Hämä-hämä-häkkejä

Minut tuntevat ihmiset tietävät, että olen sillä tavalla erilainen, että tykkään hämähäkeistä. Minusta niissä ei ole mitään pelättävää, ne eivät ole ällöttäviä, eikä Suomessa luonnossa elävät edes vaarallisia (vesihämähäkin purema vastaa ampiaisen pistoa ja Luonnontieteellisessä museossa elävä ruskohämähäkki voi aiheuttaa paikallisen kuolion).

Mutta siis, hämähäkki-ihailun vuoksi olen saanut haltuuni kaikenlaista hämähäkkiaiheista tavaraa. Osa on itse askarreltua ja ostettua, mutta valtaosa on lahjatavaraa. Yritin nyt muistella ja haalia tähän päivitykseen kaikki hämähäkit varastoistani. Ehkä jotain unohtui mutta ei pidä pahastua jos sitä sinun antamaasi lahjaa ei nyt sitten näy, en vaan voi muistaa kaikkea!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAYritän edetä jokseenkin kronologisesti. Hämähäkki-innostus oli suurimmillaan yläasteella, kun olin todella synkkä gootti. Vuodenvaihteessa 2003-2004 sain lahjaksi ystävältäni tämän hänen maalaamansa taulun. Se on tällä hetkellä keittiössä.

Samoihin aikoihin sain toiselta ystävältä lahjaksi nämä kolme muovista hämähäkkiä ja äidiltä tuliaisiksi Riikasta(?) puisen koottavan hämähäkin. Tässä hekin aidossa elinympäristössään, eli pölyttymässä hyllyllä. Puisen hämähäkin yksi pedipalppi oli pitkään hukassa mutta se löytyi sitten onneksi jostain muuttolaatikon pohjalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

pantaLukiossa olin kansalaisopistossa hopeakorukurssilla, jossa taiteilin hopealangoista rintaneulan, vuosi lienee siis ollut 2005 tai 2006? Tässä kuvassa koru on kiinni samettinauhasta tehdyssä kaulapannassa.

Mutta en minä aina ole hämähäkkien kanssa niin kuolemanvakava. Söpötkin hämähäkit on kivoja. Siis esimerkiksi myös lukioaikana Citymarketista(?) ostamani hämähäkkiaamutossut.

IM000483.JPG

Käytän näitä lähinnä talvella, kun laitan parvekkeelle vaatteita kuivamaan.

Näiden jälkeen hämähäkkihankinnat olivat pidemmän aikaa tauolla ja gootteilukin jäi vähän vähemmälle. Swap-botin myötä olen kuitenkin saanut joitain hämähäkkiaiheisia asioita, kuten tällaisen kirjanmerkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä oli tupsukin tuossa reiässä kiinni, mutta tupsu meni rikki ja otin sen sitten pois.

Osa OLYMPUS DIGITAL CAMERASwap-botin sadosta on paljon vaatimattomampaa ja se on ollut enemmänkin matskuna johonkin muuhun. Tässä pää yrittää kovasti esittää, että hiuskoristetta voi käyttää, vaikka ei olisikaan hiuksia.

 

Olen kyllä varmaan kaikki osat saanut Swab-potista, eli verkon, sulkapohjan ja strassin. Alla oleva klipsi on tosin omista varastoista. Ihan omin pikku kätösin olen nämä sitten liimannnut yhteen.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äiti on kovasti yrittänyt tätäkin innostusta ymmärtää, ja tuon puuhämähäkin lisäksi sain eräs joulu lahjaksi punaisen Iittalan Kivi-lyhdyn, johon yli ympätty mahdollisesti Partyliten Halloween-teemainen koriste, eli metallinen lyhdyn ympärille laitettava hämähäkinverkko. Minä en polta tuikkuja. Ja se metallihökötys oli outo. Mutta hämähäkkimagneetit on söpöt. Näitä on siis kaksi jääkaapin ovessa ihmettelemässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEn muista enää kumman Klaus Haapaniemen hämähäkin ostin eka, mutta koska tuohon toiseen on kivempi päättää, niin esitellään eka vielä yksi työhuoneen hämis.

Tämä pallomaha on Design Forumi Showroomin kaupasta, ja se maksoi kai jotain 12 euroa. Olen sen siis itse ostanut. Toisellakin puolella on tuommoinen pyöreäksi avattava pallura, mutta koska tämä roikkuu tuolla seinää vasten, niin se on kiinni.

 

Toinen Haapaniemen hämis on tämä tyyny. Tilasin sen Haapaniemen kaupasta itselleni valmistujaislahjaksi. Sain paljon lahjaksi rahaa (varmaan mukana siis valmistujaisrahoja ja joululahjarahoja?) , ja makuutin sitä rahaa tilillä puolisen vuotta ennen kuin keksin mitään kivaa. 2015 sitten ostin ampiaispeiton ja hämähäkkityynyn, koska en osannut päättää että kumman haluan.

