Hämä-hämä-häkkejä

Minut tuntevat ihmiset tietävät, että olen sillä tavalla erilainen, että tykkään hämähäkeistä. Minusta niissä ei ole mitään pelättävää, ne eivät ole ällöttäviä, eikä Suomessa luonnossa elävät edes vaarallisia (vesihämähäkin purema vastaa ampiaisen pistoa ja Luonnontieteellisessä museossa elävä ruskohämähäkki voi aiheuttaa paikallisen kuolion).

Mutta siis, hämähäkki-ihailun vuoksi olen saanut haltuuni kaikenlaista hämähäkkiaiheista tavaraa. Osa on itse askarreltua ja ostettua, mutta valtaosa on lahjatavaraa. Yritin nyt muistella ja haalia tähän päivitykseen kaikki hämähäkit varastoistani. Ehkä jotain unohtui mutta ei pidä pahastua jos sitä sinun antamaasi lahjaa ei nyt sitten näy, en vaan voi muistaa kaikkea!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAYritän edetä jokseenkin kronologisesti. Hämähäkki-innostus oli suurimmillaan yläasteella, kun olin todella synkkä gootti. Vuodenvaihteessa 2003-2004 sain lahjaksi ystävältäni tämän hänen maalaamansa taulun. Se on tällä hetkellä keittiössä.

Samoihin aikoihin sain toiselta ystävältä lahjaksi nämä kolme muovista hämähäkkiä ja äidiltä tuliaisiksi Riikasta(?) puisen koottavan hämähäkin. Tässä hekin aidossa elinympäristössään, eli pölyttymässä hyllyllä. Puisen hämähäkin yksi pedipalppi oli pitkään hukassa mutta se löytyi sitten onneksi jostain muuttolaatikon pohjalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

pantaLukiossa olin kansalaisopistossa hopeakorukurssilla, jossa taiteilin hopealangoista rintaneulan, vuosi lienee siis ollut 2005 tai 2006? Tässä kuvassa koru on kiinni samettinauhasta tehdyssä kaulapannassa.

Mutta en minä aina ole hämähäkkien kanssa niin kuolemanvakava. Söpötkin hämähäkit on kivoja. Siis esimerkiksi myös lukioaikana Citymarketista(?) ostamani hämähäkkiaamutossut.

IM000483.JPG

Käytän näitä lähinnä talvella, kun laitan parvekkeelle vaatteita kuivamaan.

Näiden jälkeen hämähäkkihankinnat olivat pidemmän aikaa tauolla ja gootteilukin jäi vähän vähemmälle. Swap-botin myötä olen kuitenkin saanut joitain hämähäkkiaiheisia asioita, kuten tällaisen kirjanmerkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä oli tupsukin tuossa reiässä kiinni, mutta tupsu meni rikki ja otin sen sitten pois.

Osa OLYMPUS DIGITAL CAMERASwap-botin sadosta on paljon vaatimattomampaa ja se on ollut enemmänkin matskuna johonkin muuhun. Tässä pää yrittää kovasti esittää, että hiuskoristetta voi käyttää, vaikka ei olisikaan hiuksia.

 

Olen kyllä varmaan kaikki osat saanut Swab-potista, eli verkon, sulkapohjan ja strassin. Alla oleva klipsi on tosin omista varastoista. Ihan omin pikku kätösin olen nämä sitten liimannnut yhteen.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äiti on kovasti yrittänyt tätäkin innostusta ymmärtää, ja tuon puuhämähäkin lisäksi sain eräs joulu lahjaksi punaisen Iittalan Kivi-lyhdyn, johon yli ympätty mahdollisesti Partyliten Halloween-teemainen koriste, eli metallinen lyhdyn ympärille laitettava hämähäkinverkko. Minä en polta tuikkuja. Ja se metallihökötys oli outo. Mutta hämähäkkimagneetit on söpöt. Näitä on siis kaksi jääkaapin ovessa ihmettelemässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEn muista enää kumman Klaus Haapaniemen hämähäkin ostin eka, mutta koska tuohon toiseen on kivempi päättää, niin esitellään eka vielä yksi työhuoneen hämis.

Tämä pallomaha on Design Forumi Showroomin kaupasta, ja se maksoi kai jotain 12 euroa. Olen sen siis itse ostanut. Toisellakin puolella on tuommoinen pyöreäksi avattava pallura, mutta koska tämä roikkuu tuolla seinää vasten, niin se on kiinni.

 

Toinen Haapaniemen hämis on tämä tyyny. Tilasin sen Haapaniemen kaupasta itselleni valmistujaislahjaksi. Sain paljon lahjaksi rahaa (varmaan mukana siis valmistujaisrahoja ja joululahjarahoja?) , ja makuutin sitä rahaa tilillä puolisen vuotta ennen kuin keksin mitään kivaa. 2015 sitten ostin ampiaispeiton ja hämähäkkityynyn, koska en osannut päättää että kumman haluan.

10847197_10203196053333450_8593481800254226042_o

Ainakin nyt tämä tyyny on Haapaniemen kaupassa ilman sisätyynyä 65 puntaa eli noin 77 euroa. Peittoa ei enää ole myynnissä, mutta se oli kyllä kallis, muuta en muista.

