Helppoa muisteltavaa

Helmikuussa julkaistiin Hippo Taatilan YUP-historiikki Helppoa muisteltavaa. Tilasin sen Levykauppa Äxästä ennakkoon ja luin aika nopsaan mutta unohtui nämä päivittämiset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tilasin samassa paketissa t-paidan ja koska olin nopea ennakkotilaaja, niin sain vielä lyriikkaa paperilla, jes!

Jos ensiksi kertoisin vaikka siitä lukukokemuksesta. Kirja oli mukava paketti, selkeästi yhtyeen fanin toisille faneille kirjottama. Eniten lukemista häiritsivät lyöntivirheet, joita oli sen verran usein mutta kuitenkin niin harvoin että ärsyttävästi jää kyttäämään milloin se seuraava tulee. Paperi tuntui vähän ohuelta mutta ei kuitenkaan repeillyt. Tykkäsin kyllä kirjasta, kiitokset suuresta työstä kirjoittajalle.

Kirjan on kustantanut Like ja se on painettu Otavan kirjapainossa Suomessa, positiivista.

T-paidasta on tullut hyvin rakas. Aikaisemman YUP-paidan käytin aika lailla loppuun ja onkin mukavaa, että nyt on taas ihan uusi paita. Tässä on Ville  Pirisen hieno kuva. Itse paita on ommeltu näköjään jossain Bangladeshin perukoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Se on nyt tässä kuvassa vähän ryttyinen ja kissankarvainen. En koskaan muista ottaa tästä kuvaa, kun se tulee pesusta + haluan laittaa sen heti päälle kun se on niin hieno.

Lopuksi sitten tosiaan lyriikkaa, eli vedos laulutekstioriginaalista.

P6200592.JPG

Tässä on siis toinenkin sivu tuolla, ne on nidottu kiinni toisiinsa. En ole niitä nyt irrottanut tai mitään, en ihan vielä tiedä, että laittaisinko tämän johonkin kehyksiin vain miten, joten se on nyt vain kirjan välissä säilössä.

Koko paketti maksoi 47.95 euroa + postikulut. Ei kaduta ja kannatti olla nopea.

Advertisements

Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja 2

Olin lauantaina Kanneltalossa työväenopiston kurssilla. Samassa talossa on myös Kannelmäen kirjasto ja siinä ruokatauolta palatessa vilkaisin mitä vaihtohyllyssä on. Ja mitä löysinkään! Toisen osan Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja, en edes tiennyt että tätä on toinenkin osa. Ensimmäisen osan löysin myös kirjaston vaihtohyllystä lokakuussa 2015. Nyt olen sen jo lukenut ja siinä on kyllä tosi hyviä novelleja, mutta ei oikein mitään yllättäviä valintoja.

Tämä minun toinen osani on toista painosta ja painettu vuonna 1970. Alkusanoista selviää, että Aulis Ojajärvi kuoli ennen kuin tämä kokoelma ehdittiin edes kunnolla aloittaa. Hän oli ehtinyt vain jättää kustantajalle valitut tekstit, mutta kaikkia ei oltu vielä käännettykään kun hän menehtyi. Toimitustyön on saattanut loppuun Aino Ojajärvi. Tässä kokoelmassa esitellään modernisteja, eikä niinkään novelleja eri aikakausilta. Novellit ovat järjestyksessä kirjailijan syntymävuoden mukaan. Tämä kokoelma saattaa olla jopa kiinnostavampi kuin se ensimmäinen.

