Vintage-neuleet ja Ne ihanat neuleet

Käsityömessuilta ostin kirjakaupan pöydästä viidellä eurolla Vintage-neuleet nimisen kirjan. Kirjan ovat kirjoittaneet Madeline Weston ja Rita Taylor. Sen on suomentanut Tuija Sulisalo. Neuleohjeet ovat pääasiassa paitoja ja jakkuja, lisäksi on pari huivia, baskeri, kämmekkäät ja pitkät pitkät sukat. Ohjeet on nimetty filmitähtien mukaan, yhteensä ohjeita on 24. Pääasiassa ohjeet ovat yksivärisiä ja niissä on pitsineuletta tai muuta vastaavaa kuviota. Tämä kirja on tarkoitettu ainakin perusasiat osaavalle neulojalle. Lopussa on kyllä pari sivua kertausta tekniikoista ja ohjeita viimeistelyyn, eli miten palat ommellaan toisiinsa kiinni. Kirjan on kustantanut Tammi ja se on julkaistu vuonna 2014. Kirja on painettu Kiinassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ne ihanat neuleet on Lise-Lotte Lystrupin kirja vuodelta 2008. En enää muista mitä tästä maksoin, mutta olen varmaan ostanut sen alennusmyynnistä. Kirjan on suomentanut Mirja Muurinen. Tässä kirjassa on 21 ohjetta ja näistäkin suurin osa on paitoja ja takkeja. Tässäkin kirjassa on siis vintage-tyylisiä ohjeita, ja ne on merkattu aina jollekin tietylle vuodelle. Ohjeet on luokiteltu vaikeuden mukaan kerämerkinnöillä yhdestä kolmeen. Olen tehnyt tämän kirjan ohjeista kaksi, mutta toisen hävittänyt, koska käyttämäni lanka olikin ällöä, ja toisen olen purkanut pariin kolmeen kertaan ja sitten vaan luovuttanut, kun ei se ollut hyvä. Ehkä minä sen vielä kerran teen uudestaan jostain ihan toisesta langasta. Tämän kirjan on kustantanut Multikustannus ja tämäkin on painettu Kiinassa.

Vintageneuleet kirjassa annetaan ohjeet vain koossa S, M ja L kun Ne ihanat neuleet -kirjassa on kuusi eri kokoa. Rinnanympäryshän näissä ensimmäisenä mitataan ja sitten mietitään muita kokoja. Osaava ihminen osaa myös muokata ohjetta sitten omien mittojen mukaan sopivaksi.

Advertisements

Lankaostoksia kädentaitomessuilta

Äidin kanssa käytiin kädentaitomessuilla eilen. Ja voi itku taas sitä Kierrätyskeskuksen osastoa. Ostin lankoja, parsinsienen ja jotain nauhaa. Ostin myös toisesta kaupasta vähän kalliimpaa käsinvärjättyä lankaa. Lisäksi tilasin Perinnetekstiileiltä kankaan Someron puvun liiviin, kun heillä oli messutarjousta. Yhden neulekirjan ostin myös. Mutta olen ehtinyt kuvat vain langat (Ravelrya varten) joten esittelenpä ne.

Ensimmäisenä löydöt Kierrätyskeskuksen osastolta. Evilla Lõngadia kaksi vyyhteä 5 euroa kappale.

P9250200.JPG

Tallinnastahan toin jo aiemmin yhden kerän tätä, tosin eri väriä.

Kierrätyskeskuksen koreista löytyi myös italialaista merino-angorasekoitetta, eihän semmoista voi jättää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lana Gatto, tai Tollegno on italialainen lankavalmistaja, mutta heidän nettisivunsa ovat työn alla. Tällä sivulla on jotain tietoa, vaikuttaa varsin laadukkaalta valmistajalta. Tämä Class-lanka on siis 80 % merinoa ja 20 % angoraa. Viisi kerää maksoi yhteensä viisi euroa. Ravelryn käyttäjät kommentoivat, että tästä langasta irtoaa kutoessa paljon nöyhtää.

Lopuksi halusin ostaa vielä jotain tosi nättiä lankaa ja päädyin sitten ottamaan Vanja Sean tiskiltä Bombom-lankaa. Tämä on sukkalankaa, ehkä vihdoin ja viimein neulon itselleni uudet unisukat. Tai muuten vaan jotku nätit sukat itselle. Vyyhdessä on 100 g ja se maksoi 21 euroa. Lanka on 75 % merinoa ja 25 % polyamidia, jotta se sitten kestää sukkana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sienestyskamaa