Tässä nyt siis ainakin suurin osa minun hämähäkeistäni. Kompensoikoon nämä kaikki sitä, että en ole taas pitkään aikaan jaksanut päivittää.

 

Pientä kivaa Kierrätyskeskuksesta

Kävin eilen äitin kanssa Nihtisillan kierrätyskeskuksessa. En ole siellä aiemmin käynyt, yleensä käyn vain Itäkeskuksessa. Oli kiva kuitenkin käytä tutkimassa mitä siellä oli tarjolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä kidutusvälineet… siis käsityötarvikkeet tulevat tarpeeseen. Ainakin puuasia, jota nyt paremman sanan puutteessa naskaliksi kutsuttakoon. Voi se olla varmaan pulikkakin, tai puikula. Jotain semmosta, en muista sen oikeaa nimeä. Sen nimi on puikuri! Sillä tehdään reikiä kankaaseen esim. nyöritystä varten. Sen ympärille voi myös pyörittää lankanappeja. Tarpeellinen vekotin siis. Puuasia maksoi 3 euroa. Hintalapussa lukee kudontaneula mutta ei tämä kyllä semmoinen ole, eikä niisintäkoukku jos sitä yritetään hakea.

Muoviset asiat ovat semmoisia pieniä käpyjä, joiden ympärille voi keriä lankaa kun neuloo intarsiaa. Näitä olisin kaivannut viime kesänä kun neuloin peittoa mutta eiköhän näille tule jatkossakin tarvetta. Nämä eivät ole peräisin kierrätyksekuksesta vaan työväenopiston käsityötarvikekirppikseltä, jossa myös käytiin kääntymässä. Ne maksoivat 50 senttiä. Valmistaja on Newey Goodman ltd Englannista. Sen ilmeisestikin osti Prym.

OLYMPUS DIGITAL CAMERANäprän osastolta bongasin myös hajustettua hyllypaperia Australiasta. Aamulla tuli sitten pyyhittyä pölyt ja järjestettyä kaappi kun laitoin paperit paikoilleen. Paketissa luvattiin kuusi arkkia ja niin monta siinä oli. Paperit maksoivat 2,50.

Kaikkea muutakin sitä tuli Kierrätyskeskuksesta poimittua mukaan mutta niistä lisää taas joskus toiste.

Joulukalenteri 24: Joulukuusi

PC230346.JPG

Hyvää joulua kaikille!

Joulukuusen valot, jalka ja matto ovat Kierrätyskeskuksesta, yhteensä ne maksoivat 10,13 euroa. Valot on valmistanut Airam ja jalan valitsin koska se on samanlainen kuin kotona on. Valoja pitää ehkä vielä laittaa vähän alemmillekin oksille, siinä on vain vähän hankalasti oksat. Säädetään jos jaksetaan.

Joulukuusi oli lähimmältä myyntipaikalta, se on kotimainen ja maksoi 50 euroa.

Joulukalenteri 14: Keittiön jouluverho

Joskus alkuvuodesta löysin kirpparilta tämmöisen kivan kankaan, en nyt muista oliko se Uff, Fida vai Kierrätyskeskus. Totesin, että siinä on keittiöön jouluverho. Marraskuun puolella revin kankaan kahtia ja ompelin päät toisiinsa kiinni, käänsin reunat ja tässä hän nyt on keittiön ikkunassa joulutunnelmaa tuomassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuviot tosin lähtivät kankaan puolivälissä toiseen suuntaan ja siksi osa palloista roikkuu ylösalaisin. Pöytäliinana ne roikkuisivat kaikki samaten päin. Asiaa ei kyllä välttämättä edes huomaa.

Joulukalenteri 6: Usko, toivo, rakkaus -valot

Tähän mennessä ainoat käyttämäni jouluvalot ovat nämä äidiltä joululahjaksi saadut usko, toivo, rakkaus -valot. Siskoillani on myös tämmöiset.

DSCF5324.JPG

Äidillä on ollut muoviset vastaavat jo monta vuotta. Hän on aina pitänyt näistä. Usko, toivo, rakkaus tai tro, hopp och kärlek ovat peräisin Pietarsaaresta. Pietarsaaressa on ollut UTR-valot jo yli sata vuotta. Mahdollisesti pidempääkin, tosin silloin vain usko ja toivo, koska ilmeisesti sydämen muotoista valoa ei saatu aikaiseksi, oli vain risti ja ankkuri. Historiaan voitte tutustua tarkemmin tässä oivassa ruotsinkielisessä artikkelissa.

Nämä puusta ja silkkipaperista valmistetut valot on tehnyt Kimtuote Pietarsaaressa. Silkkipaperin takia näitä pitää käsitellä todella varovasti. Pietarsaari on merenkulkukaupunki ja ilmeisesti siksi nämä yleistyivät siellä. Nykyisin nämä symbolit ovat myös Pietarsaaren logossa. Eiliseltä tuttu sydän symboloi siis rakkautta, risti uskoa ja ankkuri toivoa.

