Raijan aitan reissupyyhe

Nyt kun on taas pientä reissua ohjelmassa, niin esittelenkin viime kesänä ostamani reissupyyhkeen. Tämä oli yksi ns. Karhunkierroshankintoja. Olin tätä miettinyt kyllä jo vähän aiemminkin kun näin Raijan aitan myymässä mm. näitä reissupyyhkeitä Kädentaitomessuilla. Jäin silloin vielä harkitsemaan ja kesällä sitten tilasin pyyhkeen nettikaupasta. Pyyhe maksoi 26 euroa ja postikulut oli varmaan vielä päälle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pyyhe on ihan pyyhkeen kokoinen eli 70 x 140 cm. Se on kokonaan pellavaa ja ripustuslenkit on sekä pitkällä että lyhellä sivulla. Pyyhettä on kuudessa eri värissä, niistä pitäisi löytyä mieluinen. Minä valitsin tämän punaoranssin taas ehkä sillä ajatuksella, että se löytyy ja erottuu myös hämärässä. Pyyhe on päässyt myös tuuraamaan mm. patalappuna; eipä ole mikrokuitupyyhkeistä siihen hommaan. Värikin on pysynyt, vaikka en kyllä varmaan kovin montaa kertaa ole vielä ehtinyt pyyhettä pesemään.

Kaikin puolin olen ollut pyyhkeeseen tyytyväinen. Kiitokset lähtevät siis Raijan aitalle Mikkeliin.

Advertisements

Joulukalenteri 15: Olohuoneen jouluverhot

PB260328.jpgNämä punatulkkuverhot olen ostanut pari vuotta sitten Hemtexistä. Ne maksoivat muistakseeni jotain 50 euroa, tai itse asiassa juuri sen alle koska yli 50 euron ostoksesta sai jonkun alennuksen ja sitten piti keksiä joku turha tavara kaveriksi että meni yli sen 50 euroa. Otin sitten samalla kuviolla pyyheliinan, joka ei kestä pesua; värit lähti ekassa kiekassa ihan maukkaasti. Verhot ovat pesua kestäneet paremmin. En kyllä jaksanut tänäkään vuonna näitä silittää, kyllä ne siinä roikkuessa oikenee sen verran.

Verhoja on kaksi mutta tässä kuvassa on nyt vain tämä toinen koska olohuoneessa on kaikkea muuta roinaa jota en halunnut kuvaan, esim. polkupyörä.

Punatulkkuja odotan kotikotona aina jouluaattona lintulaudalle.

Ulpukka-huivi

Handun langasta valmistui pikku hiljaa huivi. Ohjeena oli Ulla-neuleen Ulpukka. Virheitä tuli matkalla tehtyä mutta ei niitä heti huomaa. Pingotin huivin saunassa, koska sinne sen sai kissan ulottumattomiin. Kissa varmaan hyvin mielellään istuisi paksun kangaspinon ja huivin päälle eikä välittäisi nuppineuloista mitään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätä oli mahdoton kuvata nätisti. En tiedä onko tämäkään kuva nyt kovin onnistunut.

Ohjeessa oli että voi myös tärkätä. Kokeilin, mutta en suosittele. Huivi tuntuu kovin tahmealta. Silitinkin sitä pingottamisen jälkeen haalean haalealla raudalla mutta en tiedä auttoiko se. Ehkä se tahmeus asettuu. Huivin lopullinen koko on 46 x 155 cm.

Lankakerä selkeästi kasvoi sisältä päin. Tämä huivi siis aloitettiin keskeltä ja punnitsin kerää tasaisin väliajoin, jotta tietäisin milloin puoliväli häämöttää. Puolivälissä lopetin pään, siirryin tekemään toista päätä ja toisen pään lopussa kerä oli edelleen noin nyrkin kokoinen. Jatkoin sitten vielä samoja kerroksia vähän matkaa ja lisäsin toiseen päähän saman verran. Lankaa jäi vieläkin ihan kiitettävä määrä. Nyt ainakin tiedän, että jos ostaa ohutta huivilankaa niin siitä saa kyllä ison ison huivin tehtyä.

Huivi päässee vielä lahjapakettiin jouluksi, katsotaan nyt.

