Punaiset Eccot

Nämä punaiset Eccot on ostettu minulle ennen ysiluokan luokkaretkeä, eli keväällä 2004, jos en nyt ihan väärin laske. Olisko ollut Kokkolasta vai Pietarsaaresta? Nämä ovat ehkä kertakaikkiaan suosikkikenkäni ikinä. Ikinä! Ja siltä ne nyt näyttävätkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pinta on jotain tuommoista mokkaista, en kyllä tiedä että onko se nahkaa vai jotain tekoa. Muovista on sitten vauhtiraidat. Ostin näitä varten myös semmoisen puhdistussienen, että huollettukin on.

Käytin näitä ihan jokapäiväisesti normaaleina arkikenkinä kunnes pohjat kuluivat niin paljon, että ne olivat jo suorastaan vaarallisen liukkaat. Ainakin siis esim. kallioilla geokätköillessä. Jossain vaiheessa yritin kysellä kaupasta toisia samanlaisia, ei ollut enää, vaikka kauppias kyllä tiesi mitä tarkoitin, kysyntää selkeästi oli. Ostin toiset Eccon kengät, ja ne repesivät jostain saumasta parin vuoden jälkeen ja menivät muutenkin huonoksi huomattavasti nopeamminkin kuin nämä.

Viimeiset vuodet nämä kengät ovat kyllä olleet edelleen joka päivä käytössä. Kävelen niillä postilaatikolle ja takaisin. Ja roskia viedessä nämä laitetaan jalkaan. Tässä kevään ja kesän aikana olen lattialta poiminut omituisia mustia kokkareita ja ihmetellyt, että mistä ne oikein ilmestyvät. Noh, syyllinen on kyllä jo jonkin aikaa ollut tiedossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mietin, että olisiko nyt sitten jo aika viedä nämä kengät viimeisen kerran roskakatokselle. Mutta toisaalta, mitäs minä sitten laitan jalkaan kun pitää kipaista postilaatikolle tai roskiksille? Muut kengät ovat vielä aivan liian hyvässä kunnossa, että astuisin ne linttaan lopullisesti.

Tässä vielä kengät keinumassa Vaasassa juhannuksena 2006.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Helppoa muisteltavaa

Helmikuussa julkaistiin Hippo Taatilan YUP-historiikki Helppoa muisteltavaa. Tilasin sen Levykauppa Äxästä ennakkoon ja luin aika nopsaan mutta unohtui nämä päivittämiset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tilasin samassa paketissa t-paidan ja koska olin nopea ennakkotilaaja, niin sain vielä lyriikkaa paperilla, jes!

Jos ensiksi kertoisin vaikka siitä lukukokemuksesta. Kirja oli mukava paketti, selkeästi yhtyeen fanin toisille faneille kirjottama. Eniten lukemista häiritsivät lyöntivirheet, joita oli sen verran usein mutta kuitenkin niin harvoin että ärsyttävästi jää kyttäämään milloin se seuraava tulee. Paperi tuntui vähän ohuelta mutta ei kuitenkaan repeillyt. Tykkäsin kyllä kirjasta, kiitokset suuresta työstä kirjoittajalle.

Kirjan on kustantanut Like ja se on painettu Otavan kirjapainossa Suomessa, positiivista.

T-paidasta on tullut hyvin rakas. Aikaisemman YUP-paidan käytin aika lailla loppuun ja onkin mukavaa, että nyt on taas ihan uusi paita. Tässä on Ville  Pirisen hieno kuva. Itse paita on ommeltu näköjään jossain Bangladeshin perukoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Se on nyt tässä kuvassa vähän ryttyinen ja kissankarvainen. En koskaan muista ottaa tästä kuvaa, kun se tulee pesusta + haluan laittaa sen heti päälle kun se on niin hieno.

Lopuksi sitten tosiaan lyriikkaa, eli vedos laulutekstioriginaalista.

P6200592.JPG

Tässä on siis toinenkin sivu tuolla, ne on nidottu kiinni toisiinsa. En ole niitä nyt irrottanut tai mitään, en ihan vielä tiedä, että laittaisinko tämän johonkin kehyksiin vain miten, joten se on nyt vain kirjan välissä säilössä.