Helsingissä näitä ei oikeastaan näe. Pietarsaaressa ja ympäryskunnissa sen sijaan näitä on joka talossa ja joissain useammatkin. Hämmennyin suuresti kun joskus lenkillä huomasin että naapurillakin täällä ihan parin talon päässä on nämä!

Nämä ovat ainoat jouluvalot joista pidän ja joita suostun käyttämään. Muuten jouluvalot lähinnä ärsyttää, varsinkin välkkyvät ja värikkäät, yh.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Vallilan kankaat

Perjantaina kävin viikonlopun kunniaksi pyörähtämässä ostoksilla ja päädyin Anttilan konkurssirääppiäisiä vilkaisemaan. Tarjolla oli Vallilan kankaita puoleen hintaan. En jaksanut pakkojen äärellä miettiä että mitenköhän paljon sitä mihinki tarttis ja mitähän tekis joten nappasin vaan pari pussia, joissa oli valmiiksi leikattu pätkät / joittenki pakkojen loput.

Toisessa paketissa oli Tanssiaiset-nimistä kangasta sini-oranssina 6,5 metriä. Tämän kankaan on suunnitellut Saara Kurkela. Tästä ajattelin tehdä ehkä olohuoneeseen uudet verhot, tai ehkä tänne omaan huoneeseen. Katsotaan.

Toinen oli Pomona-nimistä kangasta, suunnittelija Tanja Orsjoki. Paketissa oli 3,5 metriä, josta käytin 1,3 metriä kappaverhoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähä mokasin kun leveämpi taitos tulikin sitten yläreunaan mutta menköön, se on vaikka sitä varten, että voi pujottaa verhotankoon jos joskus on semmoinenkin vaihtoehto. Nyt siis nipsut käytössä kaikissa ikkunoissa.

Vallilasta voitte lukea lisää vaikka täältä Wikipedian artikkelista tai sitten Vallilan omilta nettisivuilta. Tästä linkki historiaosioon. Minusta on vähän hassua, että tekstiiliyrityksen johtaja ja omistaja on liikenne- ja viestintäministeri mutta semmosta se on. Vallilan tuotteet suunnitellaan toki siellä samassa paikassa missä Vallilan kamat aina ennenkin, mutta valmistus on siirretty ulkomaille. Viime vuoden merkittävimmistä tavarantoimittajista on julkaistu lista, ihan mielenkiintoista sekin.

Kankaat maksoivat yhteensä 114,95 euroa. Lisäksi ostin verhoihin sopivaa ompelulankaa, kahta eri väriä. Jostain syystä toinen lanka oli kalliimpaa, vaikka molemmissa on yhtä paljon lankaa, ne ovat samaa merkkiä (Coats Duet, made in Hungary) ja samaa materiaalia. Toinen alennuksen jälkeen 1,74 euroa, toinen 0,70 euroa. Tutkimattomat ovat lankarullien hintojen tiet.

Ja jos luulitte, että noin 120 euroa kankaisiin on tarpeeksi rahaa designiin yhdelle viikonlopulle niin väärässä olitte. Kävin kaverin kanssa Kaapelitehtaalla Design Marketissa ja hyvin onnistuttiin olemaan ostamatta tavaroita, joista etukäteen sovittiin, että niitä ei osteta. Esim. en ostanut ollenkaan korvakoruja tai postikortteja.

 

Lahjapeitto

Huh-huh, aika lailla viime tipassa tuli tämä peitto valmiiksi, vielä vaan pitäisi keksiä, että miten se toimitetaan perille. Käytin tähän peittoon ryijyn jämälankoja ja pihakirppikseltä ostamiani erilaisia valkoisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Peiton ohje on Novitan syksy 2015 -lehdestä. Lehti maksoi ilmestyessään 9,50 ja sen osti minulle äiti. Alkuperäinen ohje on torkkupeitolle ja huomattavasti suuremmalle semmoiselle kuin tämä. Ohjeen lankakin on superpaksua. Tein yhtä monta riviä kolmioita kuin mallissakin, mutta tämä on siis vaan ohuemmasta langasta. Näin peiton kooksi tuli 96 x 89 cm. Värilliset kolmiot olen sommitellut aika satunnaisesti piirrokseen. Puuväritkään ei ihan täsmänneet ryijyn lankojen väreihin joten niitäkin on siinä matkan varrella vähän fiilispohjalta mietitty. Jämälankoja kuitenkin jäi edelleen, seuraavaksi varmaan pitää alkaa virkata isoäidinneliöitä tai jotain muuta vastaavaa.

Tähän peittoon kului aika pari päivää yli kuukausi, melkein joka päivä tätä kuitenkin tässä kesäkuun aikana tuli tehtyä, aina pari riviä lounastauolla ja sitten iltaisin telkkarin ääressä. Netflix, HBO ja Yle Areena ovat olleet kovilla kun ei ole tahtonut ohjelmat riittää. Mutta valmista tuli ja tosiaan pitäisi vielä toimittaa peitto vastaanottajalle. Postissa uuteen kotiosoitteeseen viimeistään jos ei muuten nähdä.