Ompelukone Husqvarna Viking Tribute 140M

Tällä kertaa esittelen ompelukoneeni, koska ompelin itseäni sillä sormeen ja olen saanut siitä hyvästä loppuviikon sairauslomaa.

Koneeni on Husqvarna Vikingin 140-vuotisjuhlamalli tai jotain semmosta. Ostin sen Erkin Sauma & Tikki -liikkeestä muutama vuosi sitten. Palvelu oli asiantuntevaa ja kaikin puolin miellyttävää. En enää muista mitä tämä kone maksoi mutta häälahjarahoilla sen ostin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koneen mukana tuli ihan tavallisia asioita, neljä alalankapuolaa, kasa paininjalkoja, käyttöohjeet, ruuvimeisseli, neuloja. Kone tekee monenlaista perusommelta ja vähän jännempääkin ommelta, mutta minä olen käyttänyt lähinnä suoraa ja siksakia. Napinläpiä olen ommellut sen verran että olen kokeillut miten napinläpijalka ja automaattinen napinläpi toimii. Ja se on ihmeellistä! Napinläpijalassa on kolo, johon laitetaan se nappi jota haluaa käyttää. Sitten ohjeiden mukaan laitetaan oikeat ompeleet napinläpeä varten ja painetaan poljinta ja kone tekee oikean kokoisen napinläven.

Oman ompelutekniikkani kannalta paras toiminto on automaattinen nopeudensäädin, joka näkyy tuossa punaisen laatan vasemman alakulman vieressä. Minulla on tapana vaan painaa aina kaasu pohjaan, mutta tällä nopeudensäätimellä ei saa kiihdytettyä kovempaa kuin säädin antaa. Varmaan hyvä myös jos lapsi opettelee ompelemaan niin se ei saa vahingossakaan kiihdytettyä koneella liian kovaa.

Pohjasta selviää, että kone on valmistettu Taiwanissa. Husqvarna on ruotsalainen jättifirma joka tekee, tai on tehnyt, kaikkea. Mm. ompelukoneita, aseita ja moottorisahoja. Mutta tämä kone ei siis varmaan ole Ruotsia nähnytkään.

Kaikenlaista hienoa tällä pystyy varmasti tekemään, minä vain ompelen lähinnä verhoja ja käännän lahkeita. Ja ompelen itseäni sormeen.

Hohde-ryijy

Helmikuussa oli syntymäpäivä ja Suomen käsityön ystävillä ryijyt tarjouksessa. Ja minä pähkäilin että ostanko paketin vai enkö vai önkö. Noh, 11.2. meni rahat tililtä ja parin viikon päästä sain ilmoituksen, että voin noutaa pakettini paikan päältä (onneksi on lyhyt matka, säästin postikuluissa). Nyt en enää mistään näe, että mitä se ryijypaketti maksoi, mutta koska sama ryijy, eli pienempi Hohde, on taas tarjouksessa, niin oletan että noin saman verran. Nyt paketin hinta ommeltuna on 633 euroa. Täysi hinta on 745 euroa.Edit 8.6.2016: Löysin pussin pohjalta kuitin ja maksoin helmikuussakin ryijypaketista tuon 633 euroa.

