Helppoa muisteltavaa

Helmikuussa julkaistiin Hippo Taatilan YUP-historiikki Helppoa muisteltavaa. Tilasin sen Levykauppa Äxästä ennakkoon ja luin aika nopsaan mutta unohtui nämä päivittämiset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tilasin samassa paketissa t-paidan ja koska olin nopea ennakkotilaaja, niin sain vielä lyriikkaa paperilla, jes!

Jos ensiksi kertoisin vaikka siitä lukukokemuksesta. Kirja oli mukava paketti, selkeästi yhtyeen fanin toisille faneille kirjottama. Eniten lukemista häiritsivät lyöntivirheet, joita oli sen verran usein mutta kuitenkin niin harvoin että ärsyttävästi jää kyttäämään milloin se seuraava tulee. Paperi tuntui vähän ohuelta mutta ei kuitenkaan repeillyt. Tykkäsin kyllä kirjasta, kiitokset suuresta työstä kirjoittajalle.

Kirjan on kustantanut Like ja se on painettu Otavan kirjapainossa Suomessa, positiivista.

T-paidasta on tullut hyvin rakas. Aikaisemman YUP-paidan käytin aika lailla loppuun ja onkin mukavaa, että nyt on taas ihan uusi paita. Tässä on Ville  Pirisen hieno kuva. Itse paita on ommeltu näköjään jossain Bangladeshin perukoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Se on nyt tässä kuvassa vähän ryttyinen ja kissankarvainen. En koskaan muista ottaa tästä kuvaa, kun se tulee pesusta + haluan laittaa sen heti päälle kun se on niin hieno.

Lopuksi sitten tosiaan lyriikkaa, eli vedos laulutekstioriginaalista.

P6200592.JPG

Tässä on siis toinenkin sivu tuolla, ne on nidottu kiinni toisiinsa. En ole niitä nyt irrottanut tai mitään, en ihan vielä tiedä, että laittaisinko tämän johonkin kehyksiin vain miten, joten se on nyt vain kirjan välissä säilössä.

Koko paketti maksoi 47.95 euroa + postikulut. Ei kaduta ja kannatti olla nopea.

Thermarest Z-lite

Vuosittainen liikunta-annokseni lähestyy jälleen, tällä kertaa suuntana on Koli. Viime vuonna minulla oli retkellä lainassa nukkumisalusta mutta täksi vuodeksi ostin oman. Siskon patja oli niin hyvä, että ostin samanlaisen. Tai ainakin se on hyvin lähellä samanlaista.

Näissä retkinukkumisasioissa minua kovasti ärsyttää kun makuualustat ja -pussit ovat niin pitkiä. En haluaisi ostaa puolta metriä ylimääräistä makuupussia ja lasten pussit ovat sitten liian lyhyitä. Vaadin tähän parannusta, lisää pusseja ja patjoja lyhyille aikuisille!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minun patjani on Scandinavian Outdoors -kaupasta, koska se oli ainoa kauppa joka myi tätä regular-kokoa. Muut kaupat myivät, ainakin silloin kun tämän ostin, vain isompaa mallia, tai toisen valmistajan isompaa kokoa. Alusta maksoi 49 euroa.

Kuten kuvasta näkyy, alusta taittuu mukavasti kasaan. Mukana ei tule mitään remmejä tai kumilenkkejä vaan ne täytyy jokaisen hankkia ihan itse. Minä olen askarrellut nuo omat tarranauhasta, jonka sain ompelukerhosta kaverilta ihan ilmatteeksi, kun hän ei sitä tarvinnut. Kiitokset vielä. Tämä tarranauhasysteemi on todennäköisesti helpompi kiinnittää rinkkaan kuin siskon patjassa olleet kumiremmit. Jännitämme miten hyvin se pitää, tarttumapintaa on ainakin useita senttejä.

Tässä vielä video, josta voitte ihastella tämän maton ominaisuuksia. Niistä kertoo teille jokseenkin miellyttävällä äänellä puhuva henkilö.

El Naturalista Alhambra-kengät

Minulla on uudet syys-kevätkengät. Yritin ottaa niistä kuvia sunnuntaina mutta ei siitä mitään tullut ja nyt on jatkuvasti niin pimeää että kaikki kuvat on paskaa niin katsokaa netistä itse miltä ne näyttää: http://www.elnaturalista.com/en/woman/ng11-ibon-black-black-alhambra.html

Nämä ovat minun kolmannet El Naturalistan kengät, eli tuttavallisemmin sammakkokengät. Kävin katsomassa Aleksi 13:ssa eka mutta siellä ei ollut noita kenkiä myynnissä niin päädyin sitten tilaamaan taas nettikaupasta. Koska kyseisen merkin kenkiä on tullut aika pitkään käytettyä, niin tohdin tilata netistä, tiedän mikä koko on minulle hyvä.