P2050408.JPG

Vintage-neuleet ja Ne ihanat neuleet

Käsityömessuilta ostin kirjakaupan pöydästä viidellä eurolla Vintage-neuleet nimisen kirjan. Kirjan ovat kirjoittaneet Madeline Weston ja Rita Taylor. Sen on suomentanut Tuija Sulisalo. Neuleohjeet ovat pääasiassa paitoja ja jakkuja, lisäksi on pari huivia, baskeri, kämmekkäät ja pitkät pitkät sukat. Ohjeet on nimetty filmitähtien mukaan, yhteensä ohjeita on 24. Pääasiassa ohjeet ovat yksivärisiä ja niissä on pitsineuletta tai muuta vastaavaa kuviota. Tämä kirja on tarkoitettu ainakin perusasiat osaavalle neulojalle. Lopussa on kyllä pari sivua kertausta tekniikoista ja ohjeita viimeistelyyn, eli miten palat ommellaan toisiinsa kiinni. Kirjan on kustantanut Tammi ja se on julkaistu vuonna 2014. Kirja on painettu Kiinassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ne ihanat neuleet on Lise-Lotte Lystrupin kirja vuodelta 2008. En enää muista mitä tästä maksoin, mutta olen varmaan ostanut sen alennusmyynnistä. Kirjan on suomentanut Mirja Muurinen. Tässä kirjassa on 21 ohjetta ja näistäkin suurin osa on paitoja ja takkeja. Tässäkin kirjassa on siis vintage-tyylisiä ohjeita, ja ne on merkattu aina jollekin tietylle vuodelle. Ohjeet on luokiteltu vaikeuden mukaan kerämerkinnöillä yhdestä kolmeen. Olen tehnyt tämän kirjan ohjeista kaksi, mutta toisen hävittänyt, koska käyttämäni lanka olikin ällöä, ja toisen olen purkanut pariin kolmeen kertaan ja sitten vaan luovuttanut, kun ei se ollut hyvä. Ehkä minä sen vielä kerran teen uudestaan jostain ihan toisesta langasta. Tämän kirjan on kustantanut Multikustannus ja tämäkin on painettu Kiinassa.

Vintageneuleet kirjassa annetaan ohjeet vain koossa S, M ja L kun Ne ihanat neuleet -kirjassa on kuusi eri kokoa. Rinnanympäryshän näissä ensimmäisenä mitataan ja sitten mietitään muita kokoja. Osaava ihminen osaa myös muokata ohjetta sitten omien mittojen mukaan sopivaksi.

Nykysuomen sanakirja 1 – 8

Olen kesän mittaan hankkinut taas ihan älyttömästi kirjoja. Kirjakaupasta, kirpparilta, ilmaishyllystä, kirjaston poistomyynnistä, fb-ryhmistä. Eräässä ammatillisessa ryhmässä eräs työpaikassa lopettava ammattilainen kertoi antavansa pois sanakirjoja. Minä halusin ehdottomasti kaikki nykäset (Nykysuomen sanakirjan lempinimi). Meillä on ollut nämä kotona kun olin pieni mutta sisko vei ne mennessään. Nyt minulla on omat.

Kielikellossa on ollut artikkeli Nykästen synnystä vuonna 1978. Sanakirjan ilmestymisestä on siis tosiaan aikaa eikä se esittele nykyistä nykysuomea vaan nykysuomea 1900-luvun alussa. Kotuksen nettisivuilla voi perehtyä siihen, miten sanakirjoja tehdään ja mitä on nykysuomi. Wikipediasta selviää, että vielä 2002 on julkaistu painos tästä samasta Nykäsestä, jota ei siis ole 60-luvun jälkeen päivitetty.

Sanakirja-asioissa muuten ärsytti suunnattomasti kun kirjaston vaihtohyllyssä oli kaksi osaa kolmesta Kielitoimiston sanakirjaa, eli siitä oikeasti nykyaikaisimmasta. Kuka ottaa vaan yhden osan sanakirjaa?! Koska se yksi osa puuttui jätin kaksi muutakin ottamatta.