Ryijyn mallin on suunnitellut Suomen käsityön ystäville samassa rakennuksessa majaileva Pentagon design. Suomen käsityön ystävät taas on vuonna 1879 perustettu tekstiiliteollisuuden kivijalka. Heidän fb-sivujensa kautta olen ihaillut mm. kirkkotekstiilejä ja kun kävin ryijyn tarvikkeet hakemassa, oli heillä silloinkin valmistumassa kirkkoon kankaita. Palvelu oli todella ystävällistä ja muistutettiin vielä, että jos tulee mitään ongelmia tai jos vaikka joku langoista loppuu, niin aina voi ottaa yhteyttä ja autetaan. En onneksi apua tarvinnut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta ryijyn kanssa homma alkoi tämän ohjepinkan ihmettelyllä. Ohjeet on kyllä todella, todella hyvät ja yksityiskohtaiset. En ole ikinä ennen tehnyt ryijyjä mutta näillä ohjeilla kyllä onnistui hyvin. Paketissa oli siis nämä erinomaiset ohjeet, kaikki langat, pohjakangas, kolme neulaa ja kolme lastaa. Langat olivat vyyhteinä, joten ensiksi ne piti keriä. Siinä vierähtikin yksi pitkä ilta, osan ajasta meni siihen, kun suostuttelin miehen pitälemään vyyhtejä ja opetin miten se tehdään kunnolla. Sitten kun langat oli kerillä ja tarkasti pidetty kirjaa sävynumeroista (49 eri väriä, joista suurin osa sinisiä), pääsin aloittamaan. Pari nukkaa oli valmiina kankaassa ja siitä sitten vain jatkamaan. Keriltä lankaa kerittiin vielä nukkasekoituksiksi, joita varten sai leikata vielä erilliset pikkulappuset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Jämälankoja jäi.

Ajattelin, että ryijy olisi semmoinen ikuisuusprojekti, kun on se miehen kansallispukukin tässä vielä tekeillä, että olisi vain välillä jotain pientä vaihtelua. Noh, sitten keksin mitä tekisin ryijyn jämälangoista ja sille idealle on jonkin sortin deadline. Joten ryijy piti siis saada nopeasti valmiiksi, että on sitten ne jämät mitä käyttää. Viimeinenkin nukka tuli paikoilleen joskus toukokuun puolella jo. Vähän hidastelin päärmäämisen kanssa, koska pääsin kuitenkin sitä jämälankaprojektia jo aloittamaan. Viikonloppuna sain kuitenkin senkin valmiiksi. Kuvassa näkyy osa jämälangoista ja sakset, jotka äiti ehdottomasti halusi ostaa minulle, koska hän oli sitä mieltä, että pitää olla hyvät sakset. Ja nämä Fiskarsin sakset olikin tosi hyvät, terät menivät sukkelaan lastan ja lankojen väliin leikatessa.

Sitten piti etsiä kampaamiseen sopiva kampa. Ryijyn viimeistelyyn ja huoltamiseen kuuluu olennaisena osana kampaaminen. Sopiva löytyikin sitten Tigeristä, kahden kamman paketti maksoi 2 euroa (kaikki maksaa Tigerissä 2 euroa). Kammat on valmistettu Kiinassa. Sitten piti hommata tanko, josta ryijy laitetaan seinälle. Päädyin hakemaan K-raudasta verhotangon. Se oli K-raudan omaa merkkiä, eli Cello ja erittelynä vielä Lisa. Tämän hinta näköjään vähän vaihtelee K-raudoittain, mutta siinä 18 euron pintaan se on. Minun taisi maksaa 17,95 tms. Paketissa on mukana kiinnityssysteemit, mutta semmoiset, jotka toimii verhotangolle. Kodin varastoista ei nyt löytynyt mitään sopivaa, joten tänään palasin taas K-rautaan. Löysin jopa myyjän, josta ei hirveästi ollut apua, muuten kuin,että ensin valitsemani kannattimet olisivat huonot, koska niitä ei saisi tarpeeksi syvälle seinään. Ripustin-naulakko yms. välistä löytyi kuitenkin mukavan pyöreästi muotoiltuja vaatekoukkuja, jotka kävin mittaamassa ja totesin tangolle sopiviksi. Cello vaatekoukku, valkoinen, hinta 6,95. Näitä nyt siis jäi vielä kaksi pakettiin odottamaan, että jos joku muu on ryijyään ripustamassa niin täältä voin antaa vaikka ilmatteeksi. Kuten myös ne verhotangon koukut. Aikaisemmin olin jo ostanut kipsilevyankkureita, joiden kanssa koukut siis kiinnitettiin tukevasti seinään.