El Naturalista on kyllä huippumerkki minusta. Kengät kestää ja kestää ja kestää ja kestää vielä. Edellisten pohja vain kului kävelystä melkein puhki. Kantapäähän sai laitettua uuden palan mutta päkiän alle ei. Koska pohja on valettu yhdestä palasta, pitäisi tehtaalta tilata kokonaan uudet pohjat, mutta he eivät taida semmoista palvelua kuitenkaan tarjota. Ja ne edelliset kengät oli siis varsin aktiivisessa käytössä neljä tai viisi vuotta? Nyt en muista enää tarkkaan. Kengät ovat todella mukavat jalassa. En kerta kaikkiaan voi kehua näitä tarpeeksi, en voi.

Näistä videoista voi katsoa kuinka kenkä valmistuu.

El Naturalistan nettisivuilta löytyy tosi paljon tietoa yhtiön periaatteista, tavarantoimittajista jne. Kyseessä on siis espanjalainen yhtiö, jonka tehtaat sijaitsevat La Riojassa ja Tangerissa. Tavarantoimittajalistauksessa kaikki ovat Espanjasta, iso osa La Riojasta. Espanjasta Suomeen kengät minulle toimitti UPS.

Kengät maksoivat 120 euroa + postikulut. Eipä taas tule kyllä päivälle paljoa hintaa jos/kun viitisen vuotta näilläkin käpsyttää. Näissä pohja on jopa sellainen että saa varmaan kantalappua ja muuta asetettua siihen päälle.

Ainoa vika edellisissä kengissä ja ilmeisesti näissäkin on, että sukat valuu, mutta sekin riippuu välillä ihan sukista.

Ulpukka-huivi

Handun langasta valmistui pikku hiljaa huivi. Ohjeena oli Ulla-neuleen Ulpukka. Virheitä tuli matkalla tehtyä mutta ei niitä heti huomaa. Pingotin huivin saunassa, koska sinne sen sai kissan ulottumattomiin. Kissa varmaan hyvin mielellään istuisi paksun kangaspinon ja huivin päälle eikä välittäisi nuppineuloista mitään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tätä oli mahdoton kuvata nätisti. En tiedä onko tämäkään kuva nyt kovin onnistunut.

Ohjeessa oli että voi myös tärkätä. Kokeilin, mutta en suosittele. Huivi tuntuu kovin tahmealta. Silitinkin sitä pingottamisen jälkeen haalean haalealla raudalla mutta en tiedä auttoiko se. Ehkä se tahmeus asettuu. Huivin lopullinen koko on 46 x 155 cm.

Lankakerä selkeästi kasvoi sisältä päin. Tämä huivi siis aloitettiin keskeltä ja punnitsin kerää tasaisin väliajoin, jotta tietäisin milloin puoliväli häämöttää. Puolivälissä lopetin pään, siirryin tekemään toista päätä ja toisen pään lopussa kerä oli edelleen noin nyrkin kokoinen. Jatkoin sitten vielä samoja kerroksia vähän matkaa ja lisäsin toiseen päähän saman verran. Lankaa jäi vieläkin ihan kiitettävä määrä. Nyt ainakin tiedän, että jos ostaa ohutta huivilankaa niin siitä saa kyllä ison ison huivin tehtyä.

Huivi päässee vielä lahjapakettiin jouluksi, katsotaan nyt.

