Vihreät pitsisukat

Jihei, jotain tulee välillä valmiiksikin. Kirjastossa selasin Novitan lehteä, ja siinä oli kivat sukat. Kopsasin ohjeen ja Bombomista tuli viimein sukat itselleni.

P3040438.JPG

Lanka oli kiva kutoa, väri on kaunis ja mallikin mukava. Kärjet ja kantapäät tein mustalla kun ei ollut ihan varmaa että riittääkö pelkkä Bombom, ei se varmaan ois riittänyt, sormenpään kokoinen pallura sitä jäi. Musta lanka on varmaan Hjertegranin nelosta, sekin oli joku jämäpallura. Raverly paljastaa että aloitin nämä sukat 14.1. ja ne tulivat valmiiksi tänään 4.3. Hyvissä ajoin ensi viikon mökkireissulle.

Ulpukka-huivi

Handun langasta valmistui pikku hiljaa huivi. Ohjeena oli Ulla-neuleen Ulpukka. Virheitä tuli matkalla tehtyä mutta ei niitä heti huomaa. Pingotin huivin saunassa, koska sinne sen sai kissan ulottumattomiin. Kissa varmaan hyvin mielellään istuisi paksun kangaspinon ja huivin päälle eikä välittäisi nuppineuloista mitään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätä oli mahdoton kuvata nätisti. En tiedä onko tämäkään kuva nyt kovin onnistunut.

Ohjeessa oli että voi myös tärkätä. Kokeilin, mutta en suosittele. Huivi tuntuu kovin tahmealta. Silitinkin sitä pingottamisen jälkeen haalean haalealla raudalla mutta en tiedä auttoiko se. Ehkä se tahmeus asettuu. Huivin lopullinen koko on 46 x 155 cm.

Lankakerä selkeästi kasvoi sisältä päin. Tämä huivi siis aloitettiin keskeltä ja punnitsin kerää tasaisin väliajoin, jotta tietäisin milloin puoliväli häämöttää. Puolivälissä lopetin pään, siirryin tekemään toista päätä ja toisen pään lopussa kerä oli edelleen noin nyrkin kokoinen. Jatkoin sitten vielä samoja kerroksia vähän matkaa ja lisäsin toiseen päähän saman verran. Lankaa jäi vieläkin ihan kiitettävä määrä. Nyt ainakin tiedän, että jos ostaa ohutta huivilankaa niin siitä saa kyllä ison ison huivin tehtyä.

Huivi päässee vielä lahjapakettiin jouluksi, katsotaan nyt.

Lankaostoksia kädentaitomessuilta

Äidin kanssa käytiin kädentaitomessuilla eilen. Ja voi itku taas sitä Kierrätyskeskuksen osastoa. Ostin lankoja, parsinsienen ja jotain nauhaa. Ostin myös toisesta kaupasta vähän kalliimpaa käsinvärjättyä lankaa. Lisäksi tilasin Perinnetekstiileiltä kankaan Someron puvun liiviin, kun heillä oli messutarjousta. Yhden neulekirjan ostin myös. Mutta olen ehtinyt kuvat vain langat (Ravelrya varten) joten esittelenpä ne.

Ensimmäisenä löydöt Kierrätyskeskuksen osastolta. Evilla Lõngadia kaksi vyyhteä 5 euroa kappale.

P9250200.JPG

Tallinnastahan toin jo aiemmin yhden kerän tätä, tosin eri väriä.

Kierrätyskeskuksen koreista löytyi myös italialaista merino-angorasekoitetta, eihän semmoista voi jättää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lana Gatto, tai Tollegno on italialainen lankavalmistaja, mutta heidän nettisivunsa ovat työn alla. Tällä sivulla on jotain tietoa, vaikuttaa varsin laadukkaalta valmistajalta. Tämä Class-lanka on siis 80 % merinoa ja 20 % angoraa. Viisi kerää maksoi yhteensä viisi euroa. Ravelryn käyttäjät kommentoivat, että tästä langasta irtoaa kutoessa paljon nöyhtää.

