakaan en ole vielä jaksanut rapsuttaa irti eli 2,50 maksoi tämä.

Toinen oikea kunnon löytö oli valurautapataani sopiva kansi. Tämä ei ole se oikea kansi, mutta tämä oli sopivan kokoinen. Piti soittaa kotiin miehelle, että mittaa padan halkaisijan. Kansi sopii, ja nyt pääsen laittamaan lammaspataa ensi viikolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kansi maksoi 3,50 ja käsityöpiirissä naiset tunnistivat sen omasta padastaan. Joku Arabian keraaminen pata, toivottavasti se ei valurautapadan kanssa reagoi ikävästi. Mutta sen varsinaisen kannen metsästys jatkuu edelleen. Patani on siis vastaava kuin tässä postauksessa, pitäkäähän silmät auki kannen varalta!

Kovanaama-kattila

Uaah, vuosi loppuu enkä ole vielä esitellyt kaikkia ennen jouluakaan hankkimiani tavaroita ja eilen piti käydä ostamassa lisää. Tavoitteenani on ollut esitellä uudet tavarat blogissa mahdollisimman pian, mutta kun muutakin elämää on ja sitten tulee joku tämmöinen joulu, joka aiheuttaa tavaroiden vyöryn. En ehdi paneutua tavaroiden esittelyyn sillä pieteetillä jonka ne vaatisivat. Onneksi lahjaksi saaduista jutuista ei viitsikään ihan kaikkea selvitellä, esim. hintaa. Tulee paha mieli semmoisesta.

Mutta, tämä on vähän jatkoa joululahjoihin, koska saimme mieheni kanssa lahjaksi myös rahaa, joka annettiin saatteella ostaa kotiin jotain tarpeellista. Yksi kattiloista, virallisesti siis mieheni kattila, on kulunut ulkopohjastaan jo aika huomattavasti ja uusi kattila on ollut ajatuksissa jo jonkin aikaa. Eilen sitten kävin viemässä kenkiä suutariin ja samalla sitten ajattelin napata kattilankin.

Anttilaan siis, ja hyllystä mukaan Fiskarsin Kovanaama 4,5 litraa. Kattila maksoi 71,95 euroa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valintaperuste tälle oli lähinnä se, että halusin ostaa samanlaisen kattilan kuin se vanhakin oli. Edellinen ei tainnut olla Kovanaama, mutta monta vuotta se on kyllä kestänyt. Hyvä juttu on toki myös se, että kattila on valmistettu Suomessa Sorsakoskella ja siinä on käytetty kierrätysmateriaaleja. Uskon myös kattilan energiatehokkuuteen, sillä kattila kuumeni mukavasti pelkästään sillä, että tiskasin sen lämpimällä vedellä. Varsinaista käyttöä ei siis vielä ole ehtinyt olla mutta tänään varmasti jo kattila joutuu kokeeseen.

Kovanaamat on suunniteltu “kovaan käyttöön”. En tiedä onko meidän arkikäyttömme mitenkään erityisen kovaa käyttöä. Edellistä kattilaa käytettiin pääasiassa pastan keittämiseen, koska se oli mukavan kokoinen siihen hommaan. Tämä uusi kattila jatkanee samoissa tehtävissä – ja pastaa tulee syötyä siis paljon. Perunoita emme keitä koskaan ja riisiä joskus.

Fiskarsiin on tutustuttu jo saksien yhteydessä. Kovanaama oli aiemmin Hackmanin brändi, mutta nyt siis Fiskarsin. Yritin saada tästä Wikipedian artikkelista selkoa, että mitä Hackmanille oikein tapahtui, mutta en ihan ymmärtänyt. Ostettiin ja myyntiin osia sinne ja tänne ja Hackman osti Arabian ja Rörstandin ja kaikki ja sitten siitä tulikin Iittala ja Hackman myytiin Italiaan ja Hollantiin. Täh? Brändien ja yritysten maailma on mutkikas.

Joululahjat 4: Astiat

Nyt pitäisi olla viimeinen joululahjapostaus, ellei niitä lahjoja jostain paljastu vielä lisää.

Äiti muisti myös astioilla.

Isommasta paketista paljastui Juhlahetki-piirakkavuoka. Minulla on näistä muumiastioista jo kannu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuoan halkaisija on 26 cm ja valmistaja on tietenkin Arabia. Thaimaassa nämäkin kai tehdään niinkuin ne mukitkin nykyään, kuka tietää.

Toinen muumiaiheinen oli tämä pannunalunen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valmistaja on keuruulainen Veico. Materiaalina on lämpökäsitelty koivu. Pikku-Myy on kyllä ikuinen suosikkini mutta en tiedä olenko niin innostunut kaikesta Muumi-aiheisesta sisustustavarasta. Pannunalusiakaan en oikeastaan käytä, ruoka odottaa hellalla tai sitten mikrotetaan jääkaapista sen verran kuin otetaan.

Viimeinen astia on Myrna-tuikkukippo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äiti oli unohtanut tämän pohjaan hintalapun, joten tiedän että se maksoi 40 euroa. Perin mummoni Myrna-astiaston ja äiti ostelee lisää osia siihen tasaisin väliajoin. En koskaan polta mitään kynttilöitä, en ymmärrä niitten pointtia. Pitäisi olla hämärää, että niistä olisi jotain iloa ja sitten ei voi tehdä mitään kun on liian hämärää. Lisäksi niitä kynttilöitä pitää koko ajan vahtia. Tässä ei tietenkään tohdi mitään tuikkua polttaa, koska koko ajan pelottaa että kippo poksahtaa rikki. Tämä on kyllä todella priimassa kunnossa ja näyttää ihan uudelta, vaikkei Myrnaa ole enää valmistettu muutamaan vuoteen.

Äidin loputkin tuliaiset

Vierailullaan äiti toi tuliaisen Englannista ja jostain muuten vaan. Molemmat ostokset olivat kirpputorilöytöjä.

Ensimmäiseksi lasinen sitruspuserrin Englannista. Äiti kertoi, että mummollani on ollut tämmöinen kun olen ollut pieni ja olen ihaillut sitä valtavasti. Itse en muista kyseistä sitruspuserrinta ollenkaan tai semmoisen ihailua. Kuulemma se meni joskus ajat sitten rikki. Mielestäni näen tämmöisen nyt ensimmäistä kertaa. Mutta se on niin upea!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä on kyllä mahtavimpia asioita hetkeen. En tiedä pystyykö tätä edes valokuvaamaan mitenkään fiksusti, ainakaan minun taidoilla. Toivottavasti kuvasta saa selvän.

Pusertimelle mahtuu juuri yhden puolikkaan sitruunan mehu. Puserrin on myös helppo puhdistaa.

Toinen on tämmöinen pieni lautanen.

Kuvassa on “OTK:n alue Helsingissä 1875”. Finnasta löytyy alkuperäinen kuva. Samaa sarjaa on tehty myös tämmöinen pyöreä purkki. Lautasen on valmistanut Arabia ja kuva on siis ihan yksinkertainen siirtokuva. Olen itsekin pienenä jossain lasten taidekurssilla tms. saanut kokeilla siirtokuvan laittamista posliiniin. Pohjassa on Arabian leima, joka on ollut käytössä vuosina 1964 – 1971. OTK on siis Osuustukkukauppa. Tällaistakin siis teki osuuskauppaväki 😉

En tiedä oikein mitä tällä lautasella tekisi. Nyt se vain on keittiön pöydällä. HRVDE:ssä nähtiin äitin kanssa kyllä toinenkin tämmöinen, mutta tämä siis ei ole sieltä vaan jostain muualta kirpparilta kai.