Mutta takaisin Nykäsiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näissä on minusta erittäin miellyttävä ulkoasu. Perfektionistia tietenkin häiritsee, että tuo 7. osa on epähuomiossa saanut erivärisen sinisen ja ylimääräisen hopeanauhan. Muistaakseni tämä sama vika oli kotonakin olleessa sarjassa, joten kyse ei ole jostain eri painoksesta tms. Tai mistä sen tietää, se kuitenkin häiritsee minua vähän. Näiden kirjojen kannet ovat hyvin miehiset. Jos James Bondin repertuaariin kuuluisi sanakirjasarja, niin se olisi varmasti tällainen. Tai olisi ollut niissä vanhoissa Bond-elokuvissa. Nämä kirjat myös haisevat ihan jollekin miesten hajuvedelle. Paperi on ohutta ja kiiltävää, fontti näyttää kirjotuskonefontilta. Kuten kuvasta voitte tutkia, osat 1 – 3 on ns. tavallista sanakirjaa. 4 on vierasperäisten sanojen sanakirja, 5 jonkinlainen jämäkeräys kaikkea muuta outoa. 6 ja 8 ovat etymologisia sanakirjoja ja 7 synonyymisanakirja. Toimitusväkeä on tietenkin suuri joukko ja joka kirjassa vähän eri. Jos nyt jaksaisin olla perusteellinen niin kävisin ne läpi mutta en nyt jaksa. Suomen kielen proffia, maistereita, jne. Mainittakoon kuitenkin päätoimittaja Matti Sadeniemi.

Jotta pääsette paremmin sanakirjan tunnelmaan mukaan, tässä pari näytettä:

karisma s. usk. armolahja (1), henkilahja
kränätä v. ark. haastaa riitaa, rähistä. Mitä te turhaa k:ätte mitättömästä asiasta, sanoi vaari TOPPILA

Tässä on siis esimerkeissä käytetty todella paljon kirjallisuusviittauksia, ne on tosi kivoja. Niiden kautta tulee minusta esiin sanakirjan tekijöiden persoonallisuus. Esim. sanan kuppi-kohdalla on lainattu Aleksis Kiveä: “Kuv. Panna lusikkansa jhk k:piin [tav:mmin soppaan] ‘sekaantua, puuttua jhk (sotkuiseen, ikävään) asiaan’. – – se keitto on k:issanne kerran vielä, te kirotut! KIVI.” Mutta kuten tuosta karismasta näkyy, on aika vähän mennyt jo ohi näistä sanoista.

Varsinaisesti en nyt työssä hirveästi ole näitä tarvinnut eikä huvikseenkaan ole tullut selailtua. Mutta ehkä vielä. Ja jos nyt kovasti jäi vaivaamaan että mistähän minä nämä oikein sain, niin tässä vinkki, on sittemmin muutettu yksityisiksi yrityksiksi tämäkin:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Sienestyskamaa

Minä päätin alkaa sienestämään. Lapsena olen mummon kanssa käynyt sienessä joskus ja sienet on ollu aina kivempia poimittavia kuin jotkut marjat. Lapsuuden sienireissuilta on tosin syötävistä sienistä muistiin jäänyt vain punainen hapero, mutta silläkin pääsee jo pitkälle. Pariin otteeseen kävin sienessä kirjaston kirjan kanssa, mukana oli myös kangaskassi sienille ja joku vaan puukko. No puukko ärsytti heti, kun sieniä ei voinut putsata metsässä kunnolla. Kirja oli kyllä hyvä, mutta aina se vähän jännittää kirjaston kirjan kanssa juosta pitkin metsiä, ja vielä vähän tahmaisten ja multaisten sienien kanssa. Siispä oma kirja oli ensimmäinen sieniostos.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomalaisessa kirjakaupassa päädyin lopulta tähän Jarkko Korhosen sienioppaaseen. Aika samanlaisiahan ne sienikirjat lopulta on. Pari kertaa olen tämän kanssa ollut metsässä ja toisaalta on vähän semmoinen olo, että oisko sittenkin pitänyt ottaa joku toinen kirja. Ei tässä ole sinänsä mitään vikaa, minä en vaan yleensä tunnista löytämiäni sieniä tästä kirjasta. Eniten ärsyttää tatit, koska helposti saan selville että ok, tämä mysteerisieni on tatti, mutta sitten se ei sovi olemaan mikään ainakaan tämän kirjan tateista ja sitten se pitää jättää metsään ja koko ajan vaivaa, että entä jos se oliki joku herkkutatti. Onneksi tatit on yleensä niin madonsyömiä, että ne voi silläkin perusteella jättää metsään. Ehkä vika on vain minussa, koska kuvat on hyvät ja isot, kuvaukset on ihan perus. Ehkä löydän vain sieniä, joita ei tässä kirjassa ole.