Lopuksi halusin ostaa vielä jotain tosi nättiä lankaa ja päädyin sitten ottamaan Vanja Sean tiskiltä Bombom-lankaa. Tämä on sukkalankaa, ehkä vihdoin ja viimein neulon itselleni uudet unisukat. Tai muuten vaan jotku nätit sukat itselle. Vyyhdessä on 100 g ja se maksoi 21 euroa. Lanka on 75 % merinoa ja 25 % polyamidia, jotta se sitten kestää sukkana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vallilan kankaat

Perjantaina kävin viikonlopun kunniaksi pyörähtämässä ostoksilla ja päädyin Anttilan konkurssirääppiäisiä vilkaisemaan. Tarjolla oli Vallilan kankaita puoleen hintaan. En jaksanut pakkojen äärellä miettiä että mitenköhän paljon sitä mihinki tarttis ja mitähän tekis joten nappasin vaan pari pussia, joissa oli valmiiksi leikattu pätkät / joittenki pakkojen loput.

Toisessa paketissa oli Tanssiaiset-nimistä kangasta sini-oranssina 6,5 metriä. Tämän kankaan on suunnitellut Saara Kurkela. Tästä ajattelin tehdä ehkä olohuoneeseen uudet verhot, tai ehkä tänne omaan huoneeseen. Katsotaan.

Toinen oli Pomona-nimistä kangasta, suunnittelija Tanja Orsjoki. Paketissa oli 3,5 metriä, josta käytin 1,3 metriä kappaverhoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähä mokasin kun leveämpi taitos tulikin sitten yläreunaan mutta menköön, se on vaikka sitä varten, että voi pujottaa verhotankoon jos joskus on semmoinenkin vaihtoehto. Nyt siis nipsut käytössä kaikissa ikkunoissa.

Vallilasta voitte lukea lisää vaikka täältä Wikipedian artikkelista tai sitten Vallilan omilta nettisivuilta. Tästä linkki historiaosioon. Minusta on vähän hassua, että tekstiiliyrityksen johtaja ja omistaja on liikenne- ja viestintäministeri mutta semmosta se on. Vallilan tuotteet suunnitellaan toki siellä samassa paikassa missä Vallilan kamat aina ennenkin, mutta valmistus on siirretty ulkomaille. Viime vuoden merkittävimmistä tavarantoimittajista on julkaistu lista, ihan mielenkiintoista sekin.

Kankaat maksoivat yhteensä 114,95 euroa. Lisäksi ostin verhoihin sopivaa ompelulankaa, kahta eri väriä. Jostain syystä toinen lanka oli kalliimpaa, vaikka molemmissa on yhtä paljon lankaa, ne ovat samaa merkkiä (Coats Duet, made in Hungary) ja samaa materiaalia. Toinen alennuksen jälkeen 1,74 euroa, toinen 0,70 euroa. Tutkimattomat ovat lankarullien hintojen tiet.

Ja jos luulitte, että noin 120 euroa kankaisiin on tarpeeksi rahaa designiin yhdelle viikonlopulle niin väärässä olitte. Kävin kaverin kanssa Kaapelitehtaalla Design Marketissa ja hyvin onnistuttiin olemaan ostamatta tavaroita, joista etukäteen sovittiin, että niitä ei osteta. Esim. en ostanut ollenkaan korvakoruja tai postikortteja.

 

Lahjapeitto

Huh-huh, aika lailla viime tipassa tuli tämä peitto valmiiksi, vielä vaan pitäisi keksiä, että miten se toimitetaan perille. Käytin tähän peittoon ryijyn jämälankoja ja pihakirppikseltä ostamiani erilaisia valkoisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Peiton ohje on Novitan syksy 2015 -lehdestä. Lehti maksoi ilmestyessään 9,50 ja sen osti minulle äiti. Alkuperäinen ohje on torkkupeitolle ja huomattavasti suuremmalle semmoiselle kuin tämä. Ohjeen lankakin on superpaksua. Tein yhtä monta riviä kolmioita kuin mallissakin, mutta tämä on siis vaan ohuemmasta langasta. Näin peiton kooksi tuli 96 x 89 cm. Värilliset kolmiot olen sommitellut aika satunnaisesti piirrokseen. Puuväritkään ei ihan täsmänneet ryijyn lankojen väreihin joten niitäkin on siinä matkan varrella vähän fiilispohjalta mietitty. Jämälankoja kuitenkin jäi edelleen, seuraavaksi varmaan pitää alkaa virkata isoäidinneliöitä tai jotain muuta vastaavaa.