Minä päätin alkaa sienestämään. Lapsena olen mummon kanssa käynyt sienessä joskus ja sienet on ollu aina kivempia poimittavia kuin jotkut marjat. Lapsuuden sienireissuilta on tosin syötävistä sienistä muistiin jäänyt vain punainen hapero, mutta silläkin pääsee jo pitkälle. Pariin otteeseen kävin sienessä kirjaston kirjan kanssa, mukana oli myös kangaskassi sienille ja joku vaan puukko. No puukko ärsytti heti, kun sieniä ei voinut putsata metsässä kunnolla. Kirja oli kyllä hyvä, mutta aina se vähän jännittää kirjaston kirjan kanssa juosta pitkin metsiä, ja vielä vähän tahmaisten ja multaisten sienien kanssa. Siispä oma kirja oli ensimmäinen sieniostos.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomalaisessa kirjakaupassa päädyin lopulta tähän Jarkko Korhosen sienioppaaseen. Aika samanlaisiahan ne sienikirjat lopulta on. Pari kertaa olen tämän kanssa ollut metsässä ja toisaalta on vähän semmoinen olo, että oisko sittenkin pitänyt ottaa joku toinen kirja. Ei tässä ole sinänsä mitään vikaa, minä en vaan yleensä tunnista löytämiäni sieniä tästä kirjasta. Eniten ärsyttää tatit, koska helposti saan selville että ok, tämä mysteerisieni on tatti, mutta sitten se ei sovi olemaan mikään ainakaan tämän kirjan tateista ja sitten se pitää jättää metsään ja koko ajan vaivaa, että entä jos se oliki joku herkkutatti. Onneksi tatit on yleensä niin madonsyömiä, että ne voi silläkin perusteella jättää metsään. Ehkä vika on vain minussa, koska kuvat on hyvät ja isot, kuvaukset on ihan perus. Ehkä löydän vain sieniä, joita ei tässä kirjassa ole.

Kirjan on siis kirjoittanut Jarkko Korhonen, biologi ja sienituntija. Luontoportissa hän vastailee ainakin siis sienikysymyksiin. Ja on muuten tosi oudoista sienistä ihmiset laittaneet kuvia, kannattaa tutustua. Kirjan on kustantanut Readme.fi, joka on osa Bonnieria. Kirja on painettu Porvoossa ja tämä minun on 2. uudistettu painos vuodelta 2016. Varsin tuore tapaus siis. Kirja maksoi Suomalaisessa kirjakaupassa 9,95 euroa.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Design Marketista ostin sitten sienikorin. Tai oikeastaan tämä kori pääsi käsityökoriksi ja vanha kori siirrettiin uusiin tehtäviin sienikoriksi. Kyseessä on siis Versodesignin pärekori. Tämä yksilö on tyyppiä kauppakori, ja kuten näkyy siinä on mustat nahkakahvat. Design Marketilla hinnasta sai muistaakseni parikymppiä pois eli 50 euroa oli hän. Sienikorimallia ei marketissa enää ollut tarjolla mutta tämäkin on hyvä. Ja eihän tämä sitten sienikoriksi edes päätynyt, vaan käsityökoriksi. Tämä on kaunis tavara, pidän siitä kovasti. Harmi, ettei Verson sivuilta löydy tietoa siitä, että mistä koivu on peräisin ja missä nämä valmistetaan. Täällä Helsingissäkö? Jossain ulkomailla? Oli miten oli, semmonen nyt on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeksi sitten ostin sieniveitsen. Tämän ostin samalla kertaa, kun päätin lyödä viimeisen niitin hurahtamiseen ja hain Motonetistä sienikuivurin. Päätin tosin nimittää sitä kiivikuivuriksi, jottei sienet mene minua piiloon (toimi hyvin, kun menin kiiviin, löysin suppilovahveroita mutta en yhtään kiiviä). Samalla reissulla otin siis Marttiinin sieniveitsen (halvempaa Fiskarsia ei ollut meidän lähi-Motonetissä). Ei ole ollut valittamista, mutta en minä sitä olekaan vielä ehtinyt käyttää kuin kerran. Sieniveitsi maksoi 18,90 ja kuivuri 34,90. Kuivuria en ole vielä käyttänyt ollenkaan, olen laittanut sienet heti ruuaksi.

Marttiinin puukko minulla onkin, ja siellä on lisää juttua Marttiinista. Tätä veistä ei ilmeisesti ole tehty Suomessa, koska pakkaukseen oli laitettu alkuperäisen paperin päälle semmoinen, jossa ei made in Finlandia tms. lukenutkaan.

 

Nyt on siis kaikkea sienestämiseen ja sienien säilömiseen tarvittavaa, puuttuu vain aika lähteä sieneen. Mistähän sitä saisi ostettua? Haluaisin myös huomauttaa, että vielä olemme molemmat hengissä, vaikka olemme syöneet luonnosta poimittuja sieniä ilman tämän suurempaa asiantuntemusta. Yhdet sienet olikin pahan makusia ja ne laitoin pois.

