Hämä-hämä-häkkejä

Minut tuntevat ihmiset tietävät, että olen sillä tavalla erilainen, että tykkään hämähäkeistä. Minusta niissä ei ole mitään pelättävää, ne eivät ole ällöttäviä, eikä Suomessa luonnossa elävät edes vaarallisia (vesihämähäkin purema vastaa ampiaisen pistoa ja Luonnontieteellisessä museossa elävä ruskohämähäkki voi aiheuttaa paikallisen kuolion).

Mutta siis, hämähäkki-ihailun vuoksi olen saanut haltuuni kaikenlaista hämähäkkiaiheista tavaraa. Osa on itse askarreltua ja ostettua, mutta valtaosa on lahjatavaraa. Yritin nyt muistella ja haalia tähän päivitykseen kaikki hämähäkit varastoistani. Ehkä jotain unohtui mutta ei pidä pahastua jos sitä sinun antamaasi lahjaa ei nyt sitten näy, en vaan voi muistaa kaikkea!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAYritän edetä jokseenkin kronologisesti. Hämähäkki-innostus oli suurimmillaan yläasteella, kun olin todella synkkä gootti. Vuodenvaihteessa 2003-2004 sain lahjaksi ystävältäni tämän hänen maalaamansa taulun. Se on tällä hetkellä keittiössä.

Samoihin aikoihin sain toiselta ystävältä lahjaksi nämä kolme muovista hämähäkkiä ja äidiltä tuliaisiksi Riikasta(?) puisen koottavan hämähäkin. Tässä hekin aidossa elinympäristössään, eli pölyttymässä hyllyllä. Puisen hämähäkin yksi pedipalppi oli pitkään hukassa mutta se löytyi sitten onneksi jostain muuttolaatikon pohjalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

pantaLukiossa olin kansalaisopistossa hopeakorukurssilla, jossa taiteilin hopealangoista rintaneulan, vuosi lienee siis ollut 2005 tai 2006? Tässä kuvassa koru on kiinni samettinauhasta tehdyssä kaulapannassa.

Mutta en minä aina ole hämähäkkien kanssa niin kuolemanvakava. Söpötkin hämähäkit on kivoja. Siis esimerkiksi myös lukioaikana Citymarketista(?) ostamani hämähäkkiaamutossut.

IM000483.JPG

Käytän näitä lähinnä talvella, kun laitan parvekkeelle vaatteita kuivamaan.

Näiden jälkeen hämähäkkihankinnat olivat pidemmän aikaa tauolla ja gootteilukin jäi vähän vähemmälle. Swap-botin myötä olen kuitenkin saanut joitain hämähäkkiaiheisia asioita, kuten tällaisen kirjanmerkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä oli tupsukin tuossa reiässä kiinni, mutta tupsu meni rikki ja otin sen sitten pois.

Osa OLYMPUS DIGITAL CAMERASwap-botin sadosta on paljon vaatimattomampaa ja se on ollut enemmänkin matskuna johonkin muuhun. Tässä pää yrittää kovasti esittää, että hiuskoristetta voi käyttää, vaikka ei olisikaan hiuksia.

 

Olen kyllä varmaan kaikki osat saanut Swab-potista, eli verkon, sulkapohjan ja strassin. Alla oleva klipsi on tosin omista varastoista. Ihan omin pikku kätösin olen nämä sitten liimannnut yhteen.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äiti on kovasti yrittänyt tätäkin innostusta ymmärtää, ja tuon puuhämähäkin lisäksi sain eräs joulu lahjaksi punaisen Iittalan Kivi-lyhdyn, johon yli ympätty mahdollisesti Partyliten Halloween-teemainen koriste, eli metallinen lyhdyn ympärille laitettava hämähäkinverkko. Minä en polta tuikkuja. Ja se metallihökötys oli outo. Mutta hämähäkkimagneetit on söpöt. Näitä on siis kaksi jääkaapin ovessa ihmettelemässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEn muista enää kumman Klaus Haapaniemen hämähäkin ostin eka, mutta koska tuohon toiseen on kivempi päättää, niin esitellään eka vielä yksi työhuoneen hämis.

Tämä pallomaha on Design Forumi Showroomin kaupasta, ja se maksoi kai jotain 12 euroa. Olen sen siis itse ostanut. Toisellakin puolella on tuommoinen pyöreäksi avattava pallura, mutta koska tämä roikkuu tuolla seinää vasten, niin se on kiinni.

 

Toinen Haapaniemen hämis on tämä tyyny. Tilasin sen Haapaniemen kaupasta itselleni valmistujaislahjaksi. Sain paljon lahjaksi rahaa (varmaan mukana siis valmistujaisrahoja ja joululahjarahoja?) , ja makuutin sitä rahaa tilillä puolisen vuotta ennen kuin keksin mitään kivaa. 2015 sitten ostin ampiaispeiton ja hämähäkkityynyn, koska en osannut päättää että kumman haluan.