Vintage-neuleet ja Ne ihanat neuleet

Käsityömessuilta ostin kirjakaupan pöydästä viidellä eurolla Vintage-neuleet nimisen kirjan. Kirjan ovat kirjoittaneet Madeline Weston ja Rita Taylor. Sen on suomentanut Tuija Sulisalo. Neuleohjeet ovat pääasiassa paitoja ja jakkuja, lisäksi on pari huivia, baskeri, kämmekkäät ja pitkät pitkät sukat. Ohjeet on nimetty filmitähtien mukaan, yhteensä ohjeita on 24. Pääasiassa ohjeet ovat yksivärisiä ja niissä on pitsineuletta tai muuta vastaavaa kuviota. Tämä kirja on tarkoitettu ainakin perusasiat osaavalle neulojalle. Lopussa on kyllä pari sivua kertausta tekniikoista ja ohjeita viimeistelyyn, eli miten palat ommellaan toisiinsa kiinni. Kirjan on kustantanut Tammi ja se on julkaistu vuonna 2014. Kirja on painettu Kiinassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ne ihanat neuleet on Lise-Lotte Lystrupin kirja vuodelta 2008. En enää muista mitä tästä maksoin, mutta olen varmaan ostanut sen alennusmyynnistä. Kirjan on suomentanut Mirja Muurinen. Tässä kirjassa on 21 ohjetta ja näistäkin suurin osa on paitoja ja takkeja. Tässäkin kirjassa on siis vintage-tyylisiä ohjeita, ja ne on merkattu aina jollekin tietylle vuodelle. Ohjeet on luokiteltu vaikeuden mukaan kerämerkinnöillä yhdestä kolmeen. Olen tehnyt tämän kirjan ohjeista kaksi, mutta toisen hävittänyt, koska käyttämäni lanka olikin ällöä, ja toisen olen purkanut pariin kolmeen kertaan ja sitten vaan luovuttanut, kun ei se ollut hyvä. Ehkä minä sen vielä kerran teen uudestaan jostain ihan toisesta langasta. Tämän kirjan on kustantanut Multikustannus ja tämäkin on painettu Kiinassa.

Vintageneuleet kirjassa annetaan ohjeet vain koossa S, M ja L kun Ne ihanat neuleet -kirjassa on kuusi eri kokoa. Rinnanympäryshän näissä ensimmäisenä mitataan ja sitten mietitään muita kokoja. Osaava ihminen osaa myös muokata ohjetta sitten omien mittojen mukaan sopivaksi.

Lankaostoksia kädentaitomessuilta

Äidin kanssa käytiin kädentaitomessuilla eilen. Ja voi itku taas sitä Kierrätyskeskuksen osastoa. Ostin lankoja, parsinsienen ja jotain nauhaa. Ostin myös toisesta kaupasta vähän kalliimpaa käsinvärjättyä lankaa. Lisäksi tilasin Perinnetekstiileiltä kankaan Someron puvun liiviin, kun heillä oli messutarjousta. Yhden neulekirjan ostin myös. Mutta olen ehtinyt kuvat vain langat (Ravelrya varten) joten esittelenpä ne.

Ensimmäisenä löydöt Kierrätyskeskuksen osastolta. Evilla Lõngadia kaksi vyyhteä 5 euroa kappale.

P9250200.JPG

Tallinnastahan toin jo aiemmin yhden kerän tätä, tosin eri väriä.

Kierrätyskeskuksen koreista löytyi myös italialaista merino-angorasekoitetta, eihän semmoista voi jättää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lana Gatto, tai Tollegno on italialainen lankavalmistaja, mutta heidän nettisivunsa ovat työn alla. Tällä sivulla on jotain tietoa, vaikuttaa varsin laadukkaalta valmistajalta. Tämä Class-lanka on siis 80 % merinoa ja 20 % angoraa. Viisi kerää maksoi yhteensä viisi euroa. Ravelryn käyttäjät kommentoivat, että tästä langasta irtoaa kutoessa paljon nöyhtää.

Lopuksi halusin ostaa vielä jotain tosi nättiä lankaa ja päädyin sitten ottamaan Vanja Sean tiskiltä Bombom-lankaa. Tämä on sukkalankaa, ehkä vihdoin ja viimein neulon itselleni uudet unisukat. Tai muuten vaan jotku nätit sukat itselle. Vyyhdessä on 100 g ja se maksoi 21 euroa. Lanka on 75 % merinoa ja 25 % polyamidia, jotta se sitten kestää sukkana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sienestyskamaa