Tähän peittoon kului aika pari päivää yli kuukausi, melkein joka päivä tätä kuitenkin tässä kesäkuun aikana tuli tehtyä, aina pari riviä lounastauolla ja sitten iltaisin telkkarin ääressä. Netflix, HBO ja Yle Areena ovat olleet kovilla kun ei ole tahtonut ohjelmat riittää. Mutta valmista tuli ja tosiaan pitäisi vielä toimittaa peitto vastaanottajalle. Postissa uuteen kotiosoitteeseen viimeistään jos ei muuten nähdä.

Hohde-ryijy

Helmikuussa oli syntymäpäivä ja Suomen käsityön ystävillä ryijyt tarjouksessa. Ja minä pähkäilin että ostanko paketin vai enkö vai önkö. Noh, 11.2. meni rahat tililtä ja parin viikon päästä sain ilmoituksen, että voin noutaa pakettini paikan päältä (onneksi on lyhyt matka, säästin postikuluissa). Nyt en enää mistään näe, että mitä se ryijypaketti maksoi, mutta koska sama ryijy, eli pienempi Hohde, on taas tarjouksessa, niin oletan että noin saman verran. Nyt paketin hinta ommeltuna on 633 euroa. Täysi hinta on 745 euroa.Edit 8.6.2016: Löysin pussin pohjalta kuitin ja maksoin helmikuussakin ryijypaketista tuon 633 euroa.

Ryijyn mallin on suunnitellut Suomen käsityön ystäville samassa rakennuksessa majaileva Pentagon design. Suomen käsityön ystävät taas on vuonna 1879 perustettu tekstiiliteollisuuden kivijalka. Heidän fb-sivujensa kautta olen ihaillut mm. kirkkotekstiilejä ja kun kävin ryijyn tarvikkeet hakemassa, oli heillä silloinkin valmistumassa kirkkoon kankaita. Palvelu oli todella ystävällistä ja muistutettiin vielä, että jos tulee mitään ongelmia tai jos vaikka joku langoista loppuu, niin aina voi ottaa yhteyttä ja autetaan. En onneksi apua tarvinnut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta ryijyn kanssa homma alkoi tämän ohjepinkan ihmettelyllä. Ohjeet on kyllä todella, todella hyvät ja yksityiskohtaiset. En ole ikinä ennen tehnyt ryijyjä mutta näillä ohjeilla kyllä onnistui hyvin. Paketissa oli siis nämä erinomaiset ohjeet, kaikki langat, pohjakangas, kolme neulaa ja kolme lastaa. Langat olivat vyyhteinä, joten ensiksi ne piti keriä. Siinä vierähtikin yksi pitkä ilta, osan ajasta meni siihen, kun suostuttelin miehen pitälemään vyyhtejä ja opetin miten se tehdään kunnolla. Sitten kun langat oli kerillä ja tarkasti pidetty kirjaa sävynumeroista (49 eri väriä, joista suurin osa sinisiä), pääsin aloittamaan. Pari nukkaa oli valmiina kankaassa ja siitä sitten vain jatkamaan. Keriltä lankaa kerittiin vielä nukkasekoituksiksi, joita varten sai leikata vielä erilliset pikkulappuset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jämälankoja jäi.