Koko paketti maksoi 47.95 euroa + postikulut. Ei kaduta ja kannatti olla nopea.

Thermarest Z-lite

Vuosittainen liikunta-annokseni lähestyy jälleen, tällä kertaa suuntana on Koli. Viime vuonna minulla oli retkellä lainassa nukkumisalusta mutta täksi vuodeksi ostin oman. Siskon patja oli niin hyvä, että ostin samanlaisen. Tai ainakin se on hyvin lähellä samanlaista.

Näissä retkinukkumisasioissa minua kovasti ärsyttää kun makuualustat ja -pussit ovat niin pitkiä. En haluaisi ostaa puolta metriä ylimääräistä makuupussia ja lasten pussit ovat sitten liian lyhyitä. Vaadin tähän parannusta, lisää pusseja ja patjoja lyhyille aikuisille!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minun patjani on Scandinavian Outdoors -kaupasta, koska se oli ainoa kauppa joka myi tätä regular-kokoa. Muut kaupat myivät, ainakin silloin kun tämän ostin, vain isompaa mallia, tai toisen valmistajan isompaa kokoa. Alusta maksoi 49 euroa.

Kuten kuvasta näkyy, alusta taittuu mukavasti kasaan. Mukana ei tule mitään remmejä tai kumilenkkejä vaan ne täytyy jokaisen hankkia ihan itse. Minä olen askarrellut nuo omat tarranauhasta, jonka sain ompelukerhosta kaverilta ihan ilmatteeksi, kun hän ei sitä tarvinnut. Kiitokset vielä. Tämä tarranauhasysteemi on todennäköisesti helpompi kiinnittää rinkkaan kuin siskon patjassa olleet kumiremmit. Jännitämme miten hyvin se pitää, tarttumapintaa on ainakin useita senttejä.

Tässä vielä video, josta voitte ihastella tämän maton ominaisuuksia. Niistä kertoo teille jokseenkin miellyttävällä äänellä puhuva henkilö.

Hämä-hämä-häkkejä

Minut tuntevat ihmiset tietävät, että olen sillä tavalla erilainen, että tykkään hämähäkeistä. Minusta niissä ei ole mitään pelättävää, ne eivät ole ällöttäviä, eikä Suomessa luonnossa elävät edes vaarallisia (vesihämähäkin purema vastaa ampiaisen pistoa ja Luonnontieteellisessä museossa elävä ruskohämähäkki voi aiheuttaa paikallisen kuolion).

Mutta siis, hämähäkki-ihailun vuoksi olen saanut haltuuni kaikenlaista hämähäkkiaiheista tavaraa. Osa on itse askarreltua ja ostettua, mutta valtaosa on lahjatavaraa. Yritin nyt muistella ja haalia tähän päivitykseen kaikki hämähäkit varastoistani. Ehkä jotain unohtui mutta ei pidä pahastua jos sitä sinun antamaasi lahjaa ei nyt sitten näy, en vaan voi muistaa kaikkea!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAYritän edetä jokseenkin kronologisesti. Hämähäkki-innostus oli suurimmillaan yläasteella, kun olin todella synkkä gootti. Vuodenvaihteessa 2003-2004 sain lahjaksi ystävältäni tämän hänen maalaamansa taulun. Se on tällä hetkellä keittiössä.

Samoihin aikoihin sain toiselta ystävältä lahjaksi nämä kolme muovista hämähäkkiä ja äidiltä tuliaisiksi Riikasta(?) puisen koottavan hämähäkin. Tässä hekin aidossa elinympäristössään, eli pölyttymässä hyllyllä. Puisen hämähäkin yksi pedipalppi oli pitkään hukassa mutta se löytyi sitten onneksi jostain muuttolaatikon pohjalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

pantaLukiossa olin kansalaisopistossa hopeakorukurssilla, jossa taiteilin hopealangoista rintaneulan, vuosi lienee siis ollut 2005 tai 2006? Tässä kuvassa koru on kiinni samettinauhasta tehdyssä kaulapannassa.

Mutta en minä aina ole hämähäkkien kanssa niin kuolemanvakava. Söpötkin hämähäkit on kivoja. Siis esimerkiksi myös lukioaikana Citymarketista(?) ostamani hämähäkkiaamutossut.

