Nykysuomen sanakirja 1 – 8

Olen kesän mittaan hankkinut taas ihan älyttömästi kirjoja. Kirjakaupasta, kirpparilta, ilmaishyllystä, kirjaston poistomyynnistä, fb-ryhmistä. Eräässä ammatillisessa ryhmässä eräs työpaikassa lopettava ammattilainen kertoi antavansa pois sanakirjoja. Minä halusin ehdottomasti kaikki nykäset (Nykysuomen sanakirjan lempinimi). Meillä on ollut nämä kotona kun olin pieni mutta sisko vei ne mennessään. Nyt minulla on omat.

Kielikellossa on ollut artikkeli Nykästen synnystä vuonna 1978. Sanakirjan ilmestymisestä on siis tosiaan aikaa eikä se esittele nykyistä nykysuomea vaan nykysuomea 1900-luvun alussa. Kotuksen nettisivuilla voi perehtyä siihen, miten sanakirjoja tehdään ja mitä on nykysuomi. Wikipediasta selviää, että vielä 2002 on julkaistu painos tästä samasta Nykäsestä, jota ei siis ole 60-luvun jälkeen päivitetty.

Sanakirja-asioissa muuten ärsytti suunnattomasti kun kirjaston vaihtohyllyssä oli kaksi osaa kolmesta Kielitoimiston sanakirjaa, eli siitä oikeasti nykyaikaisimmasta. Kuka ottaa vaan yhden osan sanakirjaa?! Koska se yksi osa puuttui jätin kaksi muutakin ottamatta.

Mutta takaisin Nykäsiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näissä on minusta erittäin miellyttävä ulkoasu. Perfektionistia tietenkin häiritsee, että tuo 7. osa on epähuomiossa saanut erivärisen sinisen ja ylimääräisen hopeanauhan. Muistaakseni tämä sama vika oli kotonakin olleessa sarjassa, joten kyse ei ole jostain eri painoksesta tms. Tai mistä sen tietää, se kuitenkin häiritsee minua vähän. Näiden kirjojen kannet ovat hyvin miehiset. Jos James Bondin repertuaariin kuuluisi sanakirjasarja, niin se olisi varmasti tällainen. Tai olisi ollut niissä vanhoissa Bond-elokuvissa. Nämä kirjat myös haisevat ihan jollekin miesten hajuvedelle. Paperi on ohutta ja kiiltävää, fontti näyttää kirjotuskonefontilta. Kuten kuvasta voitte tutkia, osat 1 – 3 on ns. tavallista sanakirjaa. 4 on vierasperäisten sanojen sanakirja, 5 jonkinlainen jämäkeräys kaikkea muuta outoa. 6 ja 8 ovat etymologisia sanakirjoja ja 7 synonyymisanakirja. Toimitusväkeä on tietenkin suuri joukko ja joka kirjassa vähän eri. Jos nyt jaksaisin olla perusteellinen niin kävisin ne läpi mutta en nyt jaksa. Suomen kielen proffia, maistereita, jne. Mainittakoon kuitenkin päätoimittaja Matti Sadeniemi.

Jotta pääsette paremmin sanakirjan tunnelmaan mukaan, tässä pari näytettä:

karisma s. usk. armolahja (1), henkilahja
kränätä v. ark. haastaa riitaa, rähistä. Mitä te turhaa k:ätte mitättömästä asiasta, sanoi vaari TOPPILA

Tässä on siis esimerkeissä käytetty todella paljon kirjallisuusviittauksia, ne on tosi kivoja. Niiden kautta tulee minusta esiin sanakirjan tekijöiden persoonallisuus. Esim. sanan kuppi-kohdalla on lainattu Aleksis Kiveä: “Kuv. Panna lusikkansa jhk k:piin [tav:mmin soppaan] ‘sekaantua, puuttua jhk (sotkuiseen, ikävään) asiaan’. – – se keitto on k:issanne kerran vielä, te kirotut! KIVI.” Mutta kuten tuosta karismasta näkyy, on aika vähän mennyt jo ohi näistä sanoista.

Varsinaisesti en nyt työssä hirveästi ole näitä tarvinnut eikä huvikseenkaan ole tullut selailtua. Mutta ehkä vielä. Ja jos nyt kovasti jäi vaivaamaan että mistähän minä nämä oikein sain, niin tässä vinkki, on sittemmin muutettu yksityisiksi yrityksiksi tämäkin:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Lankaostoksia kädentaitomessuilta

Äidin kanssa käytiin kädentaitomessuilla eilen. Ja voi itku taas sitä Kierrätyskeskuksen osastoa. Ostin lankoja, parsinsienen ja jotain nauhaa. Ostin myös toisesta kaupasta vähän kalliimpaa käsinvärjättyä lankaa. Lisäksi tilasin Perinnetekstiileiltä kankaan Someron puvun liiviin, kun heillä oli messutarjousta. Yhden neulekirjan ostin myös. Mutta olen ehtinyt kuvat vain langat (Ravelrya varten) joten esittelenpä ne.

