Roskalavojen löytöjä

Ahkerasta työskentelystä huolimatta olen ehtinyt käydä roskalavoja penkomassa. Ekalta roskalavalta löytyi kiva pieni pöytä vanhan Ikean Lack-pöydän tilalle. Pesun ja ruuvien kiristelyn jälkeen pöytä asettui paikoilleen. Ehdottomasti parempi kuin Lack.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pöydän kannen koko on 66 x 38 cm ja pöydän korkeus on 45 cm. Tuo kansi ei ole alkuperäinen, vaan se on siihen laitettu jälkeen päin. Yksi ruuveista ei mene pohjaan, vaan jää pari milliä kannen yläpuolelle. Tässä kuvassa se ei näy. Pidän pöydän jaloista ja tuosta alatasosta paljon. Alataso on siis ritilä vain.

Samalta lavalta löytyi jännä lasipullo. Pullo korkkeineen on 12 cm korkea ja se vaikuttaa minusta puhalletulta. Ainakaan pullossa ei näy saumoja ja muoto on vähän epätasainen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta enhän minä dyykkaa vain itseäni varten, ajattelen myös muita – ja samalla vähän itseäni. Kissalle löytyi nimittäin katollinen vessa. Nyt ei pitäisi puruja enää lennellä niin paljon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen käyttökerta ainakin vähän kissaa jännitti, mutta sen jälkeen ei ole ollut moksiskaan. Toinen vessa siirrettiin yläkertaan mutta siellä ei ole tullut asioitua kai ollenkaan. Laatikko oli toki likainen kun sen lavalta hain mutta pesin sen ensin mäntysuovalla ja harjalla ja sitten vielä toiseen kertaan rätillä ja yleispuhdistusaineella. Likaa lähti, jotain toisen kissan rasvaa tms. mustaa.

Tämän vessan on valmistanut Europet Bernina. Ilmeisesti hollantilainen yritys, ainakin sinne se on rekisteröitynyt. Ei mitään käsitystä missä mitään valmistetaan tai mitään. Mutta kiva, että varaosiakin saa. Tämänkin vessan luukku on jonnekin häipynyt ennen meille tuloa, on siis mahdollista saada uusi, kuten myös noita klipsejä joilla kansi on pohjassa kiinni. Kätevää! Suomessa näiden tuotteita myyvät ainakin Faunatar ja Megaeläin. Pääasia oli kyllä taas, ettei mitään tarvinnut maksaa ja kissa on tyytyväinen. Ja minä olen tyytyväinen, kun purua leviää vähän vähemmän pitkin taloa.

Advertisements

Ateenan aamu mini

Niin, kävin siis tosiaan ostoksilla kun hain sen kattilan. Jo ennen joulua ihailin Iittalan kaupassa Ateenan aamun pikkuversiota, mutta hinta oli minusta liian kallis. Onneksi joulukoristeet joulun jälkeen ovat yleensä alennuksessa, niin nytkin. Valitsin yhden paketin, jossa on siis kaksi kappaletta koristeita ja menin tiskille. Myyjä kertoi, että minulla on käyttämättömänä 20 euron lahjakortti joka oli juuri umpeutumassa. Olin positiivisesti yllättynyt, koska en tiennyt lahjakortin olemassaolosta mitään. Muistelin kyllä, että minulle oli keväällä semmoista lupailtu, mutta luulin sen tulevan postissa kotiin. Kun sitä ei kuulunut, niin unohdin koko jutun. Noh, kun yksi paketti alennuksen jälkeen oli siis 13,95 yritin etsiskellä jotain vielä lisäksi. Otin sitten vain toisen samanlaisen paketin kun valinta meni vähän turhan vaikeaksi. Loppujen lopuksi maksettavaa jäi siis 7,85.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä pienet Ateenan aamut keikkuvat Helsingin aamussa. Alkuperäisen Ateenan aamun on suunnitellut Kaj Frank ja Heikki Orvola on muokannut niistä nämä pienet versiot. Nämä pienet versiot on valmistettu Kiinassa.

Tykkään myös näiden myyntipakkauksesta. Koristeet kiinnittyvät pahviloviin tiukasti, eikä tarvitse pelätä niiden menevän rikki. En tiedä vielä että jäävätkö nämä vain joulukoristeiksi vai pääsevätkö ne jonnekin roikkumaan ympärivuotisesti. Katsotaan mihin he asettuvat.

Äidin loputkin tuliaiset

Vierailullaan äiti toi tuliaisen Englannista ja jostain muuten vaan. Molemmat ostokset olivat kirpputorilöytöjä.