Ajattelin, että ryijy olisi semmoinen ikuisuusprojekti, kun on se miehen kansallispukukin tässä vielä tekeillä, että olisi vain välillä jotain pientä vaihtelua. Noh, sitten keksin mitä tekisin ryijyn jämälangoista ja sille idealle on jonkin sortin deadline. Joten ryijy piti siis saada nopeasti valmiiksi, että on sitten ne jämät mitä käyttää. Viimeinenkin nukka tuli paikoilleen joskus toukokuun puolella jo. Vähän hidastelin päärmäämisen kanssa, koska pääsin kuitenkin sitä jämälankaprojektia jo aloittamaan. Viikonloppuna sain kuitenkin senkin valmiiksi. Kuvassa näkyy osa jämälangoista ja sakset, jotka äiti ehdottomasti halusi ostaa minulle, koska hän oli sitä mieltä, että pitää olla hyvät sakset. Ja nämä Fiskarsin sakset olikin tosi hyvät, terät menivät sukkelaan lastan ja lankojen väliin leikatessa.

Sitten piti etsiä kampaamiseen sopiva kampa. Ryijyn viimeistelyyn ja huoltamiseen kuuluu olennaisena osana kampaaminen. Sopiva löytyikin sitten Tigeristä, kahden kamman paketti maksoi 2 euroa (kaikki maksaa Tigerissä 2 euroa). Kammat on valmistettu Kiinassa. Sitten piti hommata tanko, josta ryijy laitetaan seinälle. Päädyin hakemaan K-raudasta verhotangon. Se oli K-raudan omaa merkkiä, eli Cello ja erittelynä vielä Lisa. Tämän hinta näköjään vähän vaihtelee K-raudoittain, mutta siinä 18 euron pintaan se on. Minun taisi maksaa 17,95 tms. Paketissa on mukana kiinnityssysteemit, mutta semmoiset, jotka toimii verhotangolle. Kodin varastoista ei nyt löytynyt mitään sopivaa, joten tänään palasin taas K-rautaan. Löysin jopa myyjän, josta ei hirveästi ollut apua, muuten kuin,että ensin valitsemani kannattimet olisivat huonot, koska niitä ei saisi tarpeeksi syvälle seinään. Ripustin-naulakko yms. välistä löytyi kuitenkin mukavan pyöreästi muotoiltuja vaatekoukkuja, jotka kävin mittaamassa ja totesin tangolle sopiviksi. Cello vaatekoukku, valkoinen, hinta 6,95. Näitä nyt siis jäi vielä kaksi pakettiin odottamaan, että jos joku muu on ryijyään ripustamassa niin täältä voin antaa vaikka ilmatteeksi. Kuten myös ne verhotangon koukut. Aikaisemmin olin jo ostanut kipsilevyankkureita, joiden kanssa koukut siis kiinnitettiin tukevasti seinään.

Koska kiinnittäminen ei ole koskaan helppoa, piti ostaa vielä vähän apuvälineitä siihen. Ensiksin etsin piikin, koska seinään pitää eka tehdä reikä. Purasin Bahco ajoi asiansa 4,95 euron hintaan. Jotta ryijy tulisi suoraan, etsin myös vesivaa’an eli vatupassin. Valitsin tämmöisen pienehkön magneetillisen Ironsiden vaa’an, koska ajattelin heti kuinka kätsyä on laittaa se vatupassi kiinni esim. siihen ripustustankoon tai Sini-varteen ja sitten tietää että tuleeko suoraan. Vatupassitkin on ihan hullun hintasia. Tämä maksoi 12,95. Siinä vatupassia, piikkiä ja koukkuja kanniskellessa koin lähes tulkoon helvetillisen näyn, jossa jälleen kerran kaivan kaapista sitä pientä ihmeellistä ruuvimeisselien pussukkaa samalla kun vasara tippuu varpaille ja kaikki muu roina kaapissa ja sylissä leviää pitkin ja poikin. Päätin ostaa työkalupakin. Olisin kovasti halunnut ensin semmoista isoa, sinistä ja metallista, miltä minusta työkalupakin kuuluu näyttää, mutta onhan se toki vähän turhan iso, kun ei tätä kalustoa nyt niin merkittävissä määrin kuitenkaan ole. Päädyin sitten vähän pienempään ja kevyempään ratkaisuun. Stanley ei ole mitenkään erityisen järeä, mutta uskon sen toimivan paremmin kuin sen ihmepussukan ja varpaille tippuvan vasaran. Pakki maksoi 12,95. Näiden ostosten kanssa olin valmis.