10847197_10203196053333450_8593481800254226042_o

Ainakin nyt tämä tyyny on Haapaniemen kaupassa ilman sisätyynyä 65 puntaa eli noin 77 euroa. Peittoa ei enää ole myynnissä, mutta se oli kyllä kallis, muuta en muista.

Tässä nyt siis ainakin suurin osa minun hämähäkeistäni. Kompensoikoon nämä kaikki sitä, että en ole taas pitkään aikaan jaksanut päivittää.

 

Advertisements

Rörstrandin tarjoiluastiat

Kierrätyskeskuksesta viikko sitten löytyi myös tämä tarjoiluvatitrio.

P2180417.JPG

Nämä Rörstrandin tarjoiluvadit maksoivat 8, 12 ja 17 euroa. Nämä on tosi kauniit minusta. Kuva on siirtokuva lasituksen päällä, joten kovasti ei kannata tiskata. Lisäksi reunassa on kultaus, ei sekään kestä kovaa tiskausta. Herkän näköiset mutta kaiketi lujaa tekoa. Lasitekin on näissä hyvässä kunnossa, käytöstä jotain pieniä naarmuja vain.

Nimeä en näille löytänyt, mutta ne on valmistettu leiman perusteella 1950-luvulla. Isoin vati onkin aika iso ja painava. Vatien koot ovat noin (pituus x leveys leveimmästä kohdasta) 40 x 22 cm, 28 x 16 cm ja 21 x 31 cm.

Äiti maksoi nämä minulle synttärilahjaksi.

Ompelunukke

P1030354.jpgJoskus sitä tuntee itsensä niin yksinäiseksi. Onneksi minulla on näitä kavereita. Sain ainakin jonkinmoiseen pysyväislainaan ompelu/sovitusnuken. Tuli kansallispuvun takin hihoja laittaessa hankalaksi jatkuvasti kinua miestä laittamaan takki päälle ja pois ja päälle ja pois. Muistin sitten sukulaisella olevan sovitusnuken ja sainkin sen lainaan, tai omaksi, mutta minusta se on lainassa.

Tässä nukke nyt tosiaan esittelee kansallispuvun takkia. Nukke on nyt säädetty mahdollisimman hyvin vastaamaan mieheni mittoja, mikä on kyllä vähän hankalaa tämmöiselle naisvartaloiselle nukelle. Pääasia että takki voi jonkun hartioilla levähtää. Näin isolle takille on muutenkin parempi että se saa olla suorana kuin että se olisi nyyttinä pussissa. Henkarillakin se toki riippui odottamassa työpäivät ja yöt siinä vaiheessa kun olkasaumat sain ommeltua. Takki näyttääkin joltain kun se on jonkin oikean muodon päällä. Ei se olekaan vaan kauhean raskas möykky kangasta, sehän onkin ihan takin näköinen.

Erityistä huomiota voitte kiinnittää napinläpiin, joita olen tänäänkin sormenpäät verillä ommellut; nyt ne ovat valmiit. Vielä kymmenen nappia (vaikka takkia ei ole tarkoitus napittaa kiinni), helman siistiminen ja kaulus.

Nukkea on vähän hankala minusta säätää. Säätöpyörät ja mekanismi on kaikki muovia ja ajan kuluessa se mennee rikki, jos kovin paljon pitää muutoksia tehdä. Löysin ainakin yhdet ohjeet säätöjen tekemiseen, kuvassakin näyttää esiintyvän samanlainen nukke. Noissa ei kuitenkaan kerrota miten tuota vartalon pituutta säädetään. Paketissa ei ollut enää ohjeita sisällä.

Nyt minulla on siis styroksipäälle kaveriksi ylimääräinen vartalo. Se on niin iso tietenkin että sen on pakko jossain esillä sitten seisoskella koko ajan (kauhea tyrkky). Onneksi on näitä kansallispukuprojekteja jonossa niin voi sitten sovitella niitä. Ja nyt voin kuvata nuken päällä myös tänne omia vaatteita, ei tartte henkareilla roikotella. Housuja tälle torsolle ei kyllä saa ylle, kun sen ainoa jalka on tuossa keskellä.

Joulukalenteri 6: Usko, toivo, rakkaus -valot

Tähän mennessä ainoat käyttämäni jouluvalot ovat nämä äidiltä joululahjaksi saadut usko, toivo, rakkaus -valot. Siskoillani on myös tämmöiset.