Ensimmäiseksi lasinen sitruspuserrin Englannista. Äiti kertoi, että mummollani on ollut tämmöinen kun olen ollut pieni ja olen ihaillut sitä valtavasti. Itse en muista kyseistä sitruspuserrinta ollenkaan tai semmoisen ihailua. Kuulemma se meni joskus ajat sitten rikki. Mielestäni näen tämmöisen nyt ensimmäistä kertaa. Mutta se on niin upea!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä on kyllä mahtavimpia asioita hetkeen. En tiedä pystyykö tätä edes valokuvaamaan mitenkään fiksusti, ainakaan minun taidoilla. Toivottavasti kuvasta saa selvän.

Pusertimelle mahtuu juuri yhden puolikkaan sitruunan mehu. Puserrin on myös helppo puhdistaa.

Toinen on tämmöinen pieni lautanen.

Kuvassa on “OTK:n alue Helsingissä 1875”. Finnasta löytyy alkuperäinen kuva. Samaa sarjaa on tehty myös tämmöinen pyöreä purkki. Lautasen on valmistanut Arabia ja kuva on siis ihan yksinkertainen siirtokuva. Olen itsekin pienenä jossain lasten taidekurssilla tms. saanut kokeilla siirtokuvan laittamista posliiniin. Pohjassa on Arabian leima, joka on ollut käytössä vuosina 1964 – 1971. OTK on siis Osuustukkukauppa. Tällaistakin siis teki osuuskauppaväki 😉

En tiedä oikein mitä tällä lautasella tekisi. Nyt se vain on keittiön pöydällä. HRVDE:ssä nähtiin äitin kanssa kyllä toinenkin tämmöinen, mutta tämä siis ei ole sieltä vaan jostain muualta kirpparilta kai.

Vintage ja retro -löytöjä

Tänä viikonloppuna äiti kävi taas kylässä ja jos ette ole vielä huomanneet, niin se tietää tavaroipurkkita. Virallisesti sovittuna ohjelmana meillä oli käynti Helsinki Retro & Vintage Design Expossa. Tavaroita oli kiva katsella ja hypistellä ja jotainhan sieltä tarttui mukaankin. Ensimmäiseksi ostin 1,5 litran punakuvioisen muovipurkin. Tämä purkki maksoi 5,50 euroa. Purkin on valmistanut Erik Kold Plast ja se on valmistettu Tanskassa. Purkki on hyvässä kunnossa ja kaikin puolin siisti. Tähänkin purkkiin aion laittaa varmaankin jotain jauhoja. Purkin korkeus on 18 cm ja kannen halkaisija 12 cm.

Seuraavaksi katseeni osui nappeihin. Kuusi kappaletta polkupyöränappeja maksoi 3 euroa. Nappien halkaisija on 1,5 cm. En vielä tiedä mihin nämä päätyvät mutta katsotaan. Aika tavaran kaupitsee.Napit

Edelliset tavarat ostin siis ihan itse omilla rahoillani. Sitten käteisvarani loppuivat ja ehkä hyvä niin. Muuten olisimme joutuneet varmaan äidin kanssa johonkin outoon tappeluun siitä kumpi saa maksaa.

lauSeuraava ostos oli lasinen matkamuistolautanen, jossa on neljä kansallispukuista naista ja Suomen kartta. Myyjä kertoi, että sarjaan kuuluu ilmeisesti neljä erilaista lautasta. Hänellä oli myynnissä tämä kansallispukulautanen ja urheilijalautanen. Hän ei tosin tiennyt mitä ne kaksi muuta sarjan lautasta olivat. Tämä lautasen hintalappu sanoi 18 euroa mutta myyjä antoi vähän alennusta ja tästä maksettiin sitten 15 euroa lopulta. Myyjä arveli lautasen valmistajaksi ehkä Riihimäen lasia tai Karhulan lasia. Lautasia tehtiin kaiketi olympialaisten aikoihin matkamuistoiksi. Tai sitten ei. Lautasen halkaisija on 11 cm. Lautasessa olevat puvut ovat mielestäni Härmä, Keski-Suomi, Häme ja tosi tyylitelty Kaukola tai muu tyylitelty karjalainen tai vaan joku vähän sinnepäin.

Äiti osti minulle myös suikkamaisen hatun, joka oli kuin minua varten tehty, mutta luulen, että hattu ansaitsee ihan oman kirjoituksen ja parempia kuvia, kuten myös eräät tarrat. Jatkuu siis seuraavalla kerralla!

#hrvde

Suuret oluet pienet panimot -tuopit

Tänään kävin mieheni kanssa Suuret oluet pienet panimot -tapahtumassa Rautatientorilla. Tapahtumassa pääasiassa suomalaiset pienpanimot myyvät tuotteitaan ja janoiset juovat niitä. Enimmäkseen tarjolla on olutta. Itse en siitä niin välitä, mutta onneksi on myös siidereitä, limuja ja toisinaan myös simaa.

Ensimmäisesuppn kerran kävimme SUPP:ssa vuonna 2010 ja muistaakseni silloin otin yhden tuoppini sieltä mukaan. Alueelle tullessa siis maksetaan tuopista pantti, jonka saa sitten takaisin kun lasin palauttaa. Tosin tänä vuonna tuopista piti maksaa kolme euroa ja takaisin sai vain kaksi joten päätimme mieheni kanssa sitten pitää tuopit tällä kertaa. Vanhemman tuopin logokin oli jo haalistunut.

Tänä vuonna join pienen Tin Soldier’s Black Applen (Suomenlinnan panimo), jälleen erittäin hyvää. Ostan tätä yleensä aina ekana SUPP:ssa, koska se on aikaisempina vuosina loppunut kesken. Kävin Suomenlinnassa panimon ravintolassakin toissa viikolla mutta Black Applea ei sillä kertaa ollut siellä saatavilla. Onneksi SUPP:ssa oli. Sen jälkeen otin Radbrew‘n Chronic Dehydration Resistance Sodaa, joka oli kyllä vähän pettymys. Maku muistutti kovasti vitamiiniporetabletista tehtyä juomaa. Onneksi pieni lasi sitä maksoi vain euron. Sitten siirryin Pikkulinnun tiskille, jossa oli tarjolla ruotsalaisten pienpanimoitten tuotteita. Olin jo etukäteen innostunut Sahtipajan simoista ja maistoinkin Landhövdingemjödiä, maku on siis banaani-habanero. Joisin uudestaan milloin vain, vaikka pienikin lasi meinasi tehdä tiukkaa. Tätä lasillista nautiskellessa tulimme mieheni kanssa siihen tulokseen, että oli liian kylmä tuuli ja pyöräily telkkarissa jo alkanut, joten lähdimme kotiin. Yritimme vielä käydä kahdesta Alkosta hakemassa Napue-giniä mutta se oli loppu. Arvelinkin niin, kyseinen gini nimittäin voitti palkinnon. Laihialla on eilen vielä ollut 16 pulloa, ehkä joku voisi käydä sieltä minulle nappaamassa? Maistoin tätä onneksi jo juhannuksena (ennen kuin se siis oli mikään valtavirran juttu) ja oli hyvää.

SUPP:sta tarttui vielä mukaan jotain muutakin kuin tuopit.

Saimaa

Hiton ilmaiset postikortit ja pieni humala.

Viola-lasit aka feikki-Kartiot

Vähän ennen vappua fb:n kirppissivulle tuli ilmoitus kartionmallisista violeteista laseista, 5 kpl 10 euroa. Olin eka ja lasit muuttivat meille. violaNämä lasit eivät siis ole niitä suupuhallettuja Kartioita vaan näissä on myyty Viola-tuorejuustoa. Perustan arvioni Designlasi.comin tietoihin. Tästä linkistä pääsee katsomaan kuvaa vastaavista laseista etiketin ja kannen kera.

Mikä ihme se Viola sitten on? No se on Valion valmistamaa tuorejuustoa, ja sitä myydään edelleen. Viola lanseerattiin Neuvostoliitossa vuonna 1956 ja Venäjällä tuo Viola-neito on vieläkin purkeissa, kertoo Wikipedia. Suomessa neitosta ei enää pakkauksissa nähdä. Lasia pakkaukset eivät ole olleet varmaan vuosikymmeniin. Milloinkohan näissä siirryttiin muovirasioihin?

Lasit ovat minusta ihanat. Tykkään violetista väristä ja nuo ovat niin unelman ohuita. Tykkään katsella ja pyöritellä noita laseja kädessä, kuplia ja valumia ja valon kulkua niiden läpi on kiva tutkia.

Kotimainen lasi

Tiedän olevan hyvää ja kaunista enemmän kuin unelma onnesta. Joskus se hyvä ja kaunis on tavara. Kävi tässä jokin aika sitten niin, että töistä maksettiin tulospalkkio viime vuoden hyvän tuloksen perusteella. Luulin sen olevan ehkä pari kymppiä mutta sehän olikin sitten useamman satasen. Tällaiset yllättävät rahamäärät pitäisi ainakin minulta kieltää, ne pitäisi luovuttaa vähitellen tai ainakin varoittaa hyvissä ajoin etukäteen suuruusluokka. Tulospalkkiosta oli töissä puhuttu mutta summaa ei osattu etukäteen arvioida. No saman tien kun tieto rahoista tuli, tiesin että nyt voin ostaa Iittala uuden Ruutu-maljakon. Vaikea oli vain päättää että mikä väri ja koko. Samalla tajusin, että toisaalta voisin ostaa myös Oiva Toikan Kuukuna-valaisimen. Toisaalta oli hyvin epävarmaa, että jatkuvatko työt, joten päätin odottaa. Lasia kun ei kovin mielellään syö.

Jokin aika sitten sain tiedon, että minut vakinaistetaan ja tämä ratkaisi asian. Saan ostaa! No, kun kauneutta kaipaavalle kerran annettiin rahaa ja annoin itselleni luvan, niin ostin sitten molemmat! Iittalan myyjä oli hieman hämmentynyt mutta ainakin sain palvelua. Lasiesineet pääsivät myös turvassa kotiin. Aloitetaan Ruudusta. Tässä ensin kaunis esittelyvideo.

Ruutu by Ronan & Erwan Bouroullec for Iittala, 2014 from Ronan & Erwan Bouroullec on Vimeo.

Ronan ja Erwan Brourroullec ovat minulle aika tuntemattomia suunnittelijoita. Kuitenkin he ovat tehneet jo varsin paljon töitä ja isoille valmistajille, voittaneet palkintoja jne. Kun näin ensimmäiset kuvat Ruudusta, ensinnäkin oletin kuten monet muutkin, että maljakko on muodoltaan neliö. Näin ei ole, vaan maljakko on tosiaan salmiakkikuvion muotoinen. Toinen ajatus oli että no nyt, viimein! Haastaja Aalto-maljakolle. Päädyin lopulta toiseen pienimmistä maljakoista, ruskeaan. Tosin maljakon väri ei ole ruskea, vaan “aavikko”, mutta minusta se kyllä kovasti näyttää ruskealta.  Jos maltoitte katsoa videon, niin siinä näkyy miten näitä valmistetaan, eli suupuhaltamalla Iittalassa. Pienin Ruutu maksaa 79 euroa ja kun käy kaupasta itse hakemassa saa valita mieleisen. Minulle esiteltiin kahta, toisessa oli vähän valumia ja tässä minkä otin on enemmän kuplia. Värisävyissä siis voi olla vähän eroja ja ehkä joku toinen olisi nimenomaan halunnut ne valumat.

Kuukuna on myös valmistettu suupuhaltamalla ja sen on suunnitellut Oiva Toikka. Toikka tunnetaan lähinnä lasilinnuistaan, ja ne eivät taas ole ikinä viehättäneet minua. Ymmärrän että ne ovat joistakuista kauniita ja ymmärrän että nekin ovat vaativia tehdä mutta jostain syystä ne linnut eivät vaan ikinä ole ihastuttaneet. Toikka on edelleen aktiivinen taiteilija, viimeksi hänellä oli näyttely vuodenvaihteessa.

Näin jossain lehdessä varmaan ekan kerran kuvan tuosta Kuukuna-lampusta kun se nyt otettiin uudestaan tuotantoon ja olin aivan myyty. Mutta toisaalta olenkin aina ihaillut sienten muotoja. Sienten nimet ovat myös suomeksi erittäin kiehtovia, kuten esim. tässä tämä ukonkuukunen. Kuukuna-lamppua on valmistettu aiemmin siis 80-luvulla. Oiva Toikan verkkomuseosta löyty kuva 80-luvun Kuukunasta. Vähän on eri näköinen kun vertaa tähän nykyiseen, joka kuvattu siis hämärissä olosuhteissa nurkassaan ilman salamaa.

k

Tämä on siis pienempi Kuukuna, ja se maksoi 299 euroa. Johtoa tällä lampulla on reilusti, 2,5 metriä. Jouduin tunkemaan sitä tuonne pöydän taakse, koska pistoke on ihan vieressä. Kaupassa myyjä tarkasti kuvun huolellisesti ja kun osoitin jotain omituisen näköistä kohtaa, se vielä pyyhittiin ja kyseessä oli todellakin vain sormenjälki, eikä mikään kolhu. Kun sytytin valon, on kuvussa jonkinlainen “raita”, se saa lampun näyttämään vähän joltain avaruusolion munalta. Tai sitten vaan sieneltä.

Erittäin omituinen ristiriita tulee taas kun tutkimme lampun myyntilaatikkoa ja nettisivuja. Nettisivuilla nimittäin sanotaan, että käytettävä lamppu voi olla enintään 60 W kun taas laatikossa lukee max 40 W. Ostamani valo on 42 W, joten toivon että Kuukunani ei nyt hajoa tästä kahdesta ylimääräisestä watista – jos ne siis ovat ylimääräisiä ollenkaan. Olen vain niin tyytyväinen nyt. Voisin vain makoilla tuolla sängyllä ja paistatella lampun valossa.

Mutta eihän tämä olisi postaus eikä mikään ilman postikortteja! Nimittäin sain kaupassa vielä oikein luvan kanssa ottaa myyntipöydästä Ruutu-postikortteja. Eikä tässä vielä kaikki! Koska olen kanta-asiakas, saan kiitokseksi tästä suuresta rahankäytöstä 20 euron lahjakortin sitten postissa jossain vaiheessa. Mutta nyt ihastelemaan kauniita tavaroita!

p