Hämä-hämä-häkkejä

Minut tuntevat ihmiset tietävät, että olen sillä tavalla erilainen, että tykkään hämähäkeistä. Minusta niissä ei ole mitään pelättävää, ne eivät ole ällöttäviä, eikä Suomessa luonnossa elävät edes vaarallisia (vesihämähäkin purema vastaa ampiaisen pistoa ja Luonnontieteellisessä museossa elävä ruskohämähäkki voi aiheuttaa paikallisen kuolion).

Mutta siis, hämähäkki-ihailun vuoksi olen saanut haltuuni kaikenlaista hämähäkkiaiheista tavaraa. Osa on itse askarreltua ja ostettua, mutta valtaosa on lahjatavaraa. Yritin nyt muistella ja haalia tähän päivitykseen kaikki hämähäkit varastoistani. Ehkä jotain unohtui mutta ei pidä pahastua jos sitä sinun antamaasi lahjaa ei nyt sitten näy, en vaan voi muistaa kaikkea!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAYritän edetä jokseenkin kronologisesti. Hämähäkki-innostus oli suurimmillaan yläasteella, kun olin todella synkkä gootti. Vuodenvaihteessa 2003-2004 sain lahjaksi ystävältäni tämän hänen maalaamansa taulun. Se on tällä hetkellä keittiössä.

Samoihin aikoihin sain toiselta ystävältä lahjaksi nämä kolme muovista hämähäkkiä ja äidiltä tuliaisiksi Riikasta(?) puisen koottavan hämähäkin. Tässä hekin aidossa elinympäristössään, eli pölyttymässä hyllyllä. Puisen hämähäkin yksi pedipalppi oli pitkään hukassa mutta se löytyi sitten onneksi jostain muuttolaatikon pohjalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

pantaLukiossa olin kansalaisopistossa hopeakorukurssilla, jossa taiteilin hopealangoista rintaneulan, vuosi lienee siis ollut 2005 tai 2006? Tässä kuvassa koru on kiinni samettinauhasta tehdyssä kaulapannassa.

Mutta en minä aina ole hämähäkkien kanssa niin kuolemanvakava. Söpötkin hämähäkit on kivoja. Siis esimerkiksi myös lukioaikana Citymarketista(?) ostamani hämähäkkiaamutossut.

IM000483.JPG

Käytän näitä lähinnä talvella, kun laitan parvekkeelle vaatteita kuivamaan.

Näiden jälkeen hämähäkkihankinnat olivat pidemmän aikaa tauolla ja gootteilukin jäi vähän vähemmälle. Swap-botin myötä olen kuitenkin saanut joitain hämähäkkiaiheisia asioita, kuten tällaisen kirjanmerkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siinä oli tupsukin tuossa reiässä kiinni, mutta tupsu meni rikki ja otin sen sitten pois.

Osa OLYMPUS DIGITAL CAMERASwap-botin sadosta on paljon vaatimattomampaa ja se on ollut enemmänkin matskuna johonkin muuhun. Tässä pää yrittää kovasti esittää, että hiuskoristetta voi käyttää, vaikka ei olisikaan hiuksia.

 

Olen kyllä varmaan kaikki osat saanut Swab-potista, eli verkon, sulkapohjan ja strassin. Alla oleva klipsi on tosin omista varastoista. Ihan omin pikku kätösin olen nämä sitten liimannnut yhteen.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Äiti on kovasti yrittänyt tätäkin innostusta ymmärtää, ja tuon puuhämähäkin lisäksi sain eräs joulu lahjaksi punaisen Iittalan Kivi-lyhdyn, johon yli ympätty mahdollisesti Partyliten Halloween-teemainen koriste, eli metallinen lyhdyn ympärille laitettava hämähäkinverkko. Minä en polta tuikkuja. Ja se metallihökötys oli outo. Mutta hämähäkkimagneetit on söpöt. Näitä on siis kaksi jääkaapin ovessa ihmettelemässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEn muista enää kumman Klaus Haapaniemen hämähäkin ostin eka, mutta koska tuohon toiseen on kivempi päättää, niin esitellään eka vielä yksi työhuoneen hämis.

Tämä pallomaha on Design Forumi Showroomin kaupasta, ja se maksoi kai jotain 12 euroa. Olen sen siis itse ostanut. Toisellakin puolella on tuommoinen pyöreäksi avattava pallura, mutta koska tämä roikkuu tuolla seinää vasten, niin se on kiinni.

 

Toinen Haapaniemen hämis on tämä tyyny. Tilasin sen Haapaniemen kaupasta itselleni valmistujaislahjaksi. Sain paljon lahjaksi rahaa (varmaan mukana siis valmistujaisrahoja ja joululahjarahoja?) , ja makuutin sitä rahaa tilillä puolisen vuotta ennen kuin keksin mitään kivaa. 2015 sitten ostin ampiaispeiton ja hämähäkkityynyn, koska en osannut päättää että kumman haluan.