Lopuksi vielä iloksenne musiikkia. Olette ehkä tutustuneet Antero Raimo & Ovet -yhtyeen kappaleeseen Mustikanpoiminta (kuunnelkaa jos ette ole), mutta myös sienistä on olemassa varsin opettavainen laulu. Nimittäin Kuha.n Opi tuntemaan sienet. Kas tässä.

Design marketista ostetut vaatteet

Helsingissä on nyt Design week. Yksi sen suosituimmista ohjelmista on ekana viikonloppuna pidettävä Design market, jossa yritykset ovat myymässä tuotteitaan yleensä jonkin sortin alennuksella. Myynnissä on toisinaan prototyyppejä, 2. luokan versioita, tai vaikka koko vuoden erinäkösillä messuilla yms. kiertäneitä näytekappaleita.

Olen kyseisessä tapahtumassa pari kertaa aiemminkin ollut ja siellä on toki kivaa, mutta siellä on myös tungosta. Ja olin juuri ostanut kankaita ihan tarpeeksi. No kaveri suostui kuitenkin lähtemään mukaan, ja yhdessä päätimme olla ostamatta kiellettyjä asioita. Ja hyvin selvittiin, ostimme vain sallittuja asioita. Minä ostin mm. vaatteita.

T-paitani ovat noin kymmenen vuotta vanhoja kaikki noin suurin piirtein. Ne ovat ihan hyvässä kunnossa, että siinä mielessä niitä kyllä voi käyttää. Suurimmassa osassa vaan on jotain semmoista painatusta, ettei niitä viitsi esim. töihin laittaa päälle. Näillä perusteilla sallin itselleni uuden t-paidan ja tässä hän on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hän on Mirjam, ja valmistaja on Kude. Paita on tehty Virossa mutta suunniteltu Suomessa. Oli mukava lukea blogista, että Kude-vaatteissa käytetään C-mitoitusta, eli lyhyt ja lanteikas. Täällä sitä ollaan mallia persjalkanen, että pitääpä pitää mielessä tämä merkki tulevaisuuden varalle. Paita maksoi 44 euroa, toivottavasti tämäkin kestää kymmenen vuotta.

Toinen vaateostos oli sitten Jatulin hame Brioni. Se oli puoleen hintaan, ja siinä on taskut. Taskullisia hameita ei noin vaan jätetä roikkumaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Printissä on eläinten kalloja, joista lähtee sitten sarvia, siipiä ja korvia. Värikin on kiva. Tykkään, vielä pitää muistaa käyttääkin tätä. Hame maksoi 53,50 euroa.

Nyt on vähän taas uutta vaatekaapissa, tohtiskohan sieltä jotain laittaa poiskin?

Vallilan kankaat

Perjantaina kävin viikonlopun kunniaksi pyörähtämässä ostoksilla ja päädyin Anttilan konkurssirääppiäisiä vilkaisemaan. Tarjolla oli Vallilan kankaita puoleen hintaan. En jaksanut pakkojen äärellä miettiä että mitenköhän paljon sitä mihinki tarttis ja mitähän tekis joten nappasin vaan pari pussia, joissa oli valmiiksi leikattu pätkät / joittenki pakkojen loput.

Toisessa paketissa oli Tanssiaiset-nimistä kangasta sini-oranssina 6,5 metriä. Tämän kankaan on suunnitellut Saara Kurkela. Tästä ajattelin tehdä ehkä olohuoneeseen uudet verhot, tai ehkä tänne omaan huoneeseen. Katsotaan.

Toinen oli Pomona-nimistä kangasta, suunnittelija Tanja Orsjoki. Paketissa oli 3,5 metriä, josta käytin 1,3 metriä kappaverhoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähä mokasin kun leveämpi taitos tulikin sitten yläreunaan mutta menköön, se on vaikka sitä varten, että voi pujottaa verhotankoon jos joskus on semmoinenkin vaihtoehto. Nyt siis nipsut käytössä kaikissa ikkunoissa.

Vallilasta voitte lukea lisää vaikka täältä Wikipedian artikkelista tai sitten Vallilan omilta nettisivuilta. Tästä linkki historiaosioon. Minusta on vähän hassua, että tekstiiliyrityksen johtaja ja omistaja on liikenne- ja viestintäministeri mutta semmosta se on. Vallilan tuotteet suunnitellaan toki siellä samassa paikassa missä Vallilan kamat aina ennenkin, mutta valmistus on siirretty ulkomaille. Viime vuoden merkittävimmistä tavarantoimittajista on julkaistu lista, ihan mielenkiintoista sekin.

Kankaat maksoivat yhteensä 114,95 euroa. Lisäksi ostin verhoihin sopivaa ompelulankaa, kahta eri väriä. Jostain syystä toinen lanka oli kalliimpaa, vaikka molemmissa on yhtä paljon lankaa, ne ovat samaa merkkiä (Coats Duet, made in Hungary) ja samaa materiaalia. Toinen alennuksen jälkeen 1,74 euroa, toinen 0,70 euroa. Tutkimattomat ovat lankarullien hintojen tiet.