Kirjan on siis kirjoittanut Jarkko Korhonen, biologi ja sienituntija. Luontoportissa hän vastailee ainakin siis sienikysymyksiin. Ja on muuten tosi oudoista sienistä ihmiset laittaneet kuvia, kannattaa tutustua. Kirjan on kustantanut Readme.fi, joka on osa Bonnieria. Kirja on painettu Porvoossa ja tämä minun on 2. uudistettu painos vuodelta 2016. Varsin tuore tapaus siis. Kirja maksoi Suomalaisessa kirjakaupassa 9,95 euroa.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Design Marketista ostin sitten sienikorin. Tai oikeastaan tämä kori pääsi käsityökoriksi ja vanha kori siirrettiin uusiin tehtäviin sienikoriksi. Kyseessä on siis Versodesignin pärekori. Tämä yksilö on tyyppiä kauppakori, ja kuten näkyy siinä on mustat nahkakahvat. Design Marketilla hinnasta sai muistaakseni parikymppiä pois eli 50 euroa oli hän. Sienikorimallia ei marketissa enää ollut tarjolla mutta tämäkin on hyvä. Ja eihän tämä sitten sienikoriksi edes päätynyt, vaan käsityökoriksi. Tämä on kaunis tavara, pidän siitä kovasti. Harmi, ettei Verson sivuilta löydy tietoa siitä, että mistä koivu on peräisin ja missä nämä valmistetaan. Täällä Helsingissäkö? Jossain ulkomailla? Oli miten oli, semmonen nyt on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeksi sitten ostin sieniveitsen. Tämän ostin samalla kertaa, kun päätin lyödä viimeisen niitin hurahtamiseen ja hain Motonetistä sienikuivurin. Päätin tosin nimittää sitä kiivikuivuriksi, jottei sienet mene minua piiloon (toimi hyvin, kun menin kiiviin, löysin suppilovahveroita mutta en yhtään kiiviä). Samalla reissulla otin siis Marttiinin sieniveitsen (halvempaa Fiskarsia ei ollut meidän lähi-Motonetissä). Ei ole ollut valittamista, mutta en minä sitä olekaan vielä ehtinyt käyttää kuin kerran. Sieniveitsi maksoi 18,90 ja kuivuri 34,90. Kuivuria en ole vielä käyttänyt ollenkaan, olen laittanut sienet heti ruuaksi.

Marttiinin puukko minulla onkin, ja siellä on lisää juttua Marttiinista. Tätä veistä ei ilmeisesti ole tehty Suomessa, koska pakkaukseen oli laitettu alkuperäisen paperin päälle semmoinen, jossa ei made in Finlandia tms. lukenutkaan.

 

Nyt on siis kaikkea sienestämiseen ja sienien säilömiseen tarvittavaa, puuttuu vain aika lähteä sieneen. Mistähän sitä saisi ostettua? Haluaisin myös huomauttaa, että vielä olemme molemmat hengissä, vaikka olemme syöneet luonnosta poimittuja sieniä ilman tämän suurempaa asiantuntemusta. Yhdet sienet olikin pahan makusia ja ne laitoin pois.

Lopuksi vielä iloksenne musiikkia. Olette ehkä tutustuneet Antero Raimo & Ovet -yhtyeen kappaleeseen Mustikanpoiminta (kuunnelkaa jos ette ole), mutta myös sienistä on olemassa varsin opettavainen laulu. Nimittäin Kuha.n Opi tuntemaan sienet. Kas tässä.