IM000483.JPG

Käytän näitä lähinnä talvella, kun laitan parvekkeelle vaatteita kuivamaan.

Näiden jälkeen hämähäkkihankinnat olivat pidemmän aikaa tauolla ja gootteilukin jäi vähän vähemmälle. Swap-botin myötä olen kuitenkin saanut joitain hämähäkkiaiheisia asioita, kuten tällaisen kirjanmerkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä oli tupsukin tuossa reiässä kiinni, mutta tupsu meni rikki ja otin sen sitten pois.

Osa OLYMPUS DIGITAL CAMERASwap-botin sadosta on paljon vaatimattomampaa ja se on ollut enemmänkin matskuna johonkin muuhun. Tässä pää yrittää kovasti esittää, että hiuskoristetta voi käyttää, vaikka ei olisikaan hiuksia.

 

Olen kyllä varmaan kaikki osat saanut Swab-potista, eli verkon, sulkapohjan ja strassin. Alla oleva klipsi on tosin omista varastoista. Ihan omin pikku kätösin olen nämä sitten liimannnut yhteen.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äiti on kovasti yrittänyt tätäkin innostusta ymmärtää, ja tuon puuhämähäkin lisäksi sain eräs joulu lahjaksi punaisen Iittalan Kivi-lyhdyn, johon yli ympätty mahdollisesti Partyliten Halloween-teemainen koriste, eli metallinen lyhdyn ympärille laitettava hämähäkinverkko. Minä en polta tuikkuja. Ja se metallihökötys oli outo. Mutta hämähäkkimagneetit on söpöt. Näitä on siis kaksi jääkaapin ovessa ihmettelemässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEn muista enää kumman Klaus Haapaniemen hämähäkin ostin eka, mutta koska tuohon toiseen on kivempi päättää, niin esitellään eka vielä yksi työhuoneen hämis.

Tämä pallomaha on Design Forumi Showroomin kaupasta, ja se maksoi kai jotain 12 euroa. Olen sen siis itse ostanut. Toisellakin puolella on tuommoinen pyöreäksi avattava pallura, mutta koska tämä roikkuu tuolla seinää vasten, niin se on kiinni.

 

Toinen Haapaniemen hämis on tämä tyyny. Tilasin sen Haapaniemen kaupasta itselleni valmistujaislahjaksi. Sain paljon lahjaksi rahaa (varmaan mukana siis valmistujaisrahoja ja joululahjarahoja?) , ja makuutin sitä rahaa tilillä puolisen vuotta ennen kuin keksin mitään kivaa. 2015 sitten ostin ampiaispeiton ja hämähäkkityynyn, koska en osannut päättää että kumman haluan.

10847197_10203196053333450_8593481800254226042_o

Ainakin nyt tämä tyyny on Haapaniemen kaupassa ilman sisätyynyä 65 puntaa eli noin 77 euroa. Peittoa ei enää ole myynnissä, mutta se oli kyllä kallis, muuta en muista.

Tässä nyt siis ainakin suurin osa minun hämähäkeistäni. Kompensoikoon nämä kaikki sitä, että en ole taas pitkään aikaan jaksanut päivittää.

 

Tavaraa pois

Pääsiäispaaston aikana olen siivoillut mm. keittiön kaappeja pölystä, vienyt keräysautoon elektroniikkaromua ja katsonut vaatekaapista pois vaatteita, joita en enää käytä. Osan vein Reccin keräykseen, sinne päätyi vaatteita, jotka olivat lähinnä lumpputasoa. Se onkin ainoa lähelläni oleva taho, jonne voi viedä myös vaatteita, joita ei välttämättä enää kukaan pukisi päälleen. Reccin pussissa oli esim. pieniä ja kuluneita alushousuja.

Iso kasa lähti myös myyntiin. Päätin kokeilla vähänkäytetty.fi -palvelua ja siellä niitä nyt on. Osa tavaroista on täällä blogissakin vilahtanut. Ostakaa pois vaan. Tässä vielä toinen linkki jota voitte klitaka, niin pääsee rekisteröitymään.

