Joulukalenteri 11: Olkienkeli

Vielä on olkea jäljellä! Viimeisimpänä olkikoristeista esittelen olkienkelin. Oletan, että tämäkin on Tiimarin reissulta, jolloin olkikoristeet olivat selvästi muodissa.

PB020296.JPG

Tällä enkelillä on sentään puinen pää, glitteriä tietysti, ja vielä rusetti rinnuksilla. Ollaan siis täydessä tällingissä paimenia varten. Ilme on vain vähän kauhistunut. Mutta ehkä tämä enkeli on niin pieni, että se itsekin pelkää suurta taivaallista sotajoukkoa. Käsiäkään sillä ei ole, mutta ehkä enkeleillä on omat keinonsa näissä asioissa.

Kauhistunut ilme sopii hyvin edellisissä luukuissa esiteltyjen joulukoristeiden viimejouluiseen ripustuspaikkaan, joka välikevennyksenä kuivien olkijuttujen jälkeen ja miltei puolivälin krouvin kunniaksi tarjottakoon tässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joulukalenteri 10: Kultatähdet

Muistaakseni samalta Tiimari-reissulta kuin eiliset hiutaleet ovat peräisin myös nämä vielä enemmän kimalletta ympäriinsä levittävät monisakaraiset tähdet. Jotain oljenkaltaista valmistetta tähänkin on käytetty.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tähti on joulun symboli tietenkin siksi, että se johdatti itämaan tietäjät Jeesus-lapsen luo. Joulun tähteä on yritetty löytää, mutta oliko taivaalla tuolloin jokin kirkas valo, se on arvoitus, jota on yritetty myöhemmin selittää. Wikipedian englanninkielinen artikkeli aiheesta on varsin valaiseva (pun intended).

Joulukalenteri 9: Olkihiutaleet

Suomessa on perinteisesti valmistettu joulukoristeita itse siitä materiaalista mitä on ollut saatavilla. Minulla ei ole himmeliä, mutta muita olkikoristeita kylläkin. Tänään esittelyssä ovatkin olkiset hiutaleet.

PB020298.JPG

Näitä en ole kyllä tehnyt itse. Olen ostanut nämä Tiimarista joskus lapsena, olisiko ollut peräti Seinäjoen Tiimarista. Voi myös olla, että serkkuni ostin mä leikkimökin joulukuusta varten ja sitten ne jäivät minulle. En kyllä muista tarkkaan. Kimalletta lentelee ja yksi sakara on vähän kärsinytkin vuosien kuluessa. Kevyet, ihanat, hauraat, ja vanhat; mitä muuta joulukoristeilta voisi toivoa?

Joulukalenteri 8: Lumihiutalenauha

Kun eilen lumihiutaleiden makuun päästiin niin jatketaan vielä samalla teemalla. Tämän hopeisen lumihiutalenauhan olen ostanut Anttilasta. Se on koristanut sisällä porraskaidetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten kaikki joulunauhat, tästäkin irtoilee tuota hopeista että myös noita lumihiutaleita. Nauhan on valmistanut kotimainen Weiste. Weisten tehdas on Helsingin Pukinmäessä. Weiste on perustettu 1924 ja edelleen se porskuttaa ainoana pohjoismaisena joulukoristevalmistajana. Minusta on mahtavaa, että voi ostaa hienoja kotimaisia joulukoristeita, eikä aina jotain kiinalaista.

Joulukalenteri 7: Keraaminen lumihiutale

Musta joulu on varmaan jokaisen suomalaisen pahin pelko. Lunta pitää olla, muuten ei ole oikea joulu ja joulupukkikin joutuu helikopterilla matkustelemaan. Lumen puutteen varalta on hyvä olla lumihiutaleita varastossa, kuten tämä syksyllä Design Marketista ostamani keraaminen kuusenkoriste.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hiutale on vähän pullukka, ja se on molemmilta puolilta samanlainen. Hiutaleen on valmistanut Vaja Finland. Design Marketissa se maksoi 10 euroa. Ripustuslenkeissä oli myös musta vaihtoehto. Hiutaleen halkaisija on 7,2 cm ja se on noin 2 cm pullea. Oletan, että tämäkin hiutale on valmistettu Porvoossa.

Joulukalenteri 6: Usko, toivo, rakkaus -valot

Tähän mennessä ainoat käyttämäni jouluvalot ovat nämä äidiltä joululahjaksi saadut usko, toivo, rakkaus -valot. Siskoillani on myös tämmöiset.

DSCF5324.JPG

Äidillä on ollut muoviset vastaavat jo monta vuotta. Hän on aina pitänyt näistä. Usko, toivo, rakkaus tai tro, hopp och kärlek ovat peräisin Pietarsaaresta. Pietarsaaressa on ollut UTR-valot jo yli sata vuotta. Mahdollisesti pidempääkin, tosin silloin vain usko ja toivo, koska ilmeisesti sydämen muotoista valoa ei saatu aikaiseksi, oli vain risti ja ankkuri. Historiaan voitte tutustua tarkemmin tässä oivassa ruotsinkielisessä artikkelissa.

Nämä puusta ja silkkipaperista valmistetut valot on tehnyt Kimtuote Pietarsaaressa. Silkkipaperin takia näitä pitää käsitellä todella varovasti. Pietarsaari on merenkulkukaupunki ja ilmeisesti siksi nämä yleistyivät siellä. Nykyisin nämä symbolit ovat myös Pietarsaaren logossa. Eiliseltä tuttu sydän symboloi siis rakkautta, risti uskoa ja ankkuri toivoa.

Helsingissä näitä ei oikeastaan näe. Pietarsaaressa ja ympäryskunnissa sen sijaan näitä on joka talossa ja joissain useammatkin. Hämmennyin suuresti kun joskus lenkillä huomasin että naapurillakin täällä ihan parin talon päässä on nämä!

Nämä ovat ainoat jouluvalot joista pidän ja joita suostun käyttämään. Muuten jouluvalot lähinnä ärsyttää, varsinkin välkkyvät ja värikkäät, yh.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Joulukalenteri 5: Huopasydämet

Lapsuuden kodissa meillä on kaikilla lapsilla on siis ne joulusukat ja minun sukkani saa siellä vielä pysyäkin. Äiti antoi pari vuotta sitten lahjaksi tarvikepaketit tällaisiin yksinkertaisiin huopasydämiin ajatuksilla, että minä voin sitten täällä Helsingissä täyttää ne samoin kuin joulusukat kotona.

PB050315.JPG

Tarvikepaketissa oli kaikki osat leikattu valmiiksi. Ne piti vain ommella toisiinsa kiinni ja kirjoa kuviot. En ole vielä varsinaisesti käyttänyt näitä mihinkään, ovatkohan olleet edes esilläkään missään. Ehkä tänä jouluna tonttu käy kuin käykin laittamassa huopasydämiin jotakin.

Nämä huopasydämet ammentavat monille tutuista paperisydämistä. Strömsössä, tai ilmeisesti Norjassa, nämäkin hommat osataan. Strömsön mukaan paperisydämet ovat lähtöisin Tanskasta ja Wikipediassakin kerrotaan H.C. Andersenin koristeista, mutta on kuitenkin hämärän peitossa, että kuka ne on keksinyt. Mutta miksiköhän sydän on joulukoriste? Rakkauden symbolina se nyt käy melkein juhlaan kuin juhlaan, joten miksei sitten jouluun.