10847197_10203196053333450_8593481800254226042_o

Ainakin nyt tämä tyyny on Haapaniemen kaupassa ilman sisätyynyä 65 puntaa eli noin 77 euroa. Peittoa ei enää ole myynnissä, mutta se oli kyllä kallis, muuta en muista.

Tässä nyt siis ainakin suurin osa minun hämähäkeistäni. Kompensoikoon nämä kaikki sitä, että en ole taas pitkään aikaan jaksanut päivittää.

 

Advertisements

Das Knopfbuch

Sain tämän pienen nappikirjan Swap-botista joskus ajat sitten. Tämä on hauska pikku kirja, jossa on kuvia vanhoista napeista, vähän jotain infoa ja nappiaiheisia sitaatteja. Kirjan on kirjoittanut Diana Epstein ja napit ovat hänen kokoelmastaan. Diana Esptein on kuollut jo vuonna 1998. Täältä voitte lukea muistokirjoituksen. Hän oli varsin intohimoinen nappikauppias ja -keräilijä. Kirjassa onkin kuvia todella ihanista napeista.

Tämä kirja on kuitenkin saksankielinen laitos. Saksaksi sen on toimittanut Bettina Gratzki. Kirjan on kustantanut arsEdition ja kirja on painettu Kiinassa. Saksankielinen kirja on julkaistu 2001 ja alkuperäinen englanninkielinen vuonna 1996.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirja on todella pikkuinen, kannen mitat ovat 7 x 8,5 cm. Sivuja on kuitenkin yli 120. Kirjan alareunaan on jossain vaiheessa tullut joku mustetahra mutta se ei onneksi ole levinnyt sivuille. Kirja pääsee tänään uuteen kotiin lahjana. Nippelitietoa tarvitaan aina.

Swap-botin vaihto rumat postikortit

Olen osallistunut useisiin rumien korttien vaihtoihin Swap-botissa. Niissä parasta on, että saa jotain, joka lähettäjän mielestä on ruma, mutta vastaanottajan mielestä ihan mieletön. Ja näin kävi tälläkin kertaa!

Ensin kortit jotka lähetin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Molemmat olen saanut Swap-botin kautta, ylempi on joku taidekortti ja alempi sitten joku mainoskortti. Vastaanottajatkin pitivät niitä rumina.

Sitten ne kortit jotka sain.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuo ylempi on ihan mieletön! Kortti on osa sarjaa The Blind Juggler, josta tämä on osa 5. Kortin takana on teksti: “The seacats arose with every coloured ball. Up on the levee, the precious juggling balls bounced back to the juggler. The seacats descended quickly back to their own dark home town.”

Kortin on painanut Chester Press inc, ja kortissa on copyright Ellen Fergusonille vuonna 1979. Onkohan korttikin siltä vuodelta? Chester Press vaikuttaa hauskalta firmalta, he lähettävät asiakkailleen joka kuukausi kalenterisivun, jonka toisella puolella on vitsejä. Huhtikuun sivun voi poikkeuksellisesti tulostaa itse, koska tilauksia on ollut nyt niin paljon.

Pennsylvania-kortti on lähetetty minulle Englannista ja lähettäjä kertoo, että heppa on ihan kiva, mutta tympeä maisema ja rumat rakennukset tekevät tästä kortista ruman. Kortista itsestään selviää vain, että se on painettu Yhdysvalloissa.

Tällaiset postikortit tällä kertaa.

Swap-botin litteähkö vaihto

Jes, yksi Swap-botin suosikkiryhmistäni heräsi jälleen henkiin ja osallistuin heti sen ekaan vaihtoon pitkästä aikaa. Teemana oli pieni litteähkö yllätys. Sen tarkemmin ei oltu määritetty että mikä on pieni ja litteähkö. Minä laitoin sitten keskikokoisehkon paketin taas vastaanottajan profiilin perusteella. Hän piti metsäaiheisista asioista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki muut paitsi tuo vasemmassa reunassa oleva vihko on varastoista ja saatu Swap-botin kautta. Postikortin olen ostanut itse ja se on Marimekon Kukkuu-sarjaa, suunnittelija Sanna Annukka vuodelta 2013. Vihkon ostin Suomalaisesta kirjakaupasta ja se maksoi 5,95 euroa.

Minulle tullut paketti tuli Latviasta ja piti sisällään seuraavaa:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ainoastaan pienissä kirjekuorissa on jotain infoa: kohopainettuna Clairefontaine, alunperin paperitehdas koillis-Ranskassa, joka tekee paperiasioita ja omaa paperia niihin. Ainakin nämä minikirjekuoret ovat mukavan paksua paperia.

Swap-botin nauhavaihto

Swap-botin nauhavaihto tuli ja meni. Nämä lähtivät:

Suurin osa näistä on tullut minulle Swap-botin kautta. Ruskea-keltainen apilakuvioinen on tosin kirpputorilta ja sitä on vielä monen monta metriä jäljellä. Pitsikin on ehkä kirpputorilta mutta en mene vannomaan. Nauhat on kiinnitin nipuiksi paperiliittimillä. Keltainen ja musta ovat tullee Swap-bot-pakettien mukana mutta puhekuplan muotoiset olen ostanut Ikeasta. Ne on valmistettu Kiinassa.