Ensimmäisenä löydöt Kierrätyskeskuksen osastolta. Evilla Lõngadia kaksi vyyhteä 5 euroa kappale.

P9250200.JPG

Tallinnastahan toin jo aiemmin yhden kerän tätä, tosin eri väriä.

Kierrätyskeskuksen koreista löytyi myös italialaista merino-angorasekoitetta, eihän semmoista voi jättää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lana Gatto, tai Tollegno on italialainen lankavalmistaja, mutta heidän nettisivunsa ovat työn alla. Tällä sivulla on jotain tietoa, vaikuttaa varsin laadukkaalta valmistajalta. Tämä Class-lanka on siis 80 % merinoa ja 20 % angoraa. Viisi kerää maksoi yhteensä viisi euroa. Ravelryn käyttäjät kommentoivat, että tästä langasta irtoaa kutoessa paljon nöyhtää.

Lopuksi halusin ostaa vielä jotain tosi nättiä lankaa ja päädyin sitten ottamaan Vanja Sean tiskiltä Bombom-lankaa. Tämä on sukkalankaa, ehkä vihdoin ja viimein neulon itselleni uudet unisukat. Tai muuten vaan jotku nätit sukat itselle. Vyyhdessä on 100 g ja se maksoi 21 euroa. Lanka on 75 % merinoa ja 25 % polyamidia, jotta se sitten kestää sukkana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sienestyskamaa

Minä päätin alkaa sienestämään. Lapsena olen mummon kanssa käynyt sienessä joskus ja sienet on ollu aina kivempia poimittavia kuin jotkut marjat. Lapsuuden sienireissuilta on tosin syötävistä sienistä muistiin jäänyt vain punainen hapero, mutta silläkin pääsee jo pitkälle. Pariin otteeseen kävin sienessä kirjaston kirjan kanssa, mukana oli myös kangaskassi sienille ja joku vaan puukko. No puukko ärsytti heti, kun sieniä ei voinut putsata metsässä kunnolla. Kirja oli kyllä hyvä, mutta aina se vähän jännittää kirjaston kirjan kanssa juosta pitkin metsiä, ja vielä vähän tahmaisten ja multaisten sienien kanssa. Siispä oma kirja oli ensimmäinen sieniostos.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomalaisessa kirjakaupassa päädyin lopulta tähän Jarkko Korhosen sienioppaaseen. Aika samanlaisiahan ne sienikirjat lopulta on. Pari kertaa olen tämän kanssa ollut metsässä ja toisaalta on vähän semmoinen olo, että oisko sittenkin pitänyt ottaa joku toinen kirja. Ei tässä ole sinänsä mitään vikaa, minä en vaan yleensä tunnista löytämiäni sieniä tästä kirjasta. Eniten ärsyttää tatit, koska helposti saan selville että ok, tämä mysteerisieni on tatti, mutta sitten se ei sovi olemaan mikään ainakaan tämän kirjan tateista ja sitten se pitää jättää metsään ja koko ajan vaivaa, että entä jos se oliki joku herkkutatti. Onneksi tatit on yleensä niin madonsyömiä, että ne voi silläkin perusteella jättää metsään. Ehkä vika on vain minussa, koska kuvat on hyvät ja isot, kuvaukset on ihan perus. Ehkä löydän vain sieniä, joita ei tässä kirjassa ole.