Vallilan kankaat

Perjantaina kävin viikonlopun kunniaksi pyörähtämässä ostoksilla ja päädyin Anttilan konkurssirääppiäisiä vilkaisemaan. Tarjolla oli Vallilan kankaita puoleen hintaan. En jaksanut pakkojen äärellä miettiä että mitenköhän paljon sitä mihinki tarttis ja mitähän tekis joten nappasin vaan pari pussia, joissa oli valmiiksi leikattu pätkät / joittenki pakkojen loput.

Toisessa paketissa oli Tanssiaiset-nimistä kangasta sini-oranssina 6,5 metriä. Tämän kankaan on suunnitellut Saara Kurkela. Tästä ajattelin tehdä ehkä olohuoneeseen uudet verhot, tai ehkä tänne omaan huoneeseen. Katsotaan.

Toinen oli Pomona-nimistä kangasta, suunnittelija Tanja Orsjoki. Paketissa oli 3,5 metriä, josta käytin 1,3 metriä kappaverhoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähä mokasin kun leveämpi taitos tulikin sitten yläreunaan mutta menköön, se on vaikka sitä varten, että voi pujottaa verhotankoon jos joskus on semmoinenkin vaihtoehto. Nyt siis nipsut käytössä kaikissa ikkunoissa.

Vallilasta voitte lukea lisää vaikka täältä Wikipedian artikkelista tai sitten Vallilan omilta nettisivuilta. Tästä linkki historiaosioon. Minusta on vähän hassua, että tekstiiliyrityksen johtaja ja omistaja on liikenne- ja viestintäministeri mutta semmosta se on. Vallilan tuotteet suunnitellaan toki siellä samassa paikassa missä Vallilan kamat aina ennenkin, mutta valmistus on siirretty ulkomaille. Viime vuoden merkittävimmistä tavarantoimittajista on julkaistu lista, ihan mielenkiintoista sekin.

Kankaat maksoivat yhteensä 114,95 euroa. Lisäksi ostin verhoihin sopivaa ompelulankaa, kahta eri väriä. Jostain syystä toinen lanka oli kalliimpaa, vaikka molemmissa on yhtä paljon lankaa, ne ovat samaa merkkiä (Coats Duet, made in Hungary) ja samaa materiaalia. Toinen alennuksen jälkeen 1,74 euroa, toinen 0,70 euroa. Tutkimattomat ovat lankarullien hintojen tiet.

Ja jos luulitte, että noin 120 euroa kankaisiin on tarpeeksi rahaa designiin yhdelle viikonlopulle niin väärässä olitte. Kävin kaverin kanssa Kaapelitehtaalla Design Marketissa ja hyvin onnistuttiin olemaan ostamatta tavaroita, joista etukäteen sovittiin, että niitä ei osteta. Esim. en ostanut ollenkaan korvakoruja tai postikortteja.

 

Lahjapeitto

Huh-huh, aika lailla viime tipassa tuli tämä peitto valmiiksi, vielä vaan pitäisi keksiä, että miten se toimitetaan perille. Käytin tähän peittoon ryijyn jämälankoja ja pihakirppikseltä ostamiani erilaisia valkoisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Peiton ohje on Novitan syksy 2015 -lehdestä. Lehti maksoi ilmestyessään 9,50 ja sen osti minulle äiti. Alkuperäinen ohje on torkkupeitolle ja huomattavasti suuremmalle semmoiselle kuin tämä. Ohjeen lankakin on superpaksua. Tein yhtä monta riviä kolmioita kuin mallissakin, mutta tämä on siis vaan ohuemmasta langasta. Näin peiton kooksi tuli 96 x 89 cm. Värilliset kolmiot olen sommitellut aika satunnaisesti piirrokseen. Puuväritkään ei ihan täsmänneet ryijyn lankojen väreihin joten niitäkin on siinä matkan varrella vähän fiilispohjalta mietitty. Jämälankoja kuitenkin jäi edelleen, seuraavaksi varmaan pitää alkaa virkata isoäidinneliöitä tai jotain muuta vastaavaa.