Nauhat pakkasin tähän pitkulaiseen kirjekuoreen ja mukaan laitoin pinkin viestilappusen. Nämähän olen jo esitellyt aiemmassa postauksessa, ja nämä ovat siis myös peräisin Swap-botin vaihdosta.

Viime viikolla siis saapuivat sitten minulle lähetetyt nauhat Intiasta.

En tiedä tekeekö kuvani ollenkaan oikeutta näille. Varsinkin tuo ylimmäinen on aika villi. Välkkyvät ja alin pinkki ovat paperisia ja muut sitten kankaisia. Luulen että ensimmäisessä mahdollisessa tilanteessa häipyy tuo It’s a Girl -nauha. Ei taida olla ikinä käyttöä. Ikinä.

Plussana sain vielä kortin, joka siis tässä alimpana.

ATC-vaihto

ATC-vaihdon kortti tuli jokin aika sitten perille. Tässä se on odotellut vaan päivitysintoa.

Tämä on tyyliltään tämmöinen naivistinen teos. Mietin vaan miksi pilvet on väärin päin? Ovatko ne jotain ikäviä pilviä? Onkohan sarjan 1/2 sama kuva, vai esim. vain kuvan jatkoa? Millainen väki mahtaa asua kuvan ruskeassa, kupolikattoisessa talossa? Kenties jotain retroilijoita? Näitä kysymyksiä on hyvä miettiä nuhaa sairastaessa.

Swap-botin seitsemän postikortin vaihto

Ja heti perään toinen vaihto, tällä kertaa postikortteja. Valitsin seitsemän maailmalle lähtevää yksilöä kokoelmastani.

Kort

Entuudestaan tuttuja ovat Marilyn ja hatut. Ja sitten mennään järjestyksessä vasemmasta yläkulmasta lähtien!

Vanity Fair on nykyäänkin ilmestyvä lehti, mutta tuo kortti on siitä vanhemmasta Vanity Fairista. Sain kortin Swap-botin ryhmän arvonnassa. Harmikseni kyseinen ryhmä vain jotenkin kuoli. Kortissa on helmikuun lehden kansi vuodelta 1926 ja sen on piirtänyt A. H. Fish. Tältä nettisivulta pääsee lukemaan tietoa kyseisetä kuvittajasta. Oletan että kyseessä on sama henkilö, tyyli on ainakin hyvin samanlainen. Kortista ei selviä painopaikkaa tai julkaisijaa.

Hihojaan käärivä insinööri on maalauksesta Kansas City Spirit. Kortin taustalta selviää, että Hallmarkin perustaja tilasi tämän maalauksen juhlistamaan/muistuttamaan Kansas Cityn uudelleenrakennuksesta. Tulva tuhosi kaupungin 1951. Taulun on maalannut Norman Rockwell ja Jon Atherton ja se kuuluu Hallmarkin taidekokoelmaan. Ja kuten nyt jo fiksuimmat ovat varmaan jo keksineet, tämän kortin on painanut Hallmark, joka on yhdysvaltain suurin korttivalmistaja. Tämä kortti mainostaa tuota Hallmarkin taidemuseota. Kortti on painettu vuonna 2001.

Sitten pääsemme hetkeksi kotimaan kamaralle. Mustavalkoisen luontokortin ostin Itäkeskuksen kierrätyskeskuksesta. Minusta on hienoa, miten on oikeastaan mahdotonta tietää miten päin kuva on oikein päin. Kuvan on ottanut Matti Pitkänen ja julkaisija on Studio Pitkänen Ky. Kortti on painettu Suomessa. Kortin takapuolella on jotain epämääräisiä jälkiä joiden perusteella uskon kortin olleen liimattuna johonkin aiemmin.

Sormusten herran ekan osan mainoskortti. Tämäkin on tullut varmaan Swap-botista. Taustalla mainostetaan kisaa, jossa voi voittaa matkan Uuteen Seelantiin elokuvan kuvauspaikoille. Kortin on painanut Artcards ja kortin numero on 376. Kortti on kotoisin Singaporesta.

Viimeisenä on Ernie, Swap-botin logo. Hämmennyin kun havaitsin että minulla oli näitä kaksi. En tiedä mistä näitä saa mutta jotku swappaajat näitä selvästi ovat käsiinsä saaneet ja minulle toimittaneet. Taustalla ei lue painopaikkaa tai muutakaan, vain kutsu tulla mukaan Swap-botiin. Swap-botin blogista voitte katsella mm. Ernien innoittamia askarteluja.

Huh, onneksi olin jo noista parista kortista kirjoittanut. Nyt pitäisi vain jaksaa tehdä töitäkin.

Edit. Sen verran pitää vielä lisätä, että laitoin kuoreen pienen kortin jossa oli vaihdon nimi jne. Sekin on tullut minulle Swap-botissa joskus. Tässä siitä vielä kuva.

Kalako