Kirjan on siis kirjoittanut Jarkko Korhonen, biologi ja sienituntija. Luontoportissa hän vastailee ainakin siis sienikysymyksiin. Ja on muuten tosi oudoista sienistä ihmiset laittaneet kuvia, kannattaa tutustua. Kirjan on kustantanut Readme.fi, joka on osa Bonnieria. Kirja on painettu Porvoossa ja tämä minun on 2. uudistettu painos vuodelta 2016. Varsin tuore tapaus siis. Kirja maksoi Suomalaisessa kirjakaupassa 9,95 euroa.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Design Marketista ostin sitten sienikorin. Tai oikeastaan tämä kori pääsi käsityökoriksi ja vanha kori siirrettiin uusiin tehtäviin sienikoriksi. Kyseessä on siis Versodesignin pärekori. Tämä yksilö on tyyppiä kauppakori, ja kuten näkyy siinä on mustat nahkakahvat. Design Marketilla hinnasta sai muistaakseni parikymppiä pois eli 50 euroa oli hän. Sienikorimallia ei marketissa enää ollut tarjolla mutta tämäkin on hyvä. Ja eihän tämä sitten sienikoriksi edes päätynyt, vaan käsityökoriksi. Tämä on kaunis tavara, pidän siitä kovasti. Harmi, ettei Verson sivuilta löydy tietoa siitä, että mistä koivu on peräisin ja missä nämä valmistetaan. Täällä Helsingissäkö? Jossain ulkomailla? Oli miten oli, semmonen nyt on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeksi sitten ostin sieniveitsen. Tämän ostin samalla kertaa, kun päätin lyödä viimeisen niitin hurahtamiseen ja hain Motonetistä sienikuivurin. Päätin tosin nimittää sitä kiivikuivuriksi, jottei sienet mene minua piiloon (toimi hyvin, kun menin kiiviin, löysin suppilovahveroita mutta en yhtään kiiviä). Samalla reissulla otin siis Marttiinin sieniveitsen (halvempaa Fiskarsia ei ollut meidän lähi-Motonetissä). Ei ole ollut valittamista, mutta en minä sitä olekaan vielä ehtinyt käyttää kuin kerran. Sieniveitsi maksoi 18,90 ja kuivuri 34,90. Kuivuria en ole vielä käyttänyt ollenkaan, olen laittanut sienet heti ruuaksi.

Marttiinin puukko minulla onkin, ja siellä on lisää juttua Marttiinista. Tätä veistä ei ilmeisesti ole tehty Suomessa, koska pakkaukseen oli laitettu alkuperäisen paperin päälle semmoinen, jossa ei made in Finlandia tms. lukenutkaan.

 

Nyt on siis kaikkea sienestämiseen ja sienien säilömiseen tarvittavaa, puuttuu vain aika lähteä sieneen. Mistähän sitä saisi ostettua? Haluaisin myös huomauttaa, että vielä olemme molemmat hengissä, vaikka olemme syöneet luonnosta poimittuja sieniä ilman tämän suurempaa asiantuntemusta. Yhdet sienet olikin pahan makusia ja ne laitoin pois.

Lopuksi vielä iloksenne musiikkia. Olette ehkä tutustuneet Antero Raimo & Ovet -yhtyeen kappaleeseen Mustikanpoiminta (kuunnelkaa jos ette ole), mutta myös sienistä on olemassa varsin opettavainen laulu. Nimittäin Kuha.n Opi tuntemaan sienet. Kas tässä.

Pilates/joogamattopussi vanhasta farkusta

Pilatestunnit alkoivat taas. Viime vuoden aikana kyllästyin siihen, että mattoa ei sen omalla remmillä saanut järkevästi selkään esim. pyöräillessä. Kumiremmit ovat myös jo sen verran löystyneet että se pahalainen on minulta kerran pudonnut keskelle tietä. Joten ennen syksyn ensimmäisen tunnin alkua hurautin matolle pussin. Idean sain tästä blogista kun etsiskelin joogamattopussi-ideoita.

Kaapista löytyikin mieliväriäni eli haalistunutta mustaa. Tämä oli siis mieheni pillifarkuissa, jotka oli jo hylätty ajat sitten haararepeämän vuoksi ja olen niitä pitännyt odottamassa sitä hetkeä kun tulee joku idea tehä niistä jotain. Nyt tuli.

Pillifarkut on siitä kätsät, varsinkin miesten, että ne on mukavan kapeat ja matto sujahti lahkeeseen varsin siististi. Leikkasin lahkeen irti, ompelin alapään umpeen, yläpäähän tein kujan kiristysnarulle. Varastoista löytyi myös mustaa Prymin kanttinauhaa. Toisesta kohtaa varastoa löytyi tuommoinen kiristin, niitä minulla on pieni pussillinen, peräisin roskalavalta. Toisesta lahkeesta leikkasin vielä mittailujen jälkeen pätkän kantoremmiksi ja tässä hän nyt on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yläosa on tietenkin vähän leveämpi kun kerta jalkakin on mutta se ei haittaa. Lompakko mahtuu köllöttämään sinne mukavasti. Haluaisin ehkä vielä lisätä jonkin taskun tähän, johon voisi laittaa vaikka avaimet. Katsotaan tuleeko semmoiselle sitten lopulta kuitenkaan tarvetta.

Design marketista ostetut vaatteet

Helsingissä on nyt Design week. Yksi sen suosituimmista ohjelmista on ekana viikonloppuna pidettävä Design market, jossa yritykset ovat myymässä tuotteitaan yleensä jonkin sortin alennuksella. Myynnissä on toisinaan prototyyppejä, 2. luokan versioita, tai vaikka koko vuoden erinäkösillä messuilla yms. kiertäneitä näytekappaleita.