Jos niitä ei kukaan osta, niin annan sitten välittää vaatteet hyväntekeväisyyteen, eli esim. SPR:lle. Katsotaan nyt tuleeko tästä hommasta vaan persnettoa vai saisko vaikka edes lähetyskulut kuitattua.

Sain myös myytyä pois yhden kansallispukukorun, jonka ostin oikeastaan vain sitä varten, että välitän sen eteenpäin tarvitsevalle. En ottanut siitä voittoa lainkaan, ostin ja myin hintaan 80 euroa.

Raijan aitan reissupyyhe

Nyt kun on taas pientä reissua ohjelmassa, niin esittelenkin viime kesänä ostamani reissupyyhkeen. Tämä oli yksi ns. Karhunkierroshankintoja. Olin tätä miettinyt kyllä jo vähän aiemminkin kun näin Raijan aitan myymässä mm. näitä reissupyyhkeitä Kädentaitomessuilla. Jäin silloin vielä harkitsemaan ja kesällä sitten tilasin pyyhkeen nettikaupasta. Pyyhe maksoi 26 euroa ja postikulut oli varmaan vielä päälle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pyyhe on ihan pyyhkeen kokoinen eli 70 x 140 cm. Se on kokonaan pellavaa ja ripustuslenkit on sekä pitkällä että lyhellä sivulla. Pyyhettä on kuudessa eri värissä, niistä pitäisi löytyä mieluinen. Minä valitsin tämän punaoranssin taas ehkä sillä ajatuksella, että se löytyy ja erottuu myös hämärässä. Pyyhe on päässyt myös tuuraamaan mm. patalappuna; eipä ole mikrokuitupyyhkeistä siihen hommaan. Värikin on pysynyt, vaikka en kyllä varmaan kovin montaa kertaa ole vielä ehtinyt pyyhettä pesemään.

Kaikin puolin olen ollut pyyhkeeseen tyytyväinen. Kiitokset lähtevät siis Raijan aitalle Mikkeliin.

Sininen paita Amis

Välipäivinä olin Kierrätyskeskuksessa ja Itiksessä paitaostoksilla. Kierrätyskeskuksen alennusosastosta löytyi tämä sininen paita hintaan 2,5 euroa.

Minua huvittaa tämä ostos siinä mielessä, että se on niin monin tavoin semmoinen mitä en yleensä ikinä ostaisi. Tai ainakin muutama vuosi sitten en olisi ottanut tätä vaikka ilmaiseksi olisi annettu.

Se on ensinnäkin 100 % polyesteria, mutta tämä ei ole kuitenkaan niin ällöttävää polyesteria kuin voisi olla. Lisäksi tässä on olkatoppaukset, ja niistäkään en ole oikein ikinä tykännyt. Ehkä vartalon persus- ja vyötäröseudulle kerääntyvät läskit alkavat olla jo semmoisissa mitoissa, että hartioiden korostaminen ei enää vaikutakaan ihan huonolta ajatukselta.

Parasta tässä paidassa on kokolappu. Siinä lukee toisella puolella C38 ja toisella puolella on merkitty minkäkokoiselle vartalolle, että rinnanympärys 90, vyötärö 70 ja lantio 98. Miksi ei voi hitto soikoon kaikissa vaatteissa olla tämmöstä!?

Amis on vähän salaperäinen merkki. Suomalainen se on, mutta ei ole nettisivua eikä oikein muutakaan tietoa. Tässä Muotitalo Pukin postauksesta selviää, että se on perustettu 1991 ja on siis Promise-yhtiön merkki vähän reilummilla mitoituksilla. Kauppalehden yritystietosivulta taas selviää, että nykyisin puulaakin nimi on Iwanna, se on Lahdessa ja siellä on töissä kolme henkeä. Vielä haluaisin tietää, että onko nimi tarkoitus sanoa [amis], niin kuin ammattikoulu, vai [amii] niinkuin ranskan ystävät…

Oli miten oli, tykkään tästä paidasta tosi paljon. Se on juhlavan ja siistin näköinen, mutta ei rypisty. Se on myös toisaalta sopivan nuhjuinen, ettei ole ylipukeutunut olo. Hipsterivaatetta parhaimmillaan.