Tähän peittoon kului aika pari päivää yli kuukausi, melkein joka päivä tätä kuitenkin tässä kesäkuun aikana tuli tehtyä, aina pari riviä lounastauolla ja sitten iltaisin telkkarin ääressä. Netflix, HBO ja Yle Areena ovat olleet kovilla kun ei ole tahtonut ohjelmat riittää. Mutta valmista tuli ja tosiaan pitäisi vielä toimittaa peitto vastaanottajalle. Postissa uuteen kotiosoitteeseen viimeistään jos ei muuten nähdä.

Hohde-ryijy

Helmikuussa oli syntymäpäivä ja Suomen käsityön ystävillä ryijyt tarjouksessa. Ja minä pähkäilin että ostanko paketin vai enkö vai önkö. Noh, 11.2. meni rahat tililtä ja parin viikon päästä sain ilmoituksen, että voin noutaa pakettini paikan päältä (onneksi on lyhyt matka, säästin postikuluissa). Nyt en enää mistään näe, että mitä se ryijypaketti maksoi, mutta koska sama ryijy, eli pienempi Hohde, on taas tarjouksessa, niin oletan että noin saman verran. Nyt paketin hinta ommeltuna on 633 euroa. Täysi hinta on 745 euroa.Edit 8.6.2016: Löysin pussin pohjalta kuitin ja maksoin helmikuussakin ryijypaketista tuon 633 euroa.

Ryijyn mallin on suunnitellut Suomen käsityön ystäville samassa rakennuksessa majaileva Pentagon design. Suomen käsityön ystävät taas on vuonna 1879 perustettu tekstiiliteollisuuden kivijalka. Heidän fb-sivujensa kautta olen ihaillut mm. kirkkotekstiilejä ja kun kävin ryijyn tarvikkeet hakemassa, oli heillä silloinkin valmistumassa kirkkoon kankaita. Palvelu oli todella ystävällistä ja muistutettiin vielä, että jos tulee mitään ongelmia tai jos vaikka joku langoista loppuu, niin aina voi ottaa yhteyttä ja autetaan. En onneksi apua tarvinnut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta ryijyn kanssa homma alkoi tämän ohjepinkan ihmettelyllä. Ohjeet on kyllä todella, todella hyvät ja yksityiskohtaiset. En ole ikinä ennen tehnyt ryijyjä mutta näillä ohjeilla kyllä onnistui hyvin. Paketissa oli siis nämä erinomaiset ohjeet, kaikki langat, pohjakangas, kolme neulaa ja kolme lastaa. Langat olivat vyyhteinä, joten ensiksi ne piti keriä. Siinä vierähtikin yksi pitkä ilta, osan ajasta meni siihen, kun suostuttelin miehen pitälemään vyyhtejä ja opetin miten se tehdään kunnolla. Sitten kun langat oli kerillä ja tarkasti pidetty kirjaa sävynumeroista (49 eri väriä, joista suurin osa sinisiä), pääsin aloittamaan. Pari nukkaa oli valmiina kankaassa ja siitä sitten vain jatkamaan. Keriltä lankaa kerittiin vielä nukkasekoituksiksi, joita varten sai leikata vielä erilliset pikkulappuset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jämälankoja jäi.

Ajattelin, että ryijy olisi semmoinen ikuisuusprojekti, kun on se miehen kansallispukukin tässä vielä tekeillä, että olisi vain välillä jotain pientä vaihtelua. Noh, sitten keksin mitä tekisin ryijyn jämälangoista ja sille idealle on jonkin sortin deadline. Joten ryijy piti siis saada nopeasti valmiiksi, että on sitten ne jämät mitä käyttää. Viimeinenkin nukka tuli paikoilleen joskus toukokuun puolella jo. Vähän hidastelin päärmäämisen kanssa, koska pääsin kuitenkin sitä jämälankaprojektia jo aloittamaan. Viikonloppuna sain kuitenkin senkin valmiiksi. Kuvassa näkyy osa jämälangoista ja sakset, jotka äiti ehdottomasti halusi ostaa minulle, koska hän oli sitä mieltä, että pitää olla hyvät sakset. Ja nämä Fiskarsin sakset olikin tosi hyvät, terät menivät sukkelaan lastan ja lankojen väliin leikatessa.