Olen kyseisessä tapahtumassa pari kertaa aiemminkin ollut ja siellä on toki kivaa, mutta siellä on myös tungosta. Ja olin juuri ostanut kankaita ihan tarpeeksi. No kaveri suostui kuitenkin lähtemään mukaan, ja yhdessä päätimme olla ostamatta kiellettyjä asioita. Ja hyvin selvittiin, ostimme vain sallittuja asioita. Minä ostin mm. vaatteita.

T-paitani ovat noin kymmenen vuotta vanhoja kaikki noin suurin piirtein. Ne ovat ihan hyvässä kunnossa, että siinä mielessä niitä kyllä voi käyttää. Suurimmassa osassa vaan on jotain semmoista painatusta, ettei niitä viitsi esim. töihin laittaa päälle. Näillä perusteilla sallin itselleni uuden t-paidan ja tässä hän on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hän on Mirjam, ja valmistaja on Kude. Paita on tehty Virossa mutta suunniteltu Suomessa. Oli mukava lukea blogista, että Kude-vaatteissa käytetään C-mitoitusta, eli lyhyt ja lanteikas. Täällä sitä ollaan mallia persjalkanen, että pitääpä pitää mielessä tämä merkki tulevaisuuden varalle. Paita maksoi 44 euroa, toivottavasti tämäkin kestää kymmenen vuotta.

Toinen vaateostos oli sitten Jatulin hame Brioni. Se oli puoleen hintaan, ja siinä on taskut. Taskullisia hameita ei noin vaan jätetä roikkumaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Printissä on eläinten kalloja, joista lähtee sitten sarvia, siipiä ja korvia. Värikin on kiva. Tykkään, vielä pitää muistaa käyttääkin tätä. Hame maksoi 53,50 euroa.

Nyt on vähän taas uutta vaatekaapissa, tohtiskohan sieltä jotain laittaa poiskin?

Vallilan kankaat

Perjantaina kävin viikonlopun kunniaksi pyörähtämässä ostoksilla ja päädyin Anttilan konkurssirääppiäisiä vilkaisemaan. Tarjolla oli Vallilan kankaita puoleen hintaan. En jaksanut pakkojen äärellä miettiä että mitenköhän paljon sitä mihinki tarttis ja mitähän tekis joten nappasin vaan pari pussia, joissa oli valmiiksi leikattu pätkät / joittenki pakkojen loput.

Toisessa paketissa oli Tanssiaiset-nimistä kangasta sini-oranssina 6,5 metriä. Tämän kankaan on suunnitellut Saara Kurkela. Tästä ajattelin tehdä ehkä olohuoneeseen uudet verhot, tai ehkä tänne omaan huoneeseen. Katsotaan.

Toinen oli Pomona-nimistä kangasta, suunnittelija Tanja Orsjoki. Paketissa oli 3,5 metriä, josta käytin 1,3 metriä kappaverhoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähä mokasin kun leveämpi taitos tulikin sitten yläreunaan mutta menköön, se on vaikka sitä varten, että voi pujottaa verhotankoon jos joskus on semmoinenkin vaihtoehto. Nyt siis nipsut käytössä kaikissa ikkunoissa.

Vallilasta voitte lukea lisää vaikka täältä Wikipedian artikkelista tai sitten Vallilan omilta nettisivuilta. Tästä linkki historiaosioon. Minusta on vähän hassua, että tekstiiliyrityksen johtaja ja omistaja on liikenne- ja viestintäministeri mutta semmosta se on. Vallilan tuotteet suunnitellaan toki siellä samassa paikassa missä Vallilan kamat aina ennenkin, mutta valmistus on siirretty ulkomaille. Viime vuoden merkittävimmistä tavarantoimittajista on julkaistu lista, ihan mielenkiintoista sekin.

Kankaat maksoivat yhteensä 114,95 euroa. Lisäksi ostin verhoihin sopivaa ompelulankaa, kahta eri väriä. Jostain syystä toinen lanka oli kalliimpaa, vaikka molemmissa on yhtä paljon lankaa, ne ovat samaa merkkiä (Coats Duet, made in Hungary) ja samaa materiaalia. Toinen alennuksen jälkeen 1,74 euroa, toinen 0,70 euroa. Tutkimattomat ovat lankarullien hintojen tiet.

Ja jos luulitte, että noin 120 euroa kankaisiin on tarpeeksi rahaa designiin yhdelle viikonlopulle niin väärässä olitte. Kävin kaverin kanssa Kaapelitehtaalla Design Marketissa ja hyvin onnistuttiin olemaan ostamatta tavaroita, joista etukäteen sovittiin, että niitä ei osteta. Esim. en ostanut ollenkaan korvakoruja tai postikortteja.