Ekan koukun onnistuin laittamaan itse. Sitten piti turvautua ruokakuntamme pidemmän ihmisen apuun. Hänellekin hain yhteisvarastosta tikkaat, joiden virittely portaikkoon fiksusti ja turvallisesti olikin sitten oma operaationsa. Mutta lopulta, väärän kokoisista meisseleistä huolimatta (miten voi meilläkin olla kolme ristipääruuvaria, jotka on aina kaikki melkeen oikean kokosia mutta kuitenki just vääriä). Sitten sain (itse hyräilemäni) fanfaarin saattelemana nostaa ryijyn vihdoin ja viimein paikalleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä seinälle laittaminen oli ehdottomasti vaativin ja rasittavin osuus koko urakassa. Oikeanlaisen kaiken löytäminen ja toki sijoituspaikkakin portaikon yllä on varsin haastava. Tuohon sopisi kyllä isompikin ryijy mutta en tiedä kyllä kuka sen sinne laittaisi ja ottaisi sitten tuuletusta yms. varten pois.

Mutta nyt olen niin niin tyytyväinen ja onnellinen. Ilo on ryijyä katsella portaiden ylä- ja alapäästä. Jes jes jes!

Hintalaskelma vielä: ryijyn paketti 633, kampa 2, tanko 18 ja työkalut yms 38, näin pyöristyksineen tuli ryijylle kaikkien höysteittensä kanssa hinnaksi noin suurin piirtein 690 euroa, jos se siis helmikuussa maksoi saman kuin nyt. Sakset maksoi äiti. Kaupan päälle sain vielä kipua jalkaterääni; se jäi tikkaitten alle.

Käsityökortteli Kampissa

Lauantaina lähdin varta vasten katsomaan mitä Käsityökorttelin yrittäjillä oli tarjolla. Ja rahathan sinne meni että pätkähti.

Tein virheen ja menin lankakojulle. Joo, sanoin jo siinä myyjälle, että tämä on kyllä vaarallista. Ostin sentään vain yhden.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kyseessä on Handun käsinvärjätty lanka. Tämä on huivilankaa ja 80 % merinoa ja 20 % silkkiä. Joku ihana pitsihuivi tästä vielä joskus tulee. Vyyhti maksoi 25 euroa. Lanka näyttää kuvassa vähän lilaan vivahtavalta, mutta kyllä se ihan harmaata on. Missähän vaiheessa tämänkin ottaa työn alle, niin montaa juttua ois jonossa. No ryijy on onneksi kohta valmis ja telkkarissa riittää katsottavaa. Kunhan joku vaan tekis noi oikeat työt mun puolesta.

Toiselta kojulta ostin korvikset. Paljon oli korujen myyjiä, mutta nämä Tulihelmen perhosen siivet olivat ainakin tällä kertaa ne kaikista ihanimmat korvakorut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä korut ovat polymeerimassaa ja koukut ovat kirurginterästä. Nämä maksoivat 20 euroa. Oon tämmönen perhoshörhö ollut kyllä aina ja nämä irralliset siivet ovat sopivan dramaattiset :P. Sitten asioin vielä Ateljee Agamin kojulla, mutta se ostos menee lahjaksi joten hys hys.

Lopuksi sitten törmäsin Forumissa Kierrätyskeskuksen Näpsän myyntipöytään. Ja mitäs luulette, ostinko lankaa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Madame Tricote Parisin Merino Gold lankaa löytyi kaksi kokonaista kerää ja kaksi vajaata. Madama Tricote Paris on Ören Bayanin merkki. Kyseessä on siis turkkilainen lankavalmistaja. Tämä lanka on 60 % merinoa ja 40 % akryylia. Yhteensä nämä langat maksoivat 6 euroa.

Hukkaanhan minun rahani eivät missään nimessä menneet, taas tuin suomalaista käsityötä, yrittäjyyttä ja kierrätystä.