Sitten piti etsiä kampaamiseen sopiva kampa. Ryijyn viimeistelyyn ja huoltamiseen kuuluu olennaisena osana kampaaminen. Sopiva löytyikin sitten Tigeristä, kahden kamman paketti maksoi 2 euroa (kaikki maksaa Tigerissä 2 euroa). Kammat on valmistettu Kiinassa. Sitten piti hommata tanko, josta ryijy laitetaan seinälle. Päädyin hakemaan K-raudasta verhotangon. Se oli K-raudan omaa merkkiä, eli Cello ja erittelynä vielä Lisa. Tämän hinta näköjään vähän vaihtelee K-raudoittain, mutta siinä 18 euron pintaan se on. Minun taisi maksaa 17,95 tms. Paketissa on mukana kiinnityssysteemit, mutta semmoiset, jotka toimii verhotangolle. Kodin varastoista ei nyt löytynyt mitään sopivaa, joten tänään palasin taas K-rautaan. Löysin jopa myyjän, josta ei hirveästi ollut apua, muuten kuin,että ensin valitsemani kannattimet olisivat huonot, koska niitä ei saisi tarpeeksi syvälle seinään. Ripustin-naulakko yms. välistä löytyi kuitenkin mukavan pyöreästi muotoiltuja vaatekoukkuja, jotka kävin mittaamassa ja totesin tangolle sopiviksi. Cello vaatekoukku, valkoinen, hinta 6,95. Näitä nyt siis jäi vielä kaksi pakettiin odottamaan, että jos joku muu on ryijyään ripustamassa niin täältä voin antaa vaikka ilmatteeksi. Kuten myös ne verhotangon koukut. Aikaisemmin olin jo ostanut kipsilevyankkureita, joiden kanssa koukut siis kiinnitettiin tukevasti seinään.

Koska kiinnittäminen ei ole koskaan helppoa, piti ostaa vielä vähän apuvälineitä siihen. Ensiksin etsin piikin, koska seinään pitää eka tehdä reikä. Purasin Bahco ajoi asiansa 4,95 euron hintaan. Jotta ryijy tulisi suoraan, etsin myös vesivaa’an eli vatupassin. Valitsin tämmöisen pienehkön magneetillisen Ironsiden vaa’an, koska ajattelin heti kuinka kätsyä on laittaa se vatupassi kiinni esim. siihen ripustustankoon tai Sini-varteen ja sitten tietää että tuleeko suoraan. Vatupassitkin on ihan hullun hintasia. Tämä maksoi 12,95. Siinä vatupassia, piikkiä ja koukkuja kanniskellessa koin lähes tulkoon helvetillisen näyn, jossa jälleen kerran kaivan kaapista sitä pientä ihmeellistä ruuvimeisselien pussukkaa samalla kun vasara tippuu varpaille ja kaikki muu roina kaapissa ja sylissä leviää pitkin ja poikin. Päätin ostaa työkalupakin. Olisin kovasti halunnut ensin semmoista isoa, sinistä ja metallista, miltä minusta työkalupakin kuuluu näyttää, mutta onhan se toki vähän turhan iso, kun ei tätä kalustoa nyt niin merkittävissä määrin kuitenkaan ole. Päädyin sitten vähän pienempään ja kevyempään ratkaisuun. Stanley ei ole mitenkään erityisen järeä, mutta uskon sen toimivan paremmin kuin sen ihmepussukan ja varpaille tippuvan vasaran. Pakki maksoi 12,95. Näiden ostosten kanssa olin valmis.

Ekan koukun onnistuin laittamaan itse. Sitten piti turvautua ruokakuntamme pidemmän ihmisen apuun. Hänellekin hain yhteisvarastosta tikkaat, joiden virittely portaikkoon fiksusti ja turvallisesti olikin sitten oma operaationsa. Mutta lopulta, väärän kokoisista meisseleistä huolimatta (miten voi meilläkin olla kolme ristipääruuvaria, jotka on aina kaikki melkeen oikean kokosia mutta kuitenki just vääriä). Sitten sain (itse hyräilemäni) fanfaarin saattelemana nostaa ryijyn vihdoin ja viimein paikalleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä seinälle laittaminen oli ehdottomasti vaativin ja rasittavin osuus koko urakassa. Oikeanlaisen kaiken löytäminen ja toki sijoituspaikkakin portaikon yllä on varsin haastava. Tuohon sopisi kyllä isompikin ryijy mutta en tiedä kyllä kuka sen sinne laittaisi ja ottaisi sitten tuuletusta yms. varten pois.

Mutta nyt olen niin niin tyytyväinen ja onnellinen. Ilo on ryijyä katsella portaiden ylä- ja alapäästä. Jes jes jes!

Hintalaskelma vielä: ryijyn paketti 633, kampa 2, tanko 18 ja työkalut yms 38, näin pyöristyksineen tuli ryijylle kaikkien höysteittensä kanssa hinnaksi noin suurin piirtein 690 euroa, jos se siis helmikuussa maksoi saman kuin nyt. Sakset maksoi äiti. Kaupan päälle sain vielä kipua jalkaterääni; se jäi tikkaitten alle.

Virkattu päiväpeitto

En ole koskaan ollut sängyn petaamisen kannattaja, mutta nyt olen ottanut sen tavaksi. Yritän petaamalla hillitä holtitonta päiväunien nukkumistani; saatan nukkua kahdetkin päiväunet jos oikein väsyttää. Tai yrittää nukkua 12 minuutin voimanokoset ja päätyä nukkumaan 120 minuutin nokoset kesken työpäivän.

Esteeksi tälle nukkumiselle olen siis nyt asetellut virkkaamani päiväpeiton, jonka sain valmiiksi huhtikuussa 2009. Aloitin sen tekemisen yläasteella kai 2002 tai 2003, tarkoitus oli vain tehdä tyyny, mutta palat veivät mennessään. Lukion ajaksi peitto jäi tauolle, koska minulla ei ollut silloin telkkaria, jonka tahtiin virkata. 2007 joulukuussa muutin uuteen kämppään, jossa oli myös telkkari ja kämppis, jonka kanssa kaikenlaista katsottiin. Asunto oli kalustettu, semmoinen vanha mummokämppä, ja kalusteisiin kuului myös rahi, jonne keskeneräinen peitto asettui asumaan. Pala palalta peitto tuli valmiiksi ja voi sitä ilon päivää kun sen sai levittää sängylle. Tämä kuva on siis vuodelta 2009.

peitto2

Peitto on mitoiltaan noin 220 x 180 cm ja se painaa (jos vaaka on tosissaan) 1,7 kg. Lankana käytin jotain lankaa, josta myös siskoni päiväpeitto on virkattu (sitä jäi yli, siskon peiton tosin teki äitin täti). Lanka on mukavan pehmeää, tällä peitolla makoillessa ei tule mustelmille. Koukkuna käytin muistaakseni kokoa 10 olevaa metallista. Peiton malli on jostain kirjasta, joka on äidin hyllyssä. Malli on sen verran yksinkertainen, että sen oppi nopeasti ulkoa. peitto3

Peitto koostuu isommista 8-sakaraisista tähtikuvioista ja pienemmistä neliöistä, jotka tulevat niiden väliin. Palat kiinnitetään toisiinsa kiinni aina viimeisellä kerroksella, joten tavallaan erillistä palojenkiinnitysloppukiriä ei tarvitse.  Isoja paloja peitossa on 15 x 14 = 210 ja pieniä sitten 14 x 13 = 182. Ihan kaikki palat ei tulleet samoin päin mutta ei sitä varmaan kukaan sillä silmällä katselekaan (paitsi minä ja äiti).

Ainoa huono puoli peitossa on, että se jäi leveämmän sängyn myötä vähän liian pieneksi. Yritin jossain vaiheessa jatkaa sitä vähän leveämmäksi, mutta ainakin siinä vaiheessa ei kiinnostanut tehdä kuin pari palaa lisää. Eilen tuli myös todettua, ettei peitto estä päiväunien nukkumista. Nukuin kissan kanssa peiton päällä oikein mukavasti. Ehkä sen pitäisikin olla jotain inhottavan kovaa lankaa.