DSCF5324.JPG

Äidillä on ollut muoviset vastaavat jo monta vuotta. Hän on aina pitänyt näistä. Usko, toivo, rakkaus tai tro, hopp och kärlek ovat peräisin Pietarsaaresta. Pietarsaaressa on ollut UTR-valot jo yli sata vuotta. Mahdollisesti pidempääkin, tosin silloin vain usko ja toivo, koska ilmeisesti sydämen muotoista valoa ei saatu aikaiseksi, oli vain risti ja ankkuri. Historiaan voitte tutustua tarkemmin tässä oivassa ruotsinkielisessä artikkelissa.

Nämä puusta ja silkkipaperista valmistetut valot on tehnyt Kimtuote Pietarsaaressa. Silkkipaperin takia näitä pitää käsitellä todella varovasti. Pietarsaari on merenkulkukaupunki ja ilmeisesti siksi nämä yleistyivät siellä. Nykyisin nämä symbolit ovat myös Pietarsaaren logossa. Eiliseltä tuttu sydän symboloi siis rakkautta, risti uskoa ja ankkuri toivoa.

Helsingissä näitä ei oikeastaan näe. Pietarsaaressa ja ympäryskunnissa sen sijaan näitä on joka talossa ja joissain useammatkin. Hämmennyin suuresti kun joskus lenkillä huomasin että naapurillakin täällä ihan parin talon päässä on nämä!

Nämä ovat ainoat jouluvalot joista pidän ja joita suostun käyttämään. Muuten jouluvalot lähinnä ärsyttää, varsinkin välkkyvät ja värikkäät, yh.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Joulukalenteri 5: Huopasydämet

Lapsuuden kodissa meillä on kaikilla lapsilla on siis ne joulusukat ja minun sukkani saa siellä vielä pysyäkin. Äiti antoi pari vuotta sitten lahjaksi tarvikepaketit tällaisiin yksinkertaisiin huopasydämiin ajatuksilla, että minä voin sitten täällä Helsingissä täyttää ne samoin kuin joulusukat kotona.

PB050315.JPG

Tarvikepaketissa oli kaikki osat leikattu valmiiksi. Ne piti vain ommella toisiinsa kiinni ja kirjoa kuviot. En ole vielä varsinaisesti käyttänyt näitä mihinkään, ovatkohan olleet edes esilläkään missään. Ehkä tänä jouluna tonttu käy kuin käykin laittamassa huopasydämiin jotakin.

Nämä huopasydämet ammentavat monille tutuista paperisydämistä. Strömsössä, tai ilmeisesti Norjassa, nämäkin hommat osataan. Strömsön mukaan paperisydämet ovat lähtöisin Tanskasta ja Wikipediassakin kerrotaan H.C. Andersenin koristeista, mutta on kuitenkin hämärän peitossa, että kuka ne on keksinyt. Mutta miksiköhän sydän on joulukoriste? Rakkauden symbolina se nyt käy melkein juhlaan kuin juhlaan, joten miksei sitten jouluun.

Ennakkovaroitus

Täällä on nyt ollut vähän hiljaista kun on ollut kaikenlaista kansallispuvun ompelua ja jotain töitten tekemistä ja semmosta pärähtelyn valmistelua. Mutta huomenna pärähtää klo 04.00. Olette varoitetut.

Sain muuten jo joululahjoja. Arctica-kuppeja ja porakoneen, on tullut kokeiltuakin niitä jo.

Ulpukka-huivi

Handun langasta valmistui pikku hiljaa huivi. Ohjeena oli Ulla-neuleen Ulpukka. Virheitä tuli matkalla tehtyä mutta ei niitä heti huomaa. Pingotin huivin saunassa, koska sinne sen sai kissan ulottumattomiin. Kissa varmaan hyvin mielellään istuisi paksun kangaspinon ja huivin päälle eikä välittäisi nuppineuloista mitään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätä oli mahdoton kuvata nätisti. En tiedä onko tämäkään kuva nyt kovin onnistunut.

Ohjeessa oli että voi myös tärkätä. Kokeilin, mutta en suosittele. Huivi tuntuu kovin tahmealta. Silitinkin sitä pingottamisen jälkeen haalean haalealla raudalla mutta en tiedä auttoiko se. Ehkä se tahmeus asettuu. Huivin lopullinen koko on 46 x 155 cm.

Lankakerä selkeästi kasvoi sisältä päin. Tämä huivi siis aloitettiin keskeltä ja punnitsin kerää tasaisin väliajoin, jotta tietäisin milloin puoliväli häämöttää. Puolivälissä lopetin pään, siirryin tekemään toista päätä ja toisen pään lopussa kerä oli edelleen noin nyrkin kokoinen. Jatkoin sitten vielä samoja kerroksia vähän matkaa ja lisäsin toiseen päähän saman verran. Lankaa jäi vieläkin ihan kiitettävä määrä. Nyt ainakin tiedän, että jos ostaa ohutta huivilankaa niin siitä saa kyllä ison ison huivin tehtyä.

Huivi päässee vielä lahjapakettiin jouluksi, katsotaan nyt.