Minä päätin alkaa sienestämään. Lapsena olen mummon kanssa käynyt sienessä joskus ja sienet on ollu aina kivempia poimittavia kuin jotkut marjat. Lapsuuden sienireissuilta on tosin syötävistä sienistä muistiin jäänyt vain punainen hapero, mutta silläkin pääsee jo pitkälle. Pariin otteeseen kävin sienessä kirjaston kirjan kanssa, mukana oli myös kangaskassi sienille ja joku vaan puukko. No puukko ärsytti heti, kun sieniä ei voinut putsata metsässä kunnolla. Kirja oli kyllä hyvä, mutta aina se vähän jännittää kirjaston kirjan kanssa juosta pitkin metsiä, ja vielä vähän tahmaisten ja multaisten sienien kanssa. Siispä oma kirja oli ensimmäinen sieniostos.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomalaisessa kirjakaupassa päädyin lopulta tähän Jarkko Korhosen sienioppaaseen. Aika samanlaisiahan ne sienikirjat lopulta on. Pari kertaa olen tämän kanssa ollut metsässä ja toisaalta on vähän semmoinen olo, että oisko sittenkin pitänyt ottaa joku toinen kirja. Ei tässä ole sinänsä mitään vikaa, minä en vaan yleensä tunnista löytämiäni sieniä tästä kirjasta. Eniten ärsyttää tatit, koska helposti saan selville että ok, tämä mysteerisieni on tatti, mutta sitten se ei sovi olemaan mikään ainakaan tämän kirjan tateista ja sitten se pitää jättää metsään ja koko ajan vaivaa, että entä jos se oliki joku herkkutatti. Onneksi tatit on yleensä niin madonsyömiä, että ne voi silläkin perusteella jättää metsään. Ehkä vika on vain minussa, koska kuvat on hyvät ja isot, kuvaukset on ihan perus. Ehkä löydän vain sieniä, joita ei tässä kirjassa ole.

Kirjan on siis kirjoittanut Jarkko Korhonen, biologi ja sienituntija. Luontoportissa hän vastailee ainakin siis sienikysymyksiin. Ja on muuten tosi oudoista sienistä ihmiset laittaneet kuvia, kannattaa tutustua. Kirjan on kustantanut Readme.fi, joka on osa Bonnieria. Kirja on painettu Porvoossa ja tämä minun on 2. uudistettu painos vuodelta 2016. Varsin tuore tapaus siis. Kirja maksoi Suomalaisessa kirjakaupassa 9,95 euroa.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Design Marketista ostin sitten sienikorin. Tai oikeastaan tämä kori pääsi käsityökoriksi ja vanha kori siirrettiin uusiin tehtäviin sienikoriksi. Kyseessä on siis Versodesignin pärekori. Tämä yksilö on tyyppiä kauppakori, ja kuten näkyy siinä on mustat nahkakahvat. Design Marketilla hinnasta sai muistaakseni parikymppiä pois eli 50 euroa oli hän. Sienikorimallia ei marketissa enää ollut tarjolla mutta tämäkin on hyvä. Ja eihän tämä sitten sienikoriksi edes päätynyt, vaan käsityökoriksi. Tämä on kaunis tavara, pidän siitä kovasti. Harmi, ettei Verson sivuilta löydy tietoa siitä, että mistä koivu on peräisin ja missä nämä valmistetaan. Täällä Helsingissäkö? Jossain ulkomailla? Oli miten oli, semmonen nyt on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeksi sitten ostin sieniveitsen. Tämän ostin samalla kertaa, kun päätin lyödä viimeisen niitin hurahtamiseen ja hain Motonetistä sienikuivurin. Päätin tosin nimittää sitä kiivikuivuriksi, jottei sienet mene minua piiloon (toimi hyvin, kun menin kiiviin, löysin suppilovahveroita mutta en yhtään kiiviä). Samalla reissulla otin siis Marttiinin sieniveitsen (halvempaa Fiskarsia ei ollut meidän lähi-Motonetissä). Ei ole ollut valittamista, mutta en minä sitä olekaan vielä ehtinyt käyttää kuin kerran. Sieniveitsi maksoi 18,90 ja kuivuri 34,90. Kuivuria en ole vielä käyttänyt ollenkaan, olen laittanut sienet heti ruuaksi.

Marttiinin puukko minulla onkin, ja siellä on lisää juttua Marttiinista. Tätä veistä ei ilmeisesti ole tehty Suomessa, koska pakkaukseen oli laitettu alkuperäisen paperin päälle semmoinen, jossa ei made in Finlandia tms. lukenutkaan.

 

Nyt on siis kaikkea sienestämiseen ja sienien säilömiseen tarvittavaa, puuttuu vain aika lähteä sieneen. Mistähän sitä saisi ostettua? Haluaisin myös huomauttaa, että vielä olemme molemmat hengissä, vaikka olemme syöneet luonnosta poimittuja sieniä ilman tämän suurempaa asiantuntemusta. Yhdet sienet olikin pahan makusia ja ne laitoin pois.

Lopuksi vielä iloksenne musiikkia. Olette ehkä tutustuneet Antero Raimo & Ovet -yhtyeen kappaleeseen Mustikanpoiminta (kuunnelkaa jos ette ole), mutta myös sienistä on olemassa varsin opettavainen laulu. Nimittäin Kuha.n Opi tuntemaan sienet. Kas tässä.