Das Knopfbuch

Sain tämän pienen nappikirjan Swap-botista joskus ajat sitten. Tämä on hauska pikku kirja, jossa on kuvia vanhoista napeista, vähän jotain infoa ja nappiaiheisia sitaatteja. Kirjan on kirjoittanut Diana Epstein ja napit ovat hänen kokoelmastaan. Diana Esptein on kuollut jo vuonna 1998. Täältä voitte lukea muistokirjoituksen. Hän oli varsin intohimoinen nappikauppias ja -keräilijä. Kirjassa onkin kuvia todella ihanista napeista.

Tämä kirja on kuitenkin saksankielinen laitos. Saksaksi sen on toimittanut Bettina Gratzki. Kirjan on kustantanut arsEdition ja kirja on painettu Kiinassa. Saksankielinen kirja on julkaistu 2001 ja alkuperäinen englanninkielinen vuonna 1996.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirja on todella pikkuinen, kannen mitat ovat 7 x 8,5 cm. Sivuja on kuitenkin yli 120. Kirjan alareunaan on jossain vaiheessa tullut joku mustetahra mutta se ei onneksi ole levinnyt sivuille. Kirja pääsee tänään uuteen kotiin lahjana. Nippelitietoa tarvitaan aina.

Pihakirppislöytöjä

Herttoniemen pihakirppispäivästä tein monta hyvää löytöä. Noin puolet itselle ja puolet miehelleni. Tässä nämä itselleni tehdyt löydöt nyt esittäytyvät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEka itselleni ostamani asia oli kirja; Kurt Vonnegutin Teurastamo 5. Se maksoi 50 senttiä. Tämä painos on Tammen kustantama ja kuuluu Kurki-sarjaan. Tämä on kolmas painos ja se on ilmestynyt vuonna 1978 ja painettu Helsingissä. Kirjan on suomentanut Juhani Jaskari.

Olen lukenut tämän kerran aikaisemmin, lainasin sen kirjastosta pari vuotta sitten kesällä. Tykkäsin siitä tosi paljon. Tämä kirja ansaitsee vielä monta lukukertaa avautuakseen kunnolla.

Kirjan takakannessa on hintalappu Centrumista ja hinta on 23.00, varmaankin markkaa. Kaiken kaikkiaan tämä pehmeäkantinen pikku kirja on tosi hyvässä kunnossa.

 

Toinen ostos itselleni oli pussillinen lankaa, maksoin niistä neljä euroa. Pussissa oli yhteensä noin 700 grammaa lankaa, pääasiassa valkoista mutta myös yksi ruskea kerä. Kaikki valkoinen ei minusta ole samaa lankaa, mutta suurin osa on Sandness Garnin Triplexiä, jota ei ilmeisesti valmisteta enää. Lanka on 100 % villaa. Sandness Garn on norjalainen yritys, ja se on yksi Norjan vanhimmista villalankatehtaista, perustettu 1888. Omistajat ovat välillä vaihtuneet, mutta nyt joku paikallinen omistaa 90 % osakkeista. Yhtiön About us -sivu on hyvin informatiivinen.

 

Viimeiseksi ostokseksi itselle jäi sitten tämä valkoinen alushame. Myyjän mukaan se on OLYMPUS DIGITAL CAMERA1900-luvun alusta. Ainakin siinä on jotain ikitahroja, jotka eivät lähteneet pesussa. Hame maksoi 2 euroa.

Hameella ei ollut vyötärökaitaletta ja aika kapealle neidolle se onkin tarkoitettu. Ompelin vyötärölle kujan, johon pujottelin kuminauhan. Halkion ansiosta hame sopii nyt vähän paksummallekin vyötärölle. Suunnittelen tästä alushametta kansallispuvulle.

Varsinaisesti pitsejä niissä kansallispukujen alushameissa ei saisi olla mutta alushameiden kanssa ei ole niin tarkkaa, koska kukaan ei niitä näe. Tärkeintä on, että hameen saa leveälle, jotta lanteet näyttää synnytyksenkestäviltä.

Helman pitsi on kyllä kaunista, minusta se on kyllä jotain tehdaspitsiä. Luulisin ainakin tehdaspitsiksi, en ole niin suuri asiantuntija.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA