Fjällräven Kajka

Karhunkierros on nyt ohi ja rinkka testattu tositoimissa ja toimihan se. Tämä Kajka on kooltaan 65 litraa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä kuvassa rinkkani oikealla.

Rinkkoja netistä ensin tutkiessani ihastuin Kajkan ulkonäköön mutta kävin Partioaitassa vielä kokeilemassa ja saamassa myyjän neuvoja. Myyjä oli tosi hyvä ja asiantunteva, sääti rinkkoja ja kertoi vinkkejä yms.

Kokeilin kaupassa tätä Fjällrävenin Kajkaa, jotain Ospreyta ja jotain Deuteria samasta kokoluokasta. Vain Kajka tuntui absoluuttisen hyvältä selässä. Nämä ovat toki yksilöllisiä kokemuksia, joten suosittelen ehdottomasti siellä kaupassa käymistä. Minun selkäni ei ole samanlainen kuin sinun.

Rinkkaan mahtui hyvin viiden päivän ruoat, vaatteet, makuupussi, 3 l juomarakko, aterimet yms. Painoa oli alkuvaiheessa reilu 20 kg ja se kyllä tuntui polvissa. Selässä ei, ja se on vaan hyvä juttu. Ainoa ongelma oli, että en jaksanut nostaa rinkkaa noin painavana itse selkään. Myöhemmin matkalla takaisin kotiin välipysähdyksien jälkeen, kun rinkassa oli ruokien sijasta esim. matto, kerinlehti, viinipullo yms. ei ollut mitään ongelmia.

Tässä Fjällrävenin oma esittelyvideo:

Tuo irrotettava yläosa on kyllä kätevä. Otin sen mukaan linja-autoon sisälle ja loppu rinkka sai jäädä tavaratilaan. Näin esim. lompakko, kamera yms. pysyi paremmin tallessa. Väkersin itse yläosasta käsilaukun tapaisen laittamalla vain yläosan soljet yhteen kiinni ja sitten remmi pitkäksi ja olalle. Solkien väliin jäi pieni pussukka, johon sai vesipullon ja ristikkolehden.

Rinkasta huomasin kuitenkin joitakin puutteita. Makuualustalle ei ole oikein fiksua paikkaa. Sidoin omani noihin remmeihin kiinni ja se oli ihan ok mutta olisin toivonut vielä jotain ylimääräisiä remmejä, joihin laittaa makuualusta kiinni.

Sivutaskut ovat kertakaikkisen tilavat, mutta vetskari niihin voisi alkaa vasta ylemmän tiivistysremmin alta. Nyt remmi pitää avata, tai vetkutella vetoketju sieltä välistä auki. Taskua ei myöskään tule välttämättä suljettua loppuun asti, koska vetskari loppuu sinne remmin alle.

Värivaihtoehtoja tästä on tarjolla sinisen lisäksi musta, vihreä ja harmaa. Kaupassa oli muistaakseni vain yhtä toista väriä. Päädyin tähän siniseen, koska muut värit katoavat maastoon niin helposti. Sininen näkyy paremmin. Lisäksi hämärässä tai pimeässä ehkä löytää tavaroita helpommin, kun ei tarvitse etsiä niitä mustan rinkan mustasta syvyydestä.

Rinkan hinta Partioaitassa oli siis 379 euroa, joka oli kyllä enemmän kuin jossain toisissa kaupoissa. Palvelu oli kuitenkin niin ystävällistä ja osaavaa, ettei hinta haitannut. Olen tyytyväinen ja jos joku tuttavapiirissä tarvitsee isoa rinkkaa lainaan, niin täältä löytyy.

Advertisements

Kalaparkin lompakko

Viikonloppuna osallistuin Design District Helsingin design-suunnistukseen. Viime vuonna käteen jäi liput Habitareen, ja tänä vuonna sitten lompakko.

13312625_1151502791580583_4769785312129822481_n

Vihje oli kyllä varsin visainen, mutta oltiin äitin kanssa käyty Craft cornerissa ennen suunnistuksen alkamista, joten tiesin siellä olevan Saimaa-asioita. Kaupassa myyjä vähän antoi vinkkiä (polttaa, kylmenee) ja pian oli lompakon lunastuslippunen käsissäni. Kyllä oli hauskaa, varsinkin kun olin kaikilla edellisillä rasteilla ollut tokana paikalla ja tällä sitten tärppäsi, ja vielä varsin mieluinen palkinto.

Palkintona oli siis upea Kalaparkin mateen nahalla koristeltu lompakko. Muu nahka on nautaa. Kalan on siis käsitellyt ja nahan muokannut tuo Kalaparkki ja lompakon on ommellut Eliisa Marjaana Sastamalassa. Kalaparkki sitten myy näitä. Tämän pienemmän lompakon arvo ainakin Kalaparkin nettikaupassa on 53 euroa. Helsingissä näitä saa myös Bockin talossa olevasta Käsityöläisten omasta kaupasta sekä nyt kesäkuun ajan Craft cornerista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lompakossa on nepparilla suljettava kolikkotasku, neljä korttitaskua ja läpinäkyvä tasku henkkarille / ajokortille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä on minusta vaan niin kaunis. Ihailen tuota taitoa käsitellä kalan nahkaa näin upeaksi. Ja ei, lompsa ei haise ollenkaan kalalta.

Ainoa ongelma tässä nyt on, että tämä on liian pieni minun jokapäiväiseen käyttöön. Ja ehkä vähän liian hienokin. Tämä pääsee juhla/baarikäyttöön, jolloin mukana ei kulje joka ikinen etukortti. Kiitos vielä Design District Helsingille hienosta tapahtumasta ja upeista palkinnoista.

#ddhelsinki #ddsuunnistus #madeinsaimaa

Nypläyskurssin tarvikkeet

Viikonloppuna menen nypläyskurssille. En ole ikinä ennen nyplännyt mutta tämä oli yksi asioista joita uutena vuotena päätin, että haluan tänä vuonna kokeilla. Tämä kurssi kestää siis vain tämän viikonlopun ja siellä opetellaan ihan perusasioita ja tehään ilmeisesti jotain yksinkertaisia harjoitusjuttuja. Ensimmäiselle kerralle on ohjeistettu ottamaan mukaan seuraavat asiat: Muistiinpanovälineet, ohut permanent-tussi (01), nuppineuloja, sakset ja pistelyalustaksi min. 10 x 30 x 1 cm styrox/solumuovi tms. Ja tässä he ovat:

tarvikkeet

Alimmaisena on se styroksi, joka on siis haettu läheisen raksan roskalavalta. Yhdestä reunastaan viisto styroksin pala on ommeltu sisään Arlan ilmaiskassiin, joka on saatu toissakesänä paikallisen Prisman edestä. Se on raivostuttavan ohutta puuvillaa, jossa oli tyyliin ekan ostosreissun jälkeen reikiä. Tähän se kelpaa mainiosti.

Nuppineuloja oli ennestään yksi rasia, mutta ostin Lankamaailmasta vielä toisen, se on siis vielä paketissa. Nuppineulat maksoivat 3,70 euroa ja pakkauksessa on noin 30 nuppineulaa. Ja juuri nyt tajusin että vajaa 60 ei ole noin sata. Pitää sitte vissiin hakea vielä lisää jossain välissä. Argh!
Nuppineulat on kuitenkin valmistanut Prym ja ne on tehty Tsekissä. Prym on muuten vanha saksalainen perheyritys, perustettu vaatimattomasti vasta 1530. Silloin se oli tosin kultasepänverstas. Ja kuten kokemuksesta tiedämme, on nuppineulojen myyntipakkauksessa saksalaiseen tapaan kaikki mahdollinen info. Prymin nuppineulojen muovilaatikko on uudistunut sen verran, että kanteen on ilmestynyt logo. Laatikko on myös muuttanut väriä violetiksi. Näin pientä pakkausta on kyllä viilattu viimeisen asti. Laatikoilla on pienet jalat, joihin kiinnittyy myyntipahvi. Kannessa taas on pienet kolot, joihin toisen laatikon jalat sujahtavat. On ne fiksuja. Kyllä mieli lepää tämmösissä pienissä jaloissa ja kolosissa.

Sitten piti ostaa se permanenttitussi. Tämän ostin Suomalaisesta kirjakaupasta. Ikävä kyllä tarpeeksi ohutta permanenttitussia ei löytynyt, piti ottaa sitten tämmöinen missä on kaksi päätä. Toinen 1,0 ja toinen 0,4 mm. Toivottavasti tällä pärjää. Kynä maksoi muistaakseni 2,95 tai jotain semmosta. Kynän on valmistanut Sakura color products corporation. Kynän nimi on Identi-Pen ja se on valmistettu Japanissa. Tuolta nettisivulta selviää kaikki kynässä käytetyt materiaalit.

Habitaresta rohmutut

Kesäkuussa suunnistin itselleni liput Habitareen Helsinki Design Districtin suunnistuskisassa.

10156175_939466296117568_4374298932701394960_n

Tänään sitten menin ystäväni kanssa itse messuille. Alkukommellusten (mm. palohälytys Messukeskuksessa) jälkeen pääsimme kiertelemään. Aloitin ottamalla Unikulman sinisen kassin. Edellisenkin kerran kun olin Habitaressa otin sellaisen. Se toimii minulla paperinkeräyskassina. Tällä kertaa kassiin rohmusin tietysti esitteitä, myös 17 postikorttia, kaksi kynää, toisen kassin, tulitikkuaskin ja karkkia.

habroh

Suurin osa postikorteista on Airamin osastolta. Niillä oli tosi hienoja kortteja. Ja valojuttuja. Oli hieno päivä ja hauska kierrellä katselemassa fiksuja tavaroita. Kiva oli tietää että Suomessa edelleen tehdään järkeviä huonekaluja ja muita tavaroita – kaikki ei olekaan puristelevyä tms. ulkomailta.

En sitten ostanut messuilta mitään. Antiikkipuolella kierreltiin ja parhain osasto oli SPR:n Konttimyymälällä. Yhdellä myyjällä oli Myrnan kerroslautanen, joka vähän houkutti ja hintakin olisi alentunut sataseen mutta jätin väliin. Myrnaa on kyllä ihan tarpeeksi jo.

Arvontoihin osallistuin joka kulmassa joten nyt vaan voittoja odottelemaan!

Koto-kauppakassi

Viikonloppuna Senaatintorilla oli Pohjanmaa kylässä. Kesäkuussa on aina yksi viikonloppu kun Senaatintorille parkkeeraa yksi maakunnista. Tykkään tästä tapahtumasta paljon ja yleensä käyn joka kesä katsomassa mitä siellä on esillä. Varsinkin jos joku kotiseutu on paikan päällä.

Konteissa oli paljon hienoja juttuja esillä mutta päädyin ostamaan kuitenkin vain tämän kassin. Tykkään Koto-kuosin ideasta. Siinä on siis Etelä-Pohjanmaan kuntien vaakunoista napattuja heraldisia tunnuksia ja paikkakuntien nimiä. Siskollani on tätä sarjaa paita. Mietin tiskillä Lapuan kankureittein keittiöpyyhkeen ja kassin välillä ja päädyin sitten kassiin. Keittiöpyyhkeitä on jo tarpeeksi (mutta kauppakasseja ei?).

koto

Kassi maksoi 20 euroa. Ehkä vähän paljon. Ehkä. Ehkä olen vain tottunut ilmaisiin kasseihin. Kangas on lujaa puuvillaa, kuvio on hieno ja tuote on myyjän mukaan tehty Lapualla. Tuotetta myy Taito Etelä-Pohjanmaan Rustoopuori. Kassin mitat ovat 47 x 39 cm ja syvyyttä on 10 cm. Kkotoahvat ovat 46 cm pitkät päästä päähän ja noin 20 cm siihen puoliväliin mihin käsi tulee. Kassi on tehty huolellisesti, sen huomaa mm. siitä että kahvojen päät on sulatettu etteivät ne purkaudu. Tämä kahvamateriaali on todella ärsyttävää jos se pääsee purkautumaan.

Ajattelin että tässä on sopivan pituiset kahvat, eivät liian pitkät. Ongelma taitaa olla se, että minä olen liian lyhyt, koska tämäkin kassi laahaa maata kun kannan sitä. Jos kassi itsessään olisi lyhyempi niin se olisi hyvä, tai sitten minulla pitäisi olle pidemmät jalat.

Haglöfs Corker ja hiusklipsi

Viime viikonlopun retkeilyreissulla kävi sitten niin, että jo kymmenisen vuotta mukanani reissannut reppu hajosi. Toinen olkahihna alkoi repeytyä irti ja repi samalla sauman auki sinne säiliöosaankin. Välillä repun kangasta on myös jäänyt vetoketjun väliin kiinni ja vetoketjun kanssa on sitten saanut taistella taskun herruudesta. Kävin kaupassa katselemassa paria reppua ja päädyin sitten mietiskelyjen jälkeen Haglöfsin Corkeriin. Näitä näkee aika monella nykyisin. Ostin reppuni Intersportista, jossa se maksoi 69,90. Reppu oli tarjouksessa, normaali hinta olisi ollut 84,90. Tämä tarjous lienee jokin Haglöfsin itse asettama, koska mm. Partioaitassa on tällä hetkellä sama tarjoushinta. Varuste.netistä olisi saanut vielä halvemmalla, tällä hetkellä 59 euroa.

Haglöfs

Ostamani reppu on tosiaan keskikokoinen, tilavuudeksi ilmoitetaan 18 litraa ja repun paino on 820 grammaa. Repun juju on se, että se aukeaakin sivulta eikä päältä. Tällä tavoin kaikkeen sisältöön pääsee helposti käsiksi kun ei tarvitse nostella ylempänä olevia pois tieltä, jotta saa ne pohjalla olevat tavarat käyttöön. Sivulle aukeavien taskujen ansiosta reppu on myös helppo päästää vain toisen olkaimen varaan, pyöräyttää etupuolelle ja sitten pääseekin kaivelemaan taskujen sisältöä ilman, että reppu täytyy tiputtaa esim. märkään maahan.

Repussa on sekä rinta- että lantiohihna. Lantiohihnan saa otettua pois, kiinnitys on klipseillä. Rintahihnassa on toinen puoli kuminauhaa, joten se myötäilee liikkeitä kävellessä. Kumiremmiviritykseen repun ulkopuolelle saa laitettua vaikka pyöräilykypärän. Taskuja on ison säiliön sisällä, yksi tasku repun päällä ja vielä useampaan lokeroon jaettu sivutasku. Otin kuvat tuolta sisältä koska nettikaupoissa ei noita sisuskuvia ole, ja ne on myös tärkeitä. Siksi meninkin kauppaan käpälöimään reppuja, jotta pääsin selvyyteen taskuista ja vetskareista.

haglöfs     haglöfs

Corker on valmistettu kierrätetyistä tai helposti kierrätettävistä materiaaleista. Tässä tapauksessa puuvillasta ja muovipulloista. Haglöfsillä on tuotteissaan oma Take Care -lätkä, ja Haglöfsin ympäristöstrategiajuttuihin voi tutustua tässä linkissä. Haglöfs on ruotsalainen yhtiö mutta nykyään sen omistaa Asics. Haglöfsin tuotteita valmistetaan monessa eri paikassa, ruotsinkielisen Wikipedian mukaan Virossa, Puolassa, Romaniassa, Vietnamissa ja Kiinassa. Vähän harmittaa, ettei repussa tai hintalappupahvilätkissä lue valmistusmaata missään.

Alustavasti olen tyytyväinen. Pitää vähän säädellä hihnoja ja muuta semmoista, että reppu asettuu. Vähän nyt ehkä mietin että onko reppu minulle sittenkin liian pitkä, mutta ehkä vaan ne hihnat on vielä hassusti. Katsotaan miten se asettuu käytössä, mukana on varmasti vielä uudenkarheuttakin.

Sitten vielä lopuksi se hiusklipsi. Löysin tämän Elielinaukiolta eilen ja se tulikin sitten tarpeeseen. Kävin lyhentämässä tukkaa vähän ja vaikka kasvatan otsatukkaa pois niin sitäkin on ihan hyvä lyhentää ettei ala haaroittumaan. Lyhentämisen jälkeen tukka ei enää pysynytkään korvan takana mutta klipsi pelasti, ei tarvinnut syödä kahvin ja mustikkapiirakan kanssa omia hiuksia.

klip