Ja jos luulitte, että noin 120 euroa kankaisiin on tarpeeksi rahaa designiin yhdelle viikonlopulle niin väärässä olitte. Kävin kaverin kanssa Kaapelitehtaalla Design Marketissa ja hyvin onnistuttiin olemaan ostamatta tavaroita, joista etukäteen sovittiin, että niitä ei osteta. Esim. en ostanut ollenkaan korvakoruja tai postikortteja.

 

Fjällräven Kajka

Karhunkierros on nyt ohi ja rinkka testattu tositoimissa ja toimihan se. Tämä Kajka on kooltaan 65 litraa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä kuvassa rinkkani oikealla.

Rinkkoja netistä ensin tutkiessani ihastuin Kajkan ulkonäköön mutta kävin Partioaitassa vielä kokeilemassa ja saamassa myyjän neuvoja. Myyjä oli tosi hyvä ja asiantunteva, sääti rinkkoja ja kertoi vinkkejä yms.

Kokeilin kaupassa tätä Fjällrävenin Kajkaa, jotain Ospreyta ja jotain Deuteria samasta kokoluokasta. Vain Kajka tuntui absoluuttisen hyvältä selässä. Nämä ovat toki yksilöllisiä kokemuksia, joten suosittelen ehdottomasti siellä kaupassa käymistä. Minun selkäni ei ole samanlainen kuin sinun.

Rinkkaan mahtui hyvin viiden päivän ruoat, vaatteet, makuupussi, 3 l juomarakko, aterimet yms. Painoa oli alkuvaiheessa reilu 20 kg ja se kyllä tuntui polvissa. Selässä ei, ja se on vaan hyvä juttu. Ainoa ongelma oli, että en jaksanut nostaa rinkkaa noin painavana itse selkään. Myöhemmin matkalla takaisin kotiin välipysähdyksien jälkeen, kun rinkassa oli ruokien sijasta esim. matto, kerinlehti, viinipullo yms. ei ollut mitään ongelmia.

Tässä Fjällrävenin oma esittelyvideo:

Tuo irrotettava yläosa on kyllä kätevä. Otin sen mukaan linja-autoon sisälle ja loppu rinkka sai jäädä tavaratilaan. Näin esim. lompakko, kamera yms. pysyi paremmin tallessa. Väkersin itse yläosasta käsilaukun tapaisen laittamalla vain yläosan soljet yhteen kiinni ja sitten remmi pitkäksi ja olalle. Solkien väliin jäi pieni pussukka, johon sai vesipullon ja ristikkolehden.

Rinkasta huomasin kuitenkin joitakin puutteita. Makuualustalle ei ole oikein fiksua paikkaa. Sidoin omani noihin remmeihin kiinni ja se oli ihan ok mutta olisin toivonut vielä jotain ylimääräisiä remmejä, joihin laittaa makuualusta kiinni.

Sivutaskut ovat kertakaikkisen tilavat, mutta vetskari niihin voisi alkaa vasta ylemmän tiivistysremmin alta. Nyt remmi pitää avata, tai vetkutella vetoketju sieltä välistä auki. Taskua ei myöskään tule välttämättä suljettua loppuun asti, koska vetskari loppuu sinne remmin alle.

Värivaihtoehtoja tästä on tarjolla sinisen lisäksi musta, vihreä ja harmaa. Kaupassa oli muistaakseni vain yhtä toista väriä. Päädyin tähän siniseen, koska muut värit katoavat maastoon niin helposti. Sininen näkyy paremmin. Lisäksi hämärässä tai pimeässä ehkä löytää tavaroita helpommin, kun ei tarvitse etsiä niitä mustan rinkan mustasta syvyydestä.

Rinkan hinta Partioaitassa oli siis 379 euroa, joka oli kyllä enemmän kuin jossain toisissa kaupoissa. Palvelu oli kuitenkin niin ystävällistä ja osaavaa, ettei hinta haitannut. Olen tyytyväinen ja jos joku tuttavapiirissä tarvitsee isoa rinkkaa lainaan, niin täältä löytyy.

Kansallispukunappeja

Ajastettu päivitys täällä hei.

Ostin Perinnetekstiileiltä yllätysnappipussin, hinta 5 euroa. Sisältönä oli tämmöistä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Korvikset tässä ekana on ilmeisesti Perä-Pohjolan puvun hamekankaasta, toinen oikealta ilmeisesti Tammelan puvusta. Ainakin näin oli tunnistukset fb:n kansallispukuryhmässä. Iso sininen punaisilla raidoilla tuossa ylhäällä on rintaneula, muut sitten tavallisia nappeja.