10847197_10203196053333450_8593481800254226042_o

Ainakin nyt tämä tyyny on Haapaniemen kaupassa ilman sisätyynyä 65 puntaa eli noin 77 euroa. Peittoa ei enää ole myynnissä, mutta se oli kyllä kallis, muuta en muista.

Tässä nyt siis ainakin suurin osa minun hämähäkeistäni. Kompensoikoon nämä kaikki sitä, että en ole taas pitkään aikaan jaksanut päivittää.

 

Tavaraa pois

Pääsiäispaaston aikana olen siivoillut mm. keittiön kaappeja pölystä, vienyt keräysautoon elektroniikkaromua ja katsonut vaatekaapista pois vaatteita, joita en enää käytä. Osan vein Reccin keräykseen, sinne päätyi vaatteita, jotka olivat lähinnä lumpputasoa. Se onkin ainoa lähelläni oleva taho, jonne voi viedä myös vaatteita, joita ei välttämättä enää kukaan pukisi päälleen. Reccin pussissa oli esim. pieniä ja kuluneita alushousuja.

Iso kasa lähti myös myyntiin. Päätin kokeilla vähänkäytetty.fi -palvelua ja siellä niitä nyt on. Osa tavaroista on täällä blogissakin vilahtanut. Ostakaa pois vaan. Tässä vielä toinen linkki jota voitte klitaka, niin pääsee rekisteröitymään.

Jos niitä ei kukaan osta, niin annan sitten välittää vaatteet hyväntekeväisyyteen, eli esim. SPR:lle. Katsotaan nyt tuleeko tästä hommasta vaan persnettoa vai saisko vaikka edes lähetyskulut kuitattua.

Sain myös myytyä pois yhden kansallispukukorun, jonka ostin oikeastaan vain sitä varten, että välitän sen eteenpäin tarvitsevalle. En ottanut siitä voittoa lainkaan, ostin ja myin hintaan 80 euroa.

Raijan aitan reissupyyhe

Nyt kun on taas pientä reissua ohjelmassa, niin esittelenkin viime kesänä ostamani reissupyyhkeen. Tämä oli yksi ns. Karhunkierroshankintoja. Olin tätä miettinyt kyllä jo vähän aiemminkin kun näin Raijan aitan myymässä mm. näitä reissupyyhkeitä Kädentaitomessuilla. Jäin silloin vielä harkitsemaan ja kesällä sitten tilasin pyyhkeen nettikaupasta. Pyyhe maksoi 26 euroa ja postikulut oli varmaan vielä päälle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pyyhe on ihan pyyhkeen kokoinen eli 70 x 140 cm. Se on kokonaan pellavaa ja ripustuslenkit on sekä pitkällä että lyhellä sivulla. Pyyhettä on kuudessa eri värissä, niistä pitäisi löytyä mieluinen. Minä valitsin tämän punaoranssin taas ehkä sillä ajatuksella, että se löytyy ja erottuu myös hämärässä. Pyyhe on päässyt myös tuuraamaan mm. patalappuna; eipä ole mikrokuitupyyhkeistä siihen hommaan. Värikin on pysynyt, vaikka en kyllä varmaan kovin montaa kertaa ole vielä ehtinyt pyyhettä pesemään.

Kaikin puolin olen ollut pyyhkeeseen tyytyväinen. Kiitokset lähtevät siis Raijan aitalle Mikkeliin.

Sininen paita Amis

Välipäivinä olin Kierrätyskeskuksessa ja Itiksessä paitaostoksilla. Kierrätyskeskuksen alennusosastosta löytyi tämä sininen paita hintaan 2,5 euroa.

Minua huvittaa tämä ostos siinä mielessä, että se on niin monin tavoin semmoinen mitä en yleensä ikinä ostaisi. Tai ainakin muutama vuosi sitten en olisi ottanut tätä vaikka ilmaiseksi olisi annettu.

Se on ensinnäkin 100 % polyesteria, mutta tämä ei ole kuitenkaan niin ällöttävää polyesteria kuin voisi olla. Lisäksi tässä on olkatoppaukset, ja niistäkään en ole oikein ikinä tykännyt. Ehkä vartalon persus- ja vyötäröseudulle kerääntyvät läskit alkavat olla jo semmoisissa mitoissa, että hartioiden korostaminen ei enää vaikutakaan ihan huonolta ajatukselta.

Parasta tässä paidassa on kokolappu. Siinä lukee toisella puolella C38 ja toisella puolella on merkitty minkäkokoiselle vartalolle, että rinnanympärys 90, vyötärö 70 ja lantio 98. Miksi ei voi hitto soikoon kaikissa vaatteissa olla tämmöstä!?