Koska kiinnittäminen ei ole koskaan helppoa, piti ostaa vielä vähän apuvälineitä siihen. Ensiksin etsin piikin, koska seinään pitää eka tehdä reikä. Purasin Bahco ajoi asiansa 4,95 euron hintaan. Jotta ryijy tulisi suoraan, etsin myös vesivaa’an eli vatupassin. Valitsin tämmöisen pienehkön magneetillisen Ironsiden vaa’an, koska ajattelin heti kuinka kätsyä on laittaa se vatupassi kiinni esim. siihen ripustustankoon tai Sini-varteen ja sitten tietää että tuleeko suoraan. Vatupassitkin on ihan hullun hintasia. Tämä maksoi 12,95. Siinä vatupassia, piikkiä ja koukkuja kanniskellessa koin lähes tulkoon helvetillisen näyn, jossa jälleen kerran kaivan kaapista sitä pientä ihmeellistä ruuvimeisselien pussukkaa samalla kun vasara tippuu varpaille ja kaikki muu roina kaapissa ja sylissä leviää pitkin ja poikin. Päätin ostaa työkalupakin. Olisin kovasti halunnut ensin semmoista isoa, sinistä ja metallista, miltä minusta työkalupakin kuuluu näyttää, mutta onhan se toki vähän turhan iso, kun ei tätä kalustoa nyt niin merkittävissä määrin kuitenkaan ole. Päädyin sitten vähän pienempään ja kevyempään ratkaisuun. Stanley ei ole mitenkään erityisen järeä, mutta uskon sen toimivan paremmin kuin sen ihmepussukan ja varpaille tippuvan vasaran. Pakki maksoi 12,95. Näiden ostosten kanssa olin valmis.

Ekan koukun onnistuin laittamaan itse. Sitten piti turvautua ruokakuntamme pidemmän ihmisen apuun. Hänellekin hain yhteisvarastosta tikkaat, joiden virittely portaikkoon fiksusti ja turvallisesti olikin sitten oma operaationsa. Mutta lopulta, väärän kokoisista meisseleistä huolimatta (miten voi meilläkin olla kolme ristipääruuvaria, jotka on aina kaikki melkeen oikean kokosia mutta kuitenki just vääriä). Sitten sain (itse hyräilemäni) fanfaarin saattelemana nostaa ryijyn vihdoin ja viimein paikalleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä seinälle laittaminen oli ehdottomasti vaativin ja rasittavin osuus koko urakassa. Oikeanlaisen kaiken löytäminen ja toki sijoituspaikkakin portaikon yllä on varsin haastava. Tuohon sopisi kyllä isompikin ryijy mutta en tiedä kyllä kuka sen sinne laittaisi ja ottaisi sitten tuuletusta yms. varten pois.

Mutta nyt olen niin niin tyytyväinen ja onnellinen. Ilo on ryijyä katsella portaiden ylä- ja alapäästä. Jes jes jes!

Hintalaskelma vielä: ryijyn paketti 633, kampa 2, tanko 18 ja työkalut yms 38, näin pyöristyksineen tuli ryijylle kaikkien höysteittensä kanssa hinnaksi noin suurin piirtein 690 euroa, jos se siis helmikuussa maksoi saman kuin nyt. Sakset maksoi äiti. Kaupan päälle sain vielä kipua jalkaterääni; se jäi tikkaitten alle.

Ompelutarvikkeita

Olen innoissani ommellut miehelle kansallispuvun paitaa ja siksi ei nyt ole hirveästi tullut tavaroita ihmeteltyä. Mutta koska neulat, mittanauha ja sormustin ovat olleet sopivasti hollilla koko ajan, niin nyt on niiden vuoro esittäytyä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATämän neulapaketin ostin, kun tein tykkimyssyä. Tarvitsin silkin kiinnittämiseen tuota kaarevaa neulaa ja tämmöisestä semmoinen löytyi. Hinta näkyy tuossa paketissa, 3,40 euroa.  Muita neuloja en sitten olekaan käyttänyt. Yksi noista ohuemmista on nyt pääasiallisessa käytössä, ensimmäinen oli liian ohut ja vääntyi mutkalle. Neulat on tehnyt Prym (tuttu tapaus), kuten kuvasta näkyy, ja nämä on valmistettu Tsekissä.

Myös mittanauha on Prymin valmistama, mutta se on tehty Saksassa. Nyt en muista olenko ostanut tämän mittanauhan Prismasta vai Lankamaailmasta vai jostain ihan muualta. Hintaa en muista. Toinen puoli on kokonaan keltainen ja toinen puoli on monivärinen; vihreää, valkoista ja punaista. Mittanauhan pituus on 150 cm.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lopuksi vielä sormustin. Katesaumoja olen ommellut vasta pari lyhyttä mutta tulossa on lisää, mm. julmetun pitkät sivusaumat. Tämän sormustimen äiti toi tuliaisena Dublinista ja muuta en siitä sitten tiedäkään. Sormustinta pidetään muuten keskisormessa, tässä se on nyt vasemmassa kädessä ihan siitä syystä, että pidin kameraa oikeassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tigerin mustat kierrelehtiöt

Muistelin, että edelliset kierrelehtiöni ovat loppumassa mutta niitä onkin vielä yksi näköjään. Kuitenkin tallustelin tänään Tigerin läpi ja jotain piti sitten ostaa. Pirun skandinaavit, kun tekevät niitä kauppojaan, joista ei pääse kiertelemättä ulos!

Tgr

Viisi kappaletta muistilehtiöitä maksoi 2 euroa. Jokaisella on erivärinen kuminauha. Tarvitsen näitä lehtiöitä toisessa työssäni, ja tärkeimmsintgrät vaatimukset ovat, että ne ovat kierrelehtiöitä ja että niissä on kova kansi, jota vasten voi tarvittaessa kirjoittaa. Nämä ovat nyt kyllä pienempiä kuin ne edelliset Tigeristä ostamani lehtiöt ja se harmittaa. Nämä uudet ovat siis 7 x 13 cm kun vanhat olivat 10,5 x 15 cm. Vanhassa lehtiössä on 61 lehteä ja uudessa 60.  Aika pieni ero mutta kun koko on merkittävästi pienempi niin olisi voinut olla edes enemmän sivuja. Enää en muista, että oliko vanhoja lehtiöitä kolme vai neljä kappaletta paketissa, luulisin että neljä. Olisin mieluummin ottanut neljä isompaa kierrelehtiötä kuin viisi pientä. Ainakin uudet lehtiöt on tehty Kiinassa ja se taitaakin olla ainoa mitä näistä selville saa.

Tiger on tanskalainen krääsäketju. Vähän kuin Tiimari mutta pienemmässä tilassa. Tavaroiden vaihtuvuus on varsin nopeaa ja tuotteet maksavat yleensä pari euroa kappale tai pari tai paketti. Suurin valtti kaupassa on tietenkin se, että liike pitää kiertää kokonaan läpi ja tavaroita voi hypistellä. Yksi söpö juttu maksaa vaan sen pari euroa ja äkkiä niitä parin euron söpöjä juttuja onkin monta.

Tiger leviää tällä hetkellä hyvin aggressiivisesti joka puolelle maailmaa, nettisivujen mukaan uusia liikkeitä avataan joka viikko kolmisen kappaletta. Palkintojakin firmalle satelee. Tiger julistaa myös sosiaalista vastuutaan ja heillä on nollatoleranssi lapsityövoimalle, pakkotyövoimalle, kuritukselle ja ikävä kyllä myös työterveydelle ja ympäristölle. On mahdollista, että tuon tekstin kirjoittajalle on sattunut pieni moka ja Tigerin omistava Zebra (josta suurimman osan omistaa EQT Partners, jonka emoyhtiö on Investor AB, jonka omistaa Wallenbergin suku (jonka perusti Jacob!)) haluaakin sanoa, että työterveyshuolto ja ympäristöasiat ovat ehdottoman tärkeitä seikkoja, kun he valitsevat alihankkijoitaan. Mutta sinne Ruotsin pohatoille meni tällä kertaa hituset kahdesta eurostani.

Ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa

Paitsi että valitsin swap-bot vaihtoon tavaroita, puhdistin myös lavuaarin hajulukkoa. Lavuaari on taas vetänyt vähän huonosti, joten sunnuntain kunniaksi putket irti toisistaan ja moskaa pihalle. Pahin tukos tuntui kuitenkin olevan juuri ritilän alla, ja sinnehän pääsee käsiksi kun ruuvaa sen ruuvin auki siitä ritilän keskeltä. Jos hajulukon putsaus on ihan mysteerihommaa, niin tässä on video, Remontti-Reiska opastaa!

Niin, tässä ei nyt näytetä sitä ruuvin aukaisemista, varmaan koska pitäisi käyttää tuommoista pulloharjaa, mutta minä haluan käyttää omaa pulloharjaani ihan pullojen pesemiseen enkä viemärin. Parin kierroksen jälkeen ruuvi jäi jotenkin jumiin eikä se suostunut enää kiristymään tarpeeksi kireälle mutta ei myöskään aukenemaan auki asti. Mieheni diagnoosi oli, että ruuvimeisseli on liian pieni. Marssin sitten vitutuksen saattamana tihkusateessa läheiseen K-rautaan ostamaan isomman. Joskus sillä meisselin koolla vaan on väliä. Hinta oli 11,95 euroa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Isompi meisseli auttoi tällä kertaa: ruuvi kiristyi eikä tiiviste enää vuoda. Oikeastihan meisselit ovat nimeltään ruuvitalttoja ja ne taas kuuluvat vääntötyökaluihin. Vääntötyökaluja ovat myös momenttiavaimet, jakoavaimet ja kiintorengasavaimet. Myös ristipäiset ja torxit sun muut ovat ruuvitalttoja, vaikka niiden pää ei olekaan talttamainen. Kahva tässä vääntimessä on hyvä. Se on iso ja pyöreähkö ja pienikin käsi saa hyvän otteen. Kättä voi vähän siirrellä ja niin kaiken kokoisille käsille tulee pitävä ote. Musta osa kahvasta on myös semmoista vähän tahmaista muovia, joka auttaa pitävän otteen saamisessa.

Ennen kauppaan menemistä jo mietin, että miten ruuvimeisseleiden kokomerkinnät oikeen pitää ymmärtää, mutta nyt ratkaisin senkin. Tämä on siis kooltaan 8,0 x 175. Ja jos nyt oikein ymmärsin, niin 8,0 on millimetrejä ja se on se ruuvin koloon tulevan osan leveys ja 175 mm on sitten tuon metalliosan pituus kärjestä kahvaan saakka.  Yksi luku on vielä 120008 mutta en kyllä keksi, että mitä se voisi tarkoittaa. Kahva kertoo vielä mystisillä lyhenteillä Chrom. molybd. ja vanad., että metalliosan, joka on ruostumatonta terästä (eli siinä on yli 10 % kromia), valmistuksessa on käytetty näitä aineita eli kromia, molybdeenia ja vanadiinia. Kahdesta jälkimmäisestä en ollut koskaan kuullutkaan. Onneksi Wikipedia valistaa ja nyt tiedän että molybdeeni tekee ihmisen kehossakin kaikkea hyvää. Ruostumattoman teräksen se kovettaa ja jo muinaiset roo… siis japanilaiset ovat sitä käyttäneet miekkoihin. Kaikki aineet ovat myös ihmiselle välttämättömiä, mutta hyvin pienissä määrissä, kromista voi saada myrkytyksenkin jos sitä on liikaa.

Yritin Googlettaa Ironsidea, mutta meisselivalmistajan omia nettisivuja ei tullut esiin. Meisselissä lukee, että se on valmistettu Saksassa, mutta koska olen nyt tullut aika epäileväiseksi saksalaisten Made in -merkintöjen suhteen niin haluaisin varmistua asiasta.

Onneksi muuten ruuvimeisseleidenkin valmistuksesta on video.