Amis on vähän salaperäinen merkki. Suomalainen se on, mutta ei ole nettisivua eikä oikein muutakaan tietoa. Tässä Muotitalo Pukin postauksesta selviää, että se on perustettu 1991 ja on siis Promise-yhtiön merkki vähän reilummilla mitoituksilla. Kauppalehden yritystietosivulta taas selviää, että nykyisin puulaakin nimi on Iwanna, se on Lahdessa ja siellä on töissä kolme henkeä. Vielä haluaisin tietää, että onko nimi tarkoitus sanoa [amis], niin kuin ammattikoulu, vai [amii] niinkuin ranskan ystävät…

Oli miten oli, tykkään tästä paidasta tosi paljon. Se on juhlavan ja siistin näköinen, mutta ei rypisty. Se on myös toisaalta sopivan nuhjuinen, ettei ole ylipukeutunut olo. Hipsterivaatetta parhaimmillaan.

Vihreät pitsisukat

Jihei, jotain tulee välillä valmiiksikin. Kirjastossa selasin Novitan lehteä, ja siinä oli kivat sukat. Kopsasin ohjeen ja Bombomista tuli viimein sukat itselleni.

P3040438.JPG

Lanka oli kiva kutoa, väri on kaunis ja mallikin mukava. Kärjet ja kantapäät tein mustalla kun ei ollut ihan varmaa että riittääkö pelkkä Bombom, ei se varmaan ois riittänyt, sormenpään kokoinen pallura sitä jäi. Musta lanka on varmaan Hjertegranin nelosta, sekin oli joku jämäpallura. Raverly paljastaa että aloitin nämä sukat 14.1. ja ne tulivat valmiiksi tänään 4.3. Hyvissä ajoin ensi viikon mökkireissulle.

Rörstrandin tarjoiluastiat

Kierrätyskeskuksesta viikko sitten löytyi myös tämä tarjoiluvatitrio.

P2180417.JPG

Nämä Rörstrandin tarjoiluvadit maksoivat 8, 12 ja 17 euroa. Nämä on tosi kauniit minusta. Kuva on siirtokuva lasituksen päällä, joten kovasti ei kannata tiskata. Lisäksi reunassa on kultaus, ei sekään kestä kovaa tiskausta. Herkän näköiset mutta kaiketi lujaa tekoa. Lasitekin on näissä hyvässä kunnossa, käytöstä jotain pieniä naarmuja vain.

Nimeä en näille löytänyt, mutta ne on valmistettu leiman perusteella 1950-luvulla. Isoin vati onkin aika iso ja painava. Vatien koot ovat noin (pituus x leveys leveimmästä kohdasta) 40 x 22 cm, 28 x 16 cm ja 21 x 31 cm.

Äiti maksoi nämä minulle synttärilahjaksi.

Pientä kivaa Kierrätyskeskuksesta

Kävin eilen äitin kanssa Nihtisillan kierrätyskeskuksessa. En ole siellä aiemmin käynyt, yleensä käyn vain Itäkeskuksessa. Oli kiva kuitenkin käytä tutkimassa mitä siellä oli tarjolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä kidutusvälineet… siis käsityötarvikkeet tulevat tarpeeseen. Ainakin puuasia, jota nyt paremman sanan puutteessa naskaliksi kutsuttakoon. Voi se olla varmaan pulikkakin, tai puikula. Jotain semmosta, en muista sen oikeaa nimeä. Sen nimi on puikuri! Sillä tehdään reikiä kankaaseen esim. nyöritystä varten. Sen ympärille voi myös pyörittää lankanappeja. Tarpeellinen vekotin siis. Puuasia maksoi 3 euroa. Hintalapussa lukee kudontaneula mutta ei tämä kyllä semmoinen ole, eikä niisintäkoukku jos sitä yritetään hakea.

Muoviset asiat ovat semmoisia pieniä käpyjä, joiden ympärille voi keriä lankaa kun neuloo intarsiaa. Näitä olisin kaivannut viime kesänä kun neuloin peittoa mutta eiköhän näille tule jatkossakin tarvetta. Nämä eivät ole peräisin kierrätyksekuksesta vaan työväenopiston käsityötarvikekirppikseltä, jossa myös käytiin kääntymässä. Ne maksoivat 50 senttiä. Valmistaja on Newey Goodman ltd Englannista. Sen ilmeisestikin osti Prym.

OLYMPUS DIGITAL CAMERANäprän osastolta bongasin myös hajustettua hyllypaperia Australiasta. Aamulla tuli sitten pyyhittyä pölyt ja järjestettyä kaappi kun laitoin paperit paikoilleen. Paketissa luvattiin kuusi arkkia ja niin monta siinä oli. Paperit maksoivat 2,50.

Kaikkea muutakin sitä tuli Kierrätyskeskuksesta poimittua mukaan mutta niistä